Ville Koiviston kolumni: Elämme kuin eläisimme ikuisesti

Mielipide
Ville Koivisto
Antti Kyrö

Me ihmiset olemme tottuneet olemaan oman aikamme ja mahdollisuuksiemme hallitsijoita. Jo ajanlaskun alussa elänyt roomalainen filosofi Seneca pohti elämän riittävyyttä ja si­tä, miten elää elämänsä viisaasti – niin, että vain yksi elämä riittää. Korona-­aika sai myös minut näiden asioiden äärelle ja tutustumaan Senecan kirjoituksiin.

Harmillisen usein joudumme seuraamaan keskustelua, jossa toisten ihmisten mahdollisuuksia ja oikeuksia hyvään elämään kavennetaan, ja niitä pidetään toissijaisina asioina. Eikä tämä usein jää ainoastaan keskusteluun, vaan myös oi­keasti tehtyihin päätöksiin.

Monilla ei ole edes mahdollisuutta miettiä, miten elää omaa hyvää elämäänsä vain siitä syystä, että heitä rajoite­taan muiden ihmisten toimesta. Esimerkkejä tällaisesta ovat mahdottomuus aborttiin Texasissa, seksuaali­- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet itänaapurissamme ja uiguurien olosuhteet Kiinassa.

Miltä tuntuisi lähteä omasta kotimaastaan vain sen tähden, että valtiojohdon ja yleisen mielipiteen mukaan olet kiinnos­tunut väärästä sukupuolesta? Meistä tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta toisille se on täyttä totta. Jos päivittäinen elämäsi sisältää vähättelyä, väkivaltaa ja pelkoa seuraavasta päivästä, etkä voi naida rakastamaasi henkilöä ilman, että perheesi hylkää sinut, voitko silloin jäädä?

Jokaisen olisi varmasti helpompi olla ilman turhia rajoit­teita ihmisyyteen. Suurelle yleisölle matemaatikko ja loogikko Alan Turing tuli tunnetuksi The Imitation Game ­elokuvasta. Hän teki uraauurtavaa työtä tietokoneiden parissa ja johti toimintaa saksalaisen Enigma­-viestinsalauslaitteen purkami­seksi toisen maailmansodan aikana. Mutta kuinka pitkälle hän olisi vielä päässytkään, jos häntä ei olisi tuomittu homo­seksuaalisuudesta?

Alan Turing on loistava esimerkki siitä, että emme voi koskaan tietää mistä tai keneltä seuraava huippukeksintö tai ­idea tulee. Tästä syystä uskon vapauteen ja mahdollisuuksiin.

Kuten Seneca pohti kirjoituksissaan: ”elämme kuin eläisim­me ikuisesti”. Oletamme uusien mahdollisuuksien odottavan nurkan takana. Aina niitä ei kuitenkaan tule. Siksi ehdotan: annetaan kaikille mahdollisuus elää omannäköistä elämää vielä, kun siihen on aikaa.

Kolumnin kirjoittaja Ville Koivisto työskentelee Suomen Lukiolaisten Liiton jäsenpalvelu- ja hallintosihteerinä. Suomen Lukiolaisten Liitto on Improbaturin julkaisija.

Jaa: