Tulevaisuus tulee, oletko valmis? Kokosimme vinkkejä robottien kanssa hengailuun ja terveyden parantamiseen

Ilmiöt ja yhteiskunta

Hoitavatko meitä vanhainkodissa robotit? Entä varoittaako älykello alkavan syövän vaarasta? Maailma muuttuu huimaa vauhtia – joidenkin arvioiden mukaan nopeammin kuin koskaan aikaisemmin.


Ida Kannisto
Tuomas Ikonen

Madventuresin maailmanmatkaajinakin tunnetut Riku Rantala ja Tunna Milonoff julkaisivat marraskuussa teoksen Selviytymisopas. Maailma muuttuu – näin jäät henkiin. Kaksikko vakuuttaa, että tiedon avulla pystytään yhä rakentamaan parempaa maailmaa. Ja vaikka maailma muuttuu, oikeilla eväillä selviää. Siksi kokosimme Rikun ja Tunnan vinkkien pohjalta Improbaturin oman selviytymisoppaan lukiolaiselle.

 Näin se toimii:

Kunkin teeman alla esittelemme utopian ja dystopian, eli sen, miltä tulevaisuuden yhteiskunta voisi parhaimmillaan ja pahimmillaan näyttää. Ennustimme niitä varten tulevaa Rikun ja Tunnan Selviytymisoppaan avulla, juttelimme muuttuvasta maailmasta Rikun kanssa ja laitoimme mielikuvituksemme laukkaamaan.

Yksilö

Kaikkea toivoa ei varmasti ole vielä menetetty. Näin vakuuttaa toimittaja ja Madventures-seikkailija Rantala.

”Ihmisyys ja ihminen muuttuvat perustavalla tavalla, mutta toisaalta on meillä tässä viimeisen 100 000 vuoden aikana ollut aika monenlaisia kriisejä. Ihmislaji on pirun sitkeä, ja luotan siihen, että elämä jatkuu auringon sammumiseen asti.”

Mutta miten muokata itsestään selviytyjä? Teoksessaan Rantala ja Milonoff ennustavat, että ihmisyksilön tulevaisuudessa vallalla ovat uudenlaiset arvot: oman edun tavoittelemisen sijaan keskeisiksi asioiksi nousevat esimerkiksi yhteisöllisyys ja jakaminen, kuten yhteiset tilat ja ruokapiirit. Samalla hyvinvointi saa enemmän huomiota, eikä talouskasvu ole enää tärkein tavoite.

Kuva: Marko Rantanen


Riku sanoo
: ”Olen tosi huolissani syrjäytymiskehityksestä. Toimeentulotukea saavien määrä on viime vuosina kasvanut. Valtaosa nuorista voi paremmin kuin koskaan, mutta heikommin pärjäävä osa jää koko ajan jälkeen. Oma näkemykseni kaiken reissaamisen jälkeen on se, että vahvuutemme sekä tasa-arvomme ja onnellisuutemme salaisuus täällä Pohjoismaissa on se, ettei meillä ole ihmisryhmiä, jotka ovat jääneet jälkeen. Toivon, että siitä pidetään kiinni, eikä valtavaa gäppiä päästetä syntymään.”

 

UTOPIA: Suomessa velloi vuosia keskustelu siitä, kenelle läheisyys on oikeus, ja millä tavalla vaikeasti vammaisia ihmisiä voitaisiin avustaa samoihin nautintoihin, joita muutkin voivat kokea. Neliraajahalvaantunut Tulevaisuus-Tarmo tuntee samoja tunteita kuin kuka tahansa muu. Fyysiset rajoitteet kuitenkin tekevät läheisyyden kokemisen mahdottomaksi. Ratkaisuksi haettiin avusteista toimintaa, mutta prostituutiota tiukasti säätelevä laki esti vammaisille suunnatut palvelut ja vammaisavustajat kokivat seksuaalitoiminnoissa auttamisen lipsuvan työnkuvan ulkopuolelle. Tarmo ottaa Tanjan kainaloon ja myhäilee: ”Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.” Tanja kääntää kasvonsa Tarmoon päin ja hänen huulensa kohoavat hymyyn. Seksi-robotti Tanja ojentaa kätensä halaukseen. Tarmo ei enää koe tarvitsevansa kiusallisia keskusteluja hoitohenkilökunnan kanssa.

DYSTOPIA: Tumma, kihara tukka, smaragdinväriset silmät, treenattu keskivartalo ja 188 senttimetriä mittaa. Puheääni peräisin Hollywood-elokuvasta ja hymy kuin Jude Law’lla. Kumppanin tulisi olla myöntyväinen minun elämäntyyliini. Nykyaika-Niina lukee listan läpi ja hymyilee tyytyväisesti. Yhden klikkauksen päässä odottaa hänen elämänsä puoliso. Myyjä lupasi toistaa toivotut luonteenpiirteet robottiin yksityiskohtaisesti. Niinalla ei ole aikaa parisuhteille, sillä kiireinen keikkatyö ympäri maailmaa vaatii itsekästä elämäntyyliä. Robotti-Raylle se sopii. Se on kuin kopio veistoksellisesta valokuvamallista, sen kasvot liikkuvat luontevasti ja se nauraa ostajansa vitseille – eikä koskaan sano vastaan. Tavalliset ihmiset menivät muodista jo aikoja sitten, heistä on niin hankalaa löytää riittävän hyvää.

Koulutus ja työ

Työelämä muuttuu ja asettaa samalla koulutukselle uudenlaisia vaatimuksia. Kun puhutaan työelämän ja koulutuksen tulevaisuudesta, esiin nousevat uusien opetussuunnitelmien ohella yhä enemmän uudet teknologiat, tekoäly ja robotiikka – sekä se, ettei kukaan tunnu osaavan kertoa, mitä tulevaisuudelta oikein pitäisi odottaa. Varmaa on, että yksilön on yritettävä mukautua muutokseen pysyäkseen kelkassa. Se, mihin tarkalleen on varauduttava, näyttäytyy kuitenkin usein epämääräisenä kysymysmerkkinä.

Riku sanoo: ”Murros vaatii joustavuutta ja kykyä oppia uutta. Se on luultavasti fakta. Täytyy kuitenkin muistaa, että se on fakta, jota myös elinkeinoelämä mielellään viljelee: teidän pitää olla valmiita fuulaamaan kaikki asiat tai teillä ei ole jatkossa duunia. Vastuu asetetaan jatkuvasti yksilölle. Samaan aikaan on oltava raju rakastaja ja herkkä ihmistuntija, helvetin hyvässä fyysisessä kunnossa ja vielä luova. On tärkeää yrittää mukautua muutokseen, mutta jaksaakseen olla utelias, on pidettävä itsestään huolta. Jos ahdistaa, hae apua. Toinen asia ja mielestäni tärkein neuvo on etsiä ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja joiden kanssa on intohimoista tekemistä. Silloin pärjää, vaikka mitä kävisi. Itselläni kävi hyvä tsägä, sillä lukiokaverin kanssa saimme idean, panimme firman pystyyn, ja tässä sitä nyt ollaan.”

UTOPIA: Nykyaika-Niina tuijottaa virtuaalista osallistujalistaa. Kuulijoita on kokoontunut yhteensä 83 maasta seuraamaan hänen puheenvuoroaan. Niina viimeistelee vielä huulipunansa verkossa toimivassa palvelussa, joka tarjoaa hänelle haluamansalaisen ehostuksen joka päivä. Tänään hän valitsi olla vaaleatukkainen. Robottien saapuminen vanhusalalle pelotti monia. Niina kuitenkin tiesi, että koska muutosta ei voi enää estää, siihen on mukauduttava. Niinpä robottien korvatessa hoitotyöt Niina kehitti itsestään ylivertaisen välittäjän. Hän kuunteli, keskusteli ja kosketti. Työpaikkojen kutistuessa nämä taidot nousivat arvaamattomaan arvoon. Ensin kiinnostus heräsi kotimaassa, kunnes luvut vanhusten kasvavasta onnellisuudesta ja vähenevistä yksinäisyyden kokemuksista saivat huomiota ympäri maailmaa.

DYSTOPIA: Koneet ovat korvanneet ihmispolot, ja yhteiskunnasta on kehittynyt synkkä ja suorituskeskeinen, mutta tehokas ympäristö. Robotit ovat jo aikapäiviä sitten korvanneet monet perinteiset ammatit ja algoritmit säveltäneet laulut ja kirjoittaneet kirjat. Ihmisen vauhti jäi koneiden jalkoihin. Vähentyvistä työpaikoista syntyi kova kamppailu, eikä keinoja kaihdettu. Sanotaan, että sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot sallittuja. Teknologian kehitys teki työpaikkataistelusta sotaa ja arki muuttui ahdistukseksi ja ainaiseksi ponnisteluksi. Rakkauden keinot sen sijaan sysättiin syrjään – ihmiset unohtivat välittämisen taidon. Tulevaisuus-Tarmo muistaa nyt Perttu Pölösen sanat: ”Mitään ei voi muuttaa, jos ei osaa rakastaa”. Hän toivoo, että olisi painanut nämä sanat mieleensä tarkemmin.

Tuntematon

Tuntematon herättää epäluuloja, joskus jopa pelkoa. Pelko toimii tiukasti yhdessä vihan kanssa, sillä nämä tunteet ruokkivat toisiaan. Lääkkeeksi tarjotaan usein tutustumista. Esimerkiksi vieraan kulttuurin ymmärtäminen voi vaatia kirjoja ja keskustelua. Parhaimmillaan maahan tutustuu matkustamalla paikan päälle. Moni pähkäilee pulman edessä: seikkailijat kannustavat reissaamaan ja bloggaajat jakavat somessa ihania lomakuvia. Samaan aikaan lentämisen ilmastoa tuhoava vaikutus saa palstatilaa.

Riku sanoo: ”Tulin reissaajaksi poikkeuksellisessa tilanteessa, jollaista ei ollut aikaisemmin ollut. Lentäminen muuttui jumalattoman halvaksi, kun olin parikybäinen. Yhtäkkiä se oli paljon helpompaa kuin mikään muu. Matkustaminen ei aina ole mikään ekoteko, mutta se voi olla myös vähäpäästöistä. Jos olisin nyt lukiolainen ja haluaisin nähdä maailmaa niin, kuin olen päässyt näkemään, miettisin paluuta junamatkailuun. Rovaniemeltä voi matkustaa Vietnamiin asti junalla. Toivottavasti mahdollisimman moni alkaisi miettiä matkustamista siten, että tuntee siitä myös vastuuta ja miettii, paljonko sitä tekee. Tarvitseeko mennä joka vuosi? Toisaalta junailu on hieno kokemus, ja se voi olla paljon lentämistä spesiaalimpaa. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että tulevaisuudessa lentomatkailu vain kasvaa.”

UTOPIA: Tulevaisuus-Tarmo ei halua jonkun sanelevan ehtoja ylhäältäpäin. Vuosikymmen sitten hän päätti itse ottaa selvää, millaisessa maailmassa oikein elää. Kävi ilmi, että paras ase pelkoa vastaan on tieto. Se kainalossaan hän valmistautui tulevaan, kouluttautui tulevaisuuden niksinikkariksi ja avitti asiantuntijatiimissä yhteiskuntansa pelastamista sen turvallisuutta uhkaavilta tekijöiltä jo ennen kuin ne ehtivät tulla todeksi. Yhteistuumin hallitus päätti, että on aika palata simppeliin eloon: kun internet on suljettu sekä pahantekijöiltä että supersankareilta, kukaan ei pääse juonimaan verkon syövereissä, eikä jatkuvaa tarkkailuakaan tarvita. Tarmo tuijottaa tähtitaivasta, Suomen erityistä luontoa ja katsoo perhettään: ennen kiireinen työelämä on nyt onnellista vapaa-aikaa.

DYSTOPIA: Turvallisuusuhka on tullut muotiin. Sen varjolla valtio pystyy ryhtymään erilaisiin, välttämättömiksi kuvailemiinsa keinoihin, jotka muutoin mattimeikäläisestä haiskahtaisivat hyvinkin kyseenalaisilta. Turvallisuuden nimissä rakennetaan korkeaa muuria, asennetaan kadunkulmiin puhetta kuuntelevia laitteita, ja palkataan tehtävänsä salaavia tarkkailijoita kansan keskuuteen – huomaamatta, että lähenevän uhan tuntu vain kasvaa. Ihmisen yksityisyys on enää muisto menneestä, sillä valtion valvova silmä ulottaa katseensa esineiden internetiin, eli kaikkeen siihen, mihin mielikuvituksen rajat riittävät. Turvallisuuden nimissä päättäjät tietävät, kuka viimeksi veti vessan, päästi koiran tallaamaan taloyhtiön nurmikkoa tai kuka swaippasi kenetkin deittipalvelussa.

Verkko

Arvellaan, että tulevaisuudessa internet ei enää kuulu vain puhelimiin, läppäreihin ja älykelloihin, vaan lähes jokaiseen esineeseen. Esineiden internetin on sanottu muuttavan maailmaa enemmän kuin netin tulo aikanaan. Esineiden netti mahdollistaa laitteiden keskustelemisen keskenään. Kehitys kehittyy niin kovaa vauhtia, että jokainen osa-alue ei välttämättä pysy mukana samassa tahdissa. Netin tietoturva on asia, joka puhuttaa yhä enemmän: millaisia tietoja haluat itsestäsi antaa? Huolestusta herättävät myös algoritmit, joiden käsiin valta näyttää siirtyvän enenevissä määrin. Kysymys kuitenkin kuuluu, kuka algoritmeja ohjaa vai ohjaako niitä enää kukaan.

Riku sanoo: ”Olen varmaan tyypillinen ihminen siinä, että samaan aikaan on sekä kauhun tunnelmia että hyvinkin positiivisia ja optimistisia ajatuksia maailman muuttumisesta. Omalle 8-vuotiaalleni olen yrittänyt alkaa neuvoa, miten selvitetään jonkun verkkosivun uskottavuutta. Toinen pohdinnan arvoinen asia on omien tietojen jakaminen verkkoon hyvin nuorena. Olisi hyvä pitää mahdollisimman pitkään lapsen ja vanhemman yhteisenä päätöksenä se, mitä lapsi verkkoon lataa. Viime aikojen tapahtumat kertovat paljon, millaisiin tarkoituksiin jotkut ihmiset voivat pahimmillaan käyttää verkon palveluita.”

UTOPIA: Nykyaika-Niina koki koko lapsuutensa olevansa jotenkin erilainen ja sopimaton ikäistensä porukkaan pienellä paikkakunnalla. Koulussa hän jättäytyi suosituimpien tyttöjen ryhmästä, eikä harrastuksistakaan tuntunut löytyvän ketään samankaltaista. Verkosta sattumalta löytynyt keskustelupalsta muutti kaiken. Nyt kotisohvallaan istuva Niina lukee innolla muiden kirjoituksia. Osallistujat tuntuvat tietävän kaiken naapurimantereen bändeistä, toinen oli kerran matkustanutkin sinne. Niina ei ollut tavannut ketään aiheesta kiinnostunutta, kunnes verkkosivu yhtäkkiä tarjosi hänelle yhteisön. Siellä ystävät odottavat joka päivä työpäivän jälkeen. Niina ei koe tarvetta tavata heitä tosielämässä, riittää, että he ovat olemassa.

DYSTOPIA: Facebookissa kuohuu, Instagram täyttyy vihaviesteistä ja Twitter-keskustelu käy niin kuumana, ettei perässä meinaa pysyä. Tulevaisuus-Tarmo on jälleen aamun alkajaisiksi avannut tärkeimmät uutiskanavansa ja suuttumus tulvii hänen sisäänsä: taas on joku ulkopaikkakuntalainen aiheuttanut ongelmia meidän kylällä, ja Peran mukaan paikallismedia ei piittaa. Tarmon ystävien mielissä kiehuu samaan tapaan. Koko porukka lukee samaa, algoritmien valitsemaa sisältöä somen suosituimmista palveluista. Huolestuttavaa on, ettei kukaan oikein tiedä, kenen käsissä algoritmit ovat – vai ovatko kenenkään. Ne haluavat somekansalta vain yhtä asiaa: massia. Ja sitä virtaa samaan tahtiin kuin kävijät klikkaavat itsensä sivustoille. Varjopuolena algoritmien valitsemissa uutiskanavissa on se, etteivät ne korreloi todellisuuden kanssa. Vihaiset uutiset herättävät tunteita ja saavat käyttäjät kierrättämään keskenään yhteistä ajatusmaailmaa tukevia juttuja.

Terveys

Elinajanodote voi tulevaisuudessa kasvaa sadoilla vuosilla. Ikuisesta elämästä kiinnostuneelle Rantala ja Milonoff esittelevät listan kiinnostavaa teknologiaa, kuten pienenpienet robotit, joiden ennustetaan tulevaisuudessa korjaavan vikoja suonissamme ja 3d-tulostetut varaosat, joilla vanhat elimet voidaan vaihtaa uusiin. Samalla terveyden mittaaminen muuttuu jatkuvasti tarkemmaksi – ja on kaikkien ulottuvilla. Aktiivisuuskellojen ja hyvinvointisovellusten ohessa yhä useampi laite saattaa tulevaisuudessa olla yhteydessä internetiin.

Riku sanoo: ”Mittaaminen menee yli silloin, kun se alkaa kuluttaa enemmän energiaa kuin antaa. Jos mittaamisesta tulee vähänkään pakkomielteistä, kuluttavaa, paha mieli tai olo, on jo menty pieleen. Luultavasti mittaaminen lisääntyy tulevaisuudessa, ja seuraava verkon iso kehityskulku on esineiden ja asioiden internet. Kaikki asiat ja esineet, joita omistamme, keskustelevat tulevaisuudessa keskenään ja tietävät meistä paljon asioita. Siihen liittyy varmaan myös se mittaaminen. Kaikkea unenlaadusta ravintoon mittaillaan. Jos se lähtee menemää lapasesta ja inhimillisyys lipsahtaa liikaa kyborgin puolelle, sillä voi olla mielenterveysvaikutuksia, kuten ortoreksiaa ja haitallista kontrollointia.”

UTOPIA: Uskomatonta. 8,77 sekuntia. Miesten 100 metrin maailmanennätys on kirjattu uusiin lukemiin. Usain Boltin ennätyksen uskottiin tulevaisuudessa rikkoutuvan, mutta yhdeksän sekunnin alitusta ei moni tosissaan uskaltanut veikata. Tuloksen taustalla on paljon muutakin kuin onnistunut harjoituskausi. Teknologian merkitys urheilussa alkoi muutama vuosi sitten kohota. Enää ei ollut hyötyä toinen toistaan tehokkaammista kielletyistä aineista, sillä suorituskyky ratkaistiin toisaalla. Internetiä apunaan käyttävät urheilukellot kehittyivät analysoimaan ihmisen elimistön tapahtumia ja ilmoittivat hälyttävistä muutoksista ennakoiden. Tulevaisuus-Tarmo ottaa flunssalääkkeet jo paljon ennen kuin tauti ehtii yllättää, suuntaa nukkumaan sillä sekunnilla, kun kello laskee optimaaliseksi ja syö vain 3d-tulostettua ravintoa, joka sisältää grammalleen sen, mitä hän tarvitsee. Ihmisen suorituskyky on nousukiidossa, kun elimistöstä ehostetaan konetta.

DYSTOPIA: Liikaa rasvaa, ilmoittaa älykello Nykyaika-Niinan ranteessa, kun hän puraisee aamiaispöydässä juustovoi-leipää. Kehittynyt teknologia on mahdollistanut tavan tallaajallekin oman terveyden ja hyvinvoinnin jatkuvan ja yksityiskohtaisen tarkan mittaamisen. Se myös mahdollisti Niinalle vauhdikkaiden nuoruusvuosien aikana pilatun maksan vaihtamisen printattuun 3d-versioon. Vaikka kiusallisen virheen sai melko helposti peitettyä, Niina ei voi olla miettimättä, miten hän selittää asian tuoreelle kumppanilleen. Oli tavanomaista, että kumppania valitessa selvitettiin alkuvaiheessa, millaisin geenein yhteinen jälkeläinen olisi varustettu. Tarmo kiinnostui Niinasta tämän poikkeuksellisen pitkien säärien ja pehmoisen ihon ansiosta. Niina ei kuitenkaan saanut kerrottua nuoruuden kovasta dokaamisesta, joka saattaa geeniperimänä siirtyä myös seuraavalle polvelle.

Politiikka

On jo olemassa merkkejä siitä, miten epäoleellinen, joskus jopa virheellinen tieto vaikuttaa äänestys-päätöksiin. Oppimisen, kriittisyyden ja valveutumisen merkitys korostuu. Koko politiikan kenttä on suuren murroksen edessä, sillä sovellukset tarjoavat ihmisille yhä enemmän toimintamahdollisuuksia. Sovellukset voivat mahdollistaa suoran yhteyden päättäjiin esimerkiksi adressien muodossa. Niistä toivotaan apua myös valeuutisten tunnistamiseen. Tulevaisuuden teknologiaa on niin ikään lohkoketju, jonka odotetaan demokratisoivan poliittista toimintaa.

Riku sanoo: ”Lukiolaisen kannattaa pohtia, miksi maailma on tällainen. Politiikkaan liittyy varmasti paljon epäkiinnostavaa ja puuduttavaa asiaa. Voi olla, että ylipäänsä useimmiten ihminen kypsyy vasta pikkuhiljaa kiinnostumaan asioista. Ensin pitää kehittää itseään ja saada raivattua edes joku paikka maailmassa, ja silloin ei välttämättä riitä aikaa miettiä muita kuvioita. Yksi hyvä tapa on pohtia itselleen tärkeää ja intohimoista asiaa, joka ei liity pelkästään sinuun itseesi, vaan myös muihin ympärilläsi tai jopa koko yhteiskuntaan. Miten niihin asioihin saisi parannusta? Yhtäkkiä alkaakin tajuta, millaisella logiikalla systeemit toimivat. Dokumentit, historia ja kirjat ovat parhaita mahdollisia välineitä sen selvittämiseen, miksi maailma toimii niin kuin se toimii.”

UTOPIA: Suurvaltio Tulevaisuuden Maan käpälöidyt vaalit paljastuivat koko maapallon kansalle, kun äänestäminen siirrettiin verkkoon. Lohkoketjuteknologia muutti vaalit kertaheitolla edeltäjiään demokraattisemmiksi, sillä lohkoketju teki vaaleista käyttäjilleen läpinäkyvät. Jokainen ääni ilmestyi ruudun äärellä päivystäville valppaille katsojille samaan aikaan, kun joku jätti äänensä järjestelmään. Se teki vaalituloksen korjaamisen mahdottomaksi. Näin saatiin maata kyykyttänyt diktaattori syöstyä vallasta, sillä ilmeisemmin kuin koskaan ennen se oli nyt kansan tahto. Lohkoketju muutti yhteiskunnan järjestystä perustavanlaatuisesti. Demokratiaa vahvisti myös se, että teknologia teki pankeista täysin hyödyttömiä laitoksia. Korruption mahdollisuus paineli nollan tuntumaan toiminnan läpinäkyvyyden vuoksi. Tulevaisuus-Tarmo istui tyytyväisenä sohvalla. Ensi kertaa hän koki, että yhdellä äänellä todella oli väliä.

DYSTOPIA: Uudet teknologiat ja niiden tuomat mahdollisuudet eivät jakautuneet tasaisesti kansan kesken, vaan yliote keskittyi ensin valtapuolueelle ja sitten pikkuhiljaa sen johtajalle. Diktaattorin elkein, vallanhimon sokaisemana johtaja hamuaa tiukempaa otetta kansasta. Jo hetken oli näyttänyt siltä, että kehittyvä teknologia takaisi demokraattisen ihannevaltion, jossa jokaisen sana painaisi yhtä paljon. Uutta teknologiaa ei enää edes pyritty tuomaan kaikkien saataville, eikä kansalla ollut aavistustakaan, miten sitä edes käytetään. Varmaa oli vain se, että niillä, joilla oli hallussaan teknologia, oli hallussaan myös valta. Demokratia oli vääjäämättä luhistumassa, eikä kansalla ollut enää mitään mahdollisuuksia valvoa, mitä heidän antamilleen äänille tapahtui. Yksinvaltijuus oli nouseva trendi, josta yhteiskuntien valtaapitävät eivät halunneet luopua.

Julkaistu 25.2. ilmestyneessä Improbatur 1/2019 -lehdessä.

Jaa: