Kolumni: Lakatkaa valittamasta vaikeista valinnoistanne – ne eivät nimittäin lopu pitkään aikaan

Mielipide
Matti Riitakorpi
Antti Kyrö

Huomasin sanomalehteä lukiessani, etten olisi päässyt omaan lukiooni, jos hakisin sinne nyt. Kelvottomuudestani todisti tilasto, johon oli kerätty eri kouluissa sisäänpääsyyn vaadittavat keskiarvot.

Itseruoskinnan ystävänä riensin seuraavaksi yliopiston verkkosivuille tarkistamaan, olisiko ylioppilastodistukseni riittänyt sisäänpääsyyn omaan koulutusohjelmaani tänä keväänä. Sain nopeasti vahvistuksen sille, että uudessa todistusvalinnassa olisin jäänyt ilman opiskelupaikkaa.

Nyt kun tiedän, ettei oma koulumenestykseni enää takaisi valitsemiani polkuja elämässä, en väitä vastaan niille, jotka kokevat joutuvansa liian nuorina päättämään, mitä he elämässä haluavat. Valintojen vaikeudesta on kuulunut aiempaa enemmän tuskailua sen jälkeen, kun korkeakoulujen opiskelijavalintoja uudistettiin. Juuri yläasteelta päässeelle on varmasti kova pala yrittää päättää, millaiset valinnat johtavat toivottuun tulevaisuuteen.

Tästä huolimatta ajattelin käyttää tämän kolumnointitilaisuuden siihen, että kerron lisää syitä aiheesta ahdistumiseen. Kokemukseni mukaan asia on nimittäin niin, ettei omaan tulevaisuuteen liittyvien valintojen tekeminen missään nimessä lopu aikuistumiseen.

Jokin aika sitten törmäsin psykologi Elina Marttisen väitöskirjaan, jossa seurattiin 600 suomalaisen nuoren elämää 10 vuoden ajan, ja todettiin nuorten painivan identiteettikysymysten kanssa yllättävänkin pitkään. Noin 40 prosenttia tutkituista oli 23-vuotiaana sitä mieltä, etteivät he tiedä, keitä ovat.

Voin tuotakin vanhempana paljastaa, ettei asia ole itsellenikään vielä täysin kirkastunut. Kun saan ratkaistua yhden identiteettiäni koskevan kysymyksen, kolme muuta paljastuu.

Tiesin jo lapsena pitäväni videoiden tekemisestä ja päädyin tekemään niitä ammatikseni. Silti, kun työnantajani kysyy, millaisia videoita haluaisin seuraavaksi tehdä, päätöksen tekeminen tuntuu mahdottomalta.

Muillakaan aloilla valintojen viidakko ei pääty koulutuksen aloittamiseen. Juristeiksi opiskelevat joutuvat päättämään, missä roolissa he haluavat lakia jatkossa harjoittaa. Lääkäriopiskelijat tuskailevat siitä, mille ruumiinosalle tai hoitomuodolle he haluavat elämänsä omistaa.

Jos siis luulit, että mieluisan opiskelupaikan saatuasi vaikeat valinnat ovat ohi, voin tarjota tässä muutaman pähkinän. Minne menet töihin? Mihin asetut elämään? Haluatko lapsia? Jos haluat, kuinka monta ja milloin? Valitsetko Squirtlen vai Charmanderin? Nukutko parta peiton päällä vai alla?

Kolumnin kirjoittaja Matti Riitakorpi on Yle Kioskin videotoimittaja, joka ei osaa päättää edes seuraavaa istuma-asentoaan. Kolumni on julkaistu 10.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2020 -lehdessä osana Elämästä-kolumnisarjaa, jossa vierailevat kolumnistit kirjoittavat asiaa.

Jaa: