Tuure Boelius: “Mieluummin olen reaktion herättäjä kuin puolilämmintä lehmänmaitoa”

Henkilöt

Tubettajana ja artistina tunnetuksi tullut Tuure Boelius haluaa käyttää suosiotaan stereotypioiden ravisteluun, vaikka se ärsyttää monia. Viimeistään kolmas single Lätkäjätkä-Ville osoitti, että hän tietää, mihin iskeä.


Mari Uusivirta
Sanna Lehto

You want a piece of me?

You want a piece of me

Britney Spears raikaa studion kaiuttimista, kun Tuure Boelius poseeraa vaaleanpunaisen taustan edessä sellaista tahtia, että kuvaajan tarvitsee vain yrittää pysyä perässä. Boelius on itse valinnut soittolistan kuultuaan, että studion musiikki soi Spotifysta.

I’m Miss American Dream since I was seventeen

“Mähän olen nyt seitsemäntoista!” Boelius huudahtaa ja heittää spontaanin tanssiliikkeen.

“Britney-showt” ovat tuttu käsite Boeliuksen YouTube-seuraajille ja ystäville. Eräällä videollaan Boelius kertoo, että aina kun Britney Spearsin musiikki alkaa soida, hänen täytyy alkaa tanssia. Ja siltä todella näyttää.

Nimenomaan videoillaan Boelius nousi julkisuuteen. Hän aloitti tubettamisen kolme vuotta sitten, ja heinäkuussa hänen YouTube-tilillään oli jo yli 147 000 seuraajaa. Mutta musiikki ja vielä tarkemmin Boeliuksen kolmas single Lätkäjätkä-Ville sinkauttivat hänen tunnettuutensa uudelle tasolle.

Sen jälkeen moni halusi palasen Boeliuksesta.

 

Tuure Boelius

 

Lätkäjätkä-Villen musiikkivideolla kaksi poikaa suutelee toisiaan Leijona-paidat päällään. Biisin ja videon julkaisun jälkeen Boeliusta haastateltiin liki kaikissa Suomen suurissa medioissa. Hän sai paljon inhottavaa palautetta, jopa tappouhkauksia, mutta myös kannustusta muun muassa jääkiekkolegenda Teemu Selänteeltä.

“On todella todella todella huolestuttavaa, että kun teen biisin kahden pojan välisestä rakkaudesta ja musiikkivideon, jossa kaksi poikaa pussaa, se nousee yhdeksi vuoden isoimmista puheenaiheista.”

Ehkei video ihan vuoden kaikkein isoimpia puheenaiheita ollut, mutta iso haloo siitä nousi. Kaksi kuukautta julkaisun jälkeen singlellä on Spotifyssa 1,7 miljoonaa kuuntelukertaa ja musiikkivideolla YouTubessa liki 1,6 miljoonaa näyttökertaa.

Boeliuksen mielestä ihannetilanteessa kenenkään seksuaalinen suuntautuminen ei olisi mikään juttu. Ihmisillä olisi samanlaiset oikeudet, ja keskustelu rakkaudesta olisi samalla viivalla niin hetero- kuin muillakin pareilla. Kenenkään ei enää tarvitsisi tulla kaapista. Mutta toistaiseksi tilanne on toinen, ja siksi hän ajattelee, että keskustelua tarvitaan.

Toukokuussa, Lätkäjätkä-Villen julkaisun jälkeen, Boelius vieraili Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelman suorassa lähetyksessä. Siellä hän puhui juontaja Roope Salmisen kanssa siitä, kuinka tunnettu jääkiekkovaikuttaja Juhani Tamminen muutama vuosi sitten sanoi, ettei ole pitkällä urallaan törmännyt jääkiekkopiireissä yhteenkään homoon.

“Tokaisin siihen, että luojan kiitos olen olemassa. En häpeä olla jotain mieltä. Jotenkin minulla on olo, että olen täällä sen takia, että voisin omalla tekemiselläni parantaa asioita. Ainakin toivon, että onnistun siinä.”

Tokaisu oli puolittain vitsi, ja sen omahyväisyydestä ovat kaverit jälkikäteen kuittailleet. Mutta asian suhteen Boelius on tosissaan. Mikään ei muutu, jos kaikki ovat hiljaa, ja Boeliuksen sanomiset tavoittavat todella monia ihmisiä.

Yleisesti ottaen suomalainen keskustelukulttuuri on Boeliuksen mielestä “ihan paska”: kaikilla on vahvat mielipiteet kaikesta, mielipiteitä tuodaan esille äänekkäästi ja aggressiivisesti, muiden mielipiteitä ei kunnioiteta, ja toisille ihmisille puhutaan ala-arvoisesti.

Toki Boeliuksellakin on vahvat mielipiteet, ja hän myöntää olevansa kärsimätön keskustelija. Mutta on asioita, joista hänen mielestään voi olla vain yhtä mieltä ollakseen oikeassa. Ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat sellaisia asioita, ja niistä Boelius haluaa herättää keskustelua.

“Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta jos olet sitä mieltä, että on ok, että joku 4-vuotias tekee 11 tunnin työpäivää, olet sataprosenttisen väärässä.”

Tällaisten “väärässä olijoiden” kanssa Boelius jaksaa keskustella vain, jos näkee, että nämä ovat valmiita kyseenalaistamaan ajatuksiaan.

Poikien välisen rakkauden lisäksi Boeliuksella on sanottavaa muistakin stereotypioista, mutta hän ei vielä halua paljastaa, mitä ja miten seuraavaksi ottaa esille. Joka tapauksessa elokuussa on luvassa uutta musiikkia.

 

Tuure Boelius

 

Kun Boelius kertoi vuoden 2016 lopulla YouTube-videolla olevansa homo, negatiiviset reaktiot olivat rajuja. Ja kun hänet valittiin vuoden 2017 homoksi seksuaalivähemmistöjen QX Gay -palkintogaalassa, hänestä tehtiin useampi lastensuojeluilmoitus.

Eräs perussuomalaisten kansanedustaja teki valinnasta jopa kirjallisen kysymyksen oikeus- ja työministerille. Aikuiset ruotivat 16-vuotiaan elämää ja mekastivat sosiaalisessa mediassa tunnustuksen takia, joka myönnetään vuosittain suomalaista homokulttuuria toiminnallaan edistäneelle ihmiselle. Lopulta keskusteluun osallistui myös lapsiasiavaltuutettu, joka totesi, että lapsilla on oikeus ottaa kantaa heitä koskeviin asioihin.

Boeliuksen videoiden kommentteja tai häntä käsitteleviä verkkokeskusteluja selatessa on helppo nähdä, että hänen kuvaamansa ennakkoasenteet ovat hyvissä voimissa. Viestien joukossa on edelleen paljon ilkeilyä, homottelua ja vihapuhetta.

Boelius on siis jo aiemmin herättänyt keskustelua, YouTubessa myös muista aiheista kuin homoudesta. Kuitenkin Lätkäjätkä-Villen saama huomion määrä yllätti hänet itsensäkin. Miltä tällainen negatiivinen huomio tuntuu?

Ensinnäkin, Boelius huomauttaa muina bisnesmiehinä, biisin kannalta on parasta, jos se herättää huomiota ja reaktioita. Se auttaa biisin lentoon. Siksi hän ehdotti itse leijonapaitoja musiikkivideoon ja videon julkaisua jääkiekon MM-kisojen aikaan.

Mutta toisaalta, henkilökohtaisesti, vihainen huomio on rankkaa. Lätkäjätkä-Villestä Boelius sai yli kuukauden ajan jatkuvaa negatiivista palautetta, ison osan siitä verkossa.

Välillä ilkeät kommentit saavat nauramaan. Mutta välillä viha ahdistaa, siitä huolimatta, että julkisuus on karttunut kolmen vuoden kuluessa ja aiemmat kohut ovat opettaneet paljon.

“Tiedostan, että olen mielipiteitä jakava tyyppi, mutta mieluummin olen reaktion herättäjä kuin puolilämmintä lehmänmaitoa.”

Ahdistuksesta Boelius pyrkii eroon tekemällä asioita, jotka tekevät hänet iloiseksi. Hän ajattelee, että nettiviha on vain unelmien työn varjopuoli. Huonolla hetkellä helpottaa ystävien kanssa hengailu tai viestittely tuottajan kanssa seuraavasta biisistä.

Boelius on saanut paljon apua myös terapeutilta, jota on tavannut säännöllisesti jo jonkin aikaa nykyisessä kotikaupungissaan Helsingissä.

“Alkuvuodesta alkoi tuntua, että oma elämä pyöri monta kilometriä edelläni, ja henkilökohtaisessa elämässäkin tapahtui juttuja. Halusin miettiä niitä jonkun kanssa.”

Nyt Boelius suosittelee terapiaa kaikille. Ulkopuolinen ja ammattimainen keskustelukumppani on auttanut häntä käsittelemään julkisuuden ja Porista Helsinkiin muuton mukanaan tuomaa elämänmuutosta.

“Totta kai perheelle ja ystäville voi aina puhua, mutta jossain vaiheessa omat asiat muuttuvat niin isoiksi, ettei niillä halua koko ajan vaivata.”

 

Tuure Boelius

 

Opettelemista omissa rajoissa nimittäin riittää. Alkukesästä Boeliuksen keikka Antti Tuiskun lämppärinä päättyi Hartwall-areenan lavan takana pyörtymiseen, ambulanssikyytiin ja sairaalaan.

Boelius sanoo, että kukaan ei olisi voinut estää häntä menemästä lavalle “edes pyörätuolissa”. Niinpä hän lämmitteli Tuiskun areenakiertueen päätöskeikan yleisöä 40 asteen kuumeessa, vaikka oli ollut kipeänä jo pidempään.

“Olen nuori aikuisten maailmassa. Oppirahat on maksettava ja itkut itkettävä, kun menee lujaa ja tulee uusia juttuja.”

Tubettamisen ja musiikin tekemisen lisäksi Boelius on näytellyt muun muassa Porin Teatterissa ja Turun Kaupunginteatterissa. Turussa hän esitti nuorta Touko Laaksosta Tom of Finland -musikaalissa. Kesällä 2016 hänellä oli Ylen Summeri-nuortenohjelmassa oma ohjelmaosio Tuure Boelius Talk Show, ja tänä kesänä hän oli mukana Uuden Päivän spin off -sarjassa Mä voin selittää kaiken.

Nyt Boelius aloittaa toisen välivuotensa peruskoulun jälkeen ja jatkaa sitä kaikkea, mitä on tähänkin mennessä tehnyt. Kun on mahdollisuus tehdä juuri itseään eniten kiinnostavia asioita, opiskelu on prioriteettilistan hännillä, mutta ehkä ajankohtaista joskus tulevaisuudessa. Aikuislukio on yksi mahdollisuus, ammattikoulu toinen.

Peruskoulu oli Boeliukselle “jäätävän vaikeaa”, osin adhd:n takia. Boelius kertoo, että adhd:n kanssa elämistä helpotti paljon, kun hän sai nelosluokalla diagnoosin. Sen jälkeen adhd on osattu ottaa huomioon, ja hän on saanut apua keskittymiseen.

Ysiluokalla hän oli nousukiitoa tehneen uransa takia “enemmän poissa kuin koulussa”. Helsingissä studiolla ollessa ei seuraavana päivänä Porissa odottanut ruotsin valtakunnallinen koe motivoinut yhtään. Kunhan läpi pääsi.

“Heitin koulun ihan lonkalle, mutta en kyllä osaa katuakaan sitä.”

 

Tuure Boelius

 

Kato mä rakastan Britneyy ja Nylon Beattii

Ku hyvä musa soi niin mä alan tanssii

Mut Allu on kauheen huolissaa

“Tuure voitko sä lopettaa?

Laita se musa nyt hiljempaa

Oumaigaad mua nolottaa”

Boeliuksen kaksi ensimmäistä singleä Eikö sua hävetä ja Oh Boe käsittelevät häntä itseään. Niissä muita ihmisiä ärsyttää Boeliuksen tapa olla, ja he kyselevät, eikö häntä hävetä olla tuollainen. Lopputulos on aina sama: ei, ei hävetä.

Tässä kuussa Boelius on menossa vihdoin katsomaan fanittamaansa Britney Spearsia Ruotsiin. Hänellä on jo kolmatta kertaa liput idolinsa keikalle. Kahdella aiemmalla kerralla keikat peruttiin, Lontoossa vain viikkoa ennen keikkaa. Ja Boelius oli “ihan romuna”. Mutta nyt! Kun Boelius oli ostanut itselleen ja managerilleen keikkaliput, hän soitti tälle FaceTime-puhelun ja kyynelehti valtoimenaan ilosta.

Niin, jos vielä on olemassa ummehtunut kuva jurosta suomalaisesta, joka itsensä nolaamisen pelossa ei puhu eikä pukahda, Boelius todistaa tätä stereotypiaa vastaan. Hän puhuu melkeinpä mistä tahansa ja näyttää tunteensa, videoilla ja tosielämässä.

YouTube on edelleen Boeliuksen suurin kanava, luova paikka, jossa voi toteuttaa kaikki hyvät ja huonot ideat. YouTubessa hän kokee saavansa puhua juuri niistä asioista, joista itse haluaa.

Tosin jos musiikkihommat kasvavat yhtä isoiksi kuin hänen tavoitteensa, ei videoille välttämättä enää jossain vaiheessa riitä aikaa. Hän haaveilee jonain päivänä kirjoittavansa itse oman albuminsa kappaleet.

“Vihaan sitä, kun ihmiset kysyvät realistisista tavoitteista. Tykkään yltiöpäisestä unelmoimisesta! Toivon, että joskus täytän Olympiastadionin. Sitä kohti mennään, ei sen vähempää.”

Julkaistu 6.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2018 -lehdessä.

Jaa: