Yliopisto vai ammattikorkea? Tästä jutusta saat vinkkejä opiskelupaikan valintaan

Ilmiöt ja yhteiskunta

Ensin huonot uutiset: valintaan ei oikein voi antaa yleispätevää ohjetta. Sitten hyvät uutiset: tämä juttu tarjoaa eväitä oman valinnan tekoon.


Anna-Sofia Nieminen
Juliana Hyrri

Kun koulu loppuu -tutkimuksessa on kysytty koko sen 10-vuotisen historian ajan lukiolaisilta, mitä he aikovat lukion tai ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä vuonna. Vastauksissa on näkynyt yliopiston suosio: yliopisto on ollut joka vuosi suositumpi vaihtoehto kuin ammattikorkeakoulu – ja ero on vain kasvanut.

Tämän vuoden tutkimuksen mukaan ammattikorkeakouluun aikoo pyrkiä enää 36 prosenttia ja yliopistoon jopa 81 prosenttia vastaajista. Ammattikorkeakoulun huippuvuosi oli 2011, jolloin sinne aikoi pyrkiä 55 prosenttia ja yliopistoon 73 prosenttia vastaajista.

Tuo tutkimus kertoo aikeista. Myös todellisuudessa yliopisto näyttää olevan monelle ensisijainen hakuvaihtoehto. Opetushallinnon tilastopalvelun Vipusen mukaan kevään 2015 ylioppilaista 61 prosenttia haki heti yliopistoon ja ja 40 prosenttia ammattikorkeakouluun. Vuotta myöhemmin kevään 2015 ylioppilaista 67 prosenttia haki yliopistoon ja 52 prosenttia ammattikorkeakouluun.

Onhan yliopistoilla melko reilu etumatkakin. Suomalainen ammattikorkeakoulu on vielä verrattain nuori keksintö, sillä ensimmäiset ammattikorkeakoulut perustettiin vasta 1990-luvulla. Suomen vanhin yliopisto puolestaan on 1600-luvulta.

Ei kuitenkaan kannata jäädä kiinni opinahjojen suosioon tai ikään, kun miettii, minne hakee opiskelemaan. Eikä omaa päätöstä kannata tehdä epämääräisten mielikuvien tai muiden mielipiteiden perusteella. Seuraavaksi vinkkaamme, mitä näiden sijaan kannattaa ottaa huomioon!

 

valinta

 

Kiinnostaako käytäntö vai teoria?

Voi tehdä karkean jaon: ammattikorkeakoulussa opiskelu on käytännönläheisempää ja ohjatumpaa, yliopistossa teoreettisempaa ja vapaampaa. Toki poikkeuksiakin löytyy, esimerkiksi yliopiston lääketieteellinen koulutus.

Tutkinnoilla on eri profiili ja eri tehtävä, painottaa uuden Tampereen yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori Marja Sutela. Hän toimi aiemmin vastaavissa tehtävissä Tampereen ammattikorkeakoulussa.

”Ammattikorkeakoulututkinto johdattaa selkeästi työelämään ja antaa käytännön tekemisen taitoja. Se on sillä tavalla ammatillinen korkeakoulututkinto. Yliopistotutkinto on enemmän akateeminen tutkinto, eli se johdattaa tieteelliseen ajatteluun”, Sutela sanoo. Erilaiset roolit määrittyvät jo laissa.

Ammattikorkeakoulujen työelämälähtöisyys näkyy esimerkiksi siinä, että tutkintoon sisältyy aina pakollinen harjoittelu. Sen laajuus on vähintään 30 opintopistettä eli noin viisi kuukautta, mutta harjoittelua voi olla jopa yli 100 opintopistettä.

”Työelämä tarvitsee erilaisia tutkintoja ja erilaisia osaajia. Tutkinnot palvelevat eri tarpeita”, Sutela sanoo.

Myös yliopistot kehittävät yhteyksiään työelämään, ja yliopisto-opintoihinkin voi kuulua harjoittelu, mutta ei välttämättä.

 

Muuttuuko Tampereella jokin?

Tampereelle on syntymässä uudenlainen korkeakouluyhteisö. Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto yhdistyvät ensi vuoden alussa, ja uudesta yliopistosta tulee myös Tampereen ammattikorkeakoulun pääomistaja.

Vaan eipäs innostuta liikaa: Kaksi yliopistoa yhdistyy, mutta ammattikorkeakoulu säilyy omana koulunaan. Opiskelijat hakevat ammattikorkeakouluun ja yliopistoon edelleen erikseen. Ammattikorkeakoulussa opiskelu on jatkossakin käytännönläheisempää ja ohjatumpaa, yliopistossa teoreettisempaa ja vapaampaa.

Tarkoitus kuitenkin on, että ammattikorkeakoulu ja uusi yliopisto tekevät aiempaa tiiviimpää yhteistyötä. Parhaillaan ollaan siinä vaiheessa, että tunnistetaan yhteistä osaamista. Rakennustekniikka on siinä pisimmällä, sillä yliopiston kandidaatin ja ammattikorkeakoulun insinööritutkintoon kuuluu jo tästä syksystä lähtien noin 80 opintopistettä yhteisiä opintoja. Opiskelijat eivät kuitenkaan istu samoilla tunneilla – ainakaan vielä – vaan yhteistyö tarkoittaa opettajien yhteydenpitoa ja opetuksen suunnittelemista yhdessä.

”Kun tämä etenee, varmaan konkreettinen yhteistyö lisääntyy”, Sutela sanoo.

Yliopiston ja ammattikorkeakoulun erilaiset painotukset kuitenkin säilyvät. Rakennustekniikan opiskelijalta vaaditaan yliopistossa enemmän matematiikan ja fysiikan opintoja, ammattikorkeakoulun opiskelijalta puolestaan enemmän ammattiaineita ja pakollinen harjoittelu. Yliopistossa ei ole pakollista harjoittelua, mutta opintojen loppuvaiheen diplomityö tehdään yrityksille toimeksiantoina.

Mutta nyt tulee mutta! Jos esimerkiksi ammattikorkeakoulun rakennustekniikan opiskelija on innoissaan vaikkapa matematiikasta, hän voi suorittaa myös yliopiston matematiikan opintoja. Jo pari vuotta on nimittäin ollut käytössä ristiinopiskelupalvelu. Ideana on, että ammattikorkeakoulun opiskelija voi sisällyttää tutkintoonsa yliopiston kursseja ja toisin päin. Palvelussa on rajatusti opintoja, ja niihin pääsee mukaan, jos tilaa on.

Ristiinopiskelu helpottaa myös siirtymistä korkeakoulusta toiseen. Esimerkiksi jos AMK-tutkinnon suorittanut haluaa hakea yliopiston maisteriohjelmiin, hänen pitää usein ennen hakemista suorittaa ylimääräisiä opintoja. Ristiinopiskelupalvelun ansiosta näitä opintoja voi tehdä jo AMK-tutkintoa suorittaessa.

Muissakin korkeakouluissa on jo pitkään ollut mahdollista suorittaa opintoja toisen korkeakoulun puolelta erilaisten järjestelyjen avulla. Kaikkiaan mahdollisuuksia tällaiseen on kuitenkin aiempaa laajemmin ja enemmän.

 

yliopisto-amk

 

Miten korkeakouluista työllistyy?

Kiitos kysymästä, ihan hyvin! Noin 83 prosenttia ammattikorkeakoulututkinnon ja ylemmän yliopistotutkinnon suorittaneista oli töissä vuoden kuluttua valmistumisesta, kertovat Tilastokeskuksen luvut vuodelta 2016. Heistä suurin osa työskenteli päätoimisesti ja pienempi osa opintojen ohessa. Työttömiä oli noin yhdeksän prosenttia. Loput jatkoivat opiskelua tai tekivät jotain muuta, olivat esimerkiksi vanhempainvapaalla.

Toisin sanoen: hyvin suuri osa sekä yliopistosta että ammattikorkeakoulusta valmistuneista työllistyy. Luvut eivät kuitenkaan kerro, millaisiin paikkoihin valmistuneet ovat työllistyneet – tai edes sitä, ovatko he työllistyneet omalle alalle.

Korkeakoulutuksen tutkija Päivi Vuorinen-Lampila huomauttaakin, että useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi yliopistotutkinnon suorittaneiden parempi asema työelämässä. Heillä esimerkiksi on useammin työpaikka jo valmistuessaan, ja koulutuksen ja työn vastaavuus on parempi.

Vuorinen-Lampilan tuoreesta väitöskirjasta selvisi, että erityisen paljon työllistymiseen vaikuttaa koulutusala. Väitöskirjan mukaan yliopistosta työllistyvät parhaiten ne, jotka valmistuvat ammattiin, esimerkiksi lääkäriksi tai opettajaksi. Enemmän ongelmia töiden saannissa on vaikkapa joillakin humanisteilla ja yhteiskuntatieteilijöillä, joiden tutkinto ei valmista suoraan tiettyyn ammattiin. Ammattikorkeakoulun puolella erityisen varma työllistäjä on terveydenhoitoala.

Myös taloudellinen tilanne vaikuttaa joillain aloilla. Nyt kun talous vetää ja työllisyys kasvaa, esimerkiksi tekniikan alalta työllistyy hyvin. Monet tradenomit puolestaan eivät työllisty koulutustaan vastaaviin tehtäviin, vaan esimerkiksi myyjiksi, koska heitä valmistuu enemmän kuin on työpaikkoja.

Vuorinen-Lampilan väitöskirjassa verrattiin maisterin tutkintoa ja AMK-tutkintoa, koska usein juuri näillä tutkinnoilla mennään Suomessa työelämään. Kannattaa kuitenkin huomata, että ne eivät ole samantasoisia. Kun siis verrataan maisterin tutkintoa ja AMK-tutkintoa – vaikkapa kauppatieteiden maisteria ja tradenomia – verrataan eri tason tutkintoja.

Tutkija Kristiina Ojala puolestaan keskittyi väitöskirjassaan ylempiin AMK-tutkintoihin, joka on maisterin kanssa samantasoinen tutkinto. Tutkinto on usein maisterin tutkintoa käytännönläheisempi, mutta antaa esimerkiksi julkisiin virkoihin ja tehtäviin yhtäläisen kelpoisuuden. Ylempi AMK-tutkinto suoritetaan tavallisesti työn ohella, ja sen opinnäytetyö tehdään yleensä omaan työpaikkaan liittyen.

Ojala havaitsi, että ylemmät AMK-tutkinnot toivat tekijöilleen monipuolista uutta osaamista, mutta eivät kilpailukykyä. Työnantajat arvostivat maisterin tutkintoa enemmän, vaikka kokivat saavansa ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneista osaavaa työvoimaa.

”Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ei tunneta vielä niin hyvin. Maisterin tutkinnolla on vahvempi status ja perinne”, Ojala sanoo.

Tutkinto on vakinaistettu suomalaiseen järjestelmään vasta vuonna 2005, ja sen suorittaneita on vielä paljon vähemmän kuin maistereita. Vuonna 2017 ylemmän AMK-tutkinnon suoritti reilusti alle 3 000 ihmistä ja maisterin tutkinnon lähes 15 000 ihmistä. Vertailun vuoksi: AMK-tutkintoja oli noin 23 000 ja kandidaatin tutkintoja melkein 14 000.

Ojala uskoo, että kun ylemmät AMK-tutkinnot yleistyvät, niiden tunnettuus lisääntyy ja kilpailukyky työmarkkinoilla paranee.

Joihinkin ammatteihin voi opiskella vain ammattikorkeakoulussa. Tällainen on esimerkiksi sairaanhoitaja, ja ylempi AMK-tutkinto antaa terveydenhoitoalalla väylän edetä esimies- ja johtotehtäviin.

 

työn-sankari

 

Entä jos haluaa ulkomaille?

Eri maissa on erilaiset korkeakoulujärjestelmät ja -tutkinnot. Kaikissa maissa ei esimerkiksi ole erikseen ammattikorkeakouluja, vaan yliopistot tarjoavat myös ammattiin valmistavia opintoja.

Ainakin Euroopassa on kuitenkin pyritty siihen, että eri maiden tutkinnot olisivat keskenään vertailtavissa. Ammattikorkeakoulu kääntyy englanniksi university of applied sciences, AMK-tutkinto bachelor’s degree ja ylempi AMK-tutkinto master’s degree. Termit ovat lähellä yliopistomaailmaa, sillä university tarkoittaa yliopistoa, bachelor kandidaattia ja master maisteria.

”Suomalaista koulutusta kyllä arvostetaan, oli se sitten kummalta tahansa korkeakoulusektorilta. Se on aika kova valtti muualla”, tutkija Vuorinen-Lampila sanoo.

Hänen mukaansa Suomessa on poikkeuksellisen suuri ero arvostuksessa yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä, ja monessa muussa paikassa – esimerkiksi Saksassa – arvostetaan ammatillista korkeakoulutusta enemmän kuin Suomessa.

Ja vielä lopuksi: omaa valintaa pohtiessa kannattaa tietysti miettiä sitä, mikä ala ja minkälaiset työtehtävät itseä kiinnostavat.

”Kukaan ei jaksa työelämässä, vaikka saisi kuinka kovaa palkkaa, jos työ ei tunnu sisällöllisesti mielekkäältä”, Vuorinen-Lampila sanoo.

 

AMMATTIKORKEAKOULU: 

  • Haetaan suorittamaan AMK-tutkintoa.
  • Ylempään AMK-tutkintoon voi hakea vasta, kun on kolme vuotta työkokemusta. Tätä vaatimusta ollaan laskemassa kahteen vuoteen.
  • AMK-tutkinnon laajuus on 210, 240 tai 270 ja ylemmän AMK-tutkinnon 60 tai 90 opintopistettä. Ohjeellinen suoritusaika on 3,5–4,5+1–1,5 vuotta.

YLIOPISTO: 

  • Haetaan yleensä kerralla suorittamaan sekä alempaa (yleensä kandidaatti) että ylempää (yleensä maisteri) korkeakoulututkintoa.
  • Poikkeuksiakin on, esimerkiksi farmaseutin tutkinto on alempi korkeakoulututkinto.
  • Kandidaatin tutkinnon laajuus on tavallisesti 180 ja maisterin 120 opintopistettä. Ohjeellinen suoritusaika on 3+2 vuotta.

LISÄÄ VINKKEJÄ: 

  • Opetushallituksen ylläpitämä opintopolku.fi on THE SIVUSTO korkeakouluopinnoista. Siellä voi muun muassa selailla eri aloja, tutustua valintaperusteisiin ja hakea koulutuksiin.
  • Töissä.fi on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sivusto, josta löytyy muun muassa valmistuneiden kuvauksia työstään ja tietoa siitä, millaisiin töihin eri koulutuksista valmistuneet ovat sijoittuneet.
  • Ammattiliittojen verkkosivuilta voi saada monenlaista tietoa! Esimerkiksi siitä, mikä tietyn alan ammattilaisia puhuttaa ja millaisia asioita he kohtaavat töissään.

Juttu on julkaistu 12.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2018 -lehdessä.

Jaa: