Tervemenoa lukioon: Maailmaa eivät pyöritä ikuiset onnistujat

Mielipide
Adina Nivukoski
Antti Kyrö

Me kasvamme ihaillen henkilöitä, jotka ovat saavuttaneet jotain hienoa. Taiteilijoita, poliitikkoja ja kirjailijoita. Ihmisiä, jotka ovat mielestämme onnistuneet.

Fiideissämme näkyy lähinnä saavutuksia ja onnistumista: saatuja koulupaikkoja, unelmien vaihtovuosia ja sports trackerien lukemia. Somen ulkopuolelle jäävät usein huonommat hetket, joita nämä saavutukset ovat vaatineet toteutuakseen.

Siksi, rakas uusi lukiolainen, ei ole ihme, että paineet jatkuvasta onnistumisesta voivat olla kovat. Onkin aivan tavallista kysyä itseltään, onko tämä minun paikkani, tai mikä tässä maailmassa on oma juttuni.

Lukion ovista ensi kertaa astuva henkilö on harvoin sama kun se, joka kolmen tai neljän vuoden jälkeen laittaa lakin päähänsä. Väliin mahtuu lukemattomia hetkiä nauramista, hetkittäistä epätoivoa – kasvukipuja. Oivalluksia, jotka tulevat yllättävän usein myös epäonnistumisten kautta.

Epäonnistuminen on olennainen osa elämää, olennainen osa kasvamista. Lukiossa saa epäonnistua, kompastua ja tuntea olevansa hukassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sinne olisi tarpeeksi hyvä tai etteikö elämässä voisi onnistua.

Lukiovuosiin liittyy myös sen miettiminen, kuka minä olen nyt ja kuka minä haluan olla tulevaisuudessa. Siihen kuuluvat myös ne hetket, kun on hukassa. Hetket, joissa ymmärtää, että se mitä nyt teen, ei ainakaan ole se mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Jokainen tällainen oivallus on askel eteenpäin.

Itseä etsiessä on hyvä katsoa ympärilleen. Saattaakin huomata, ettei ole yksin.

Ystävien epäonnistumiset saamme nähdä läheltä. He ovatkin kaikista realistisin kuva siitä, millaisia ihmisiä maailmassa oikeasti on, ja keitä tulemme tulevaisuudessa kohtaamaan tulevissa pääsykoesaleissa ja työhaastatteluissa. Ihan mahtavia ja ihanan inhimillisiä tyyppejä.

Rohkaisenkin pohtimaan: kuka on se ihminen, jonka haluat laittavan lakin päähänsä kun lukio loppuu? Itse en olisi ainakaan ikinä uskonut, että se sama ihminen, joka itki ensimmäisen koeviikon jälkeen kipeää epäonnistumista, olisi sama ihminen, joka kirjoittaisi nyt kolumnia tai johtaisi opiskelijajärjestöä. Joten uskallan rohkaista: kokeile, vaikka voit kaatua. Sen jälkeen voit todeta jälkeesi tulevalle, että nouseminen on mahdollista. Sitä lukiolaisuus parhaimmillaan on.

Kolumnin kirjoittaja Adina Nivukoski on Suomen Lukiolaisten Liiton (SLL) puheenjohtaja. SLL on Improbaturin julkaisija. Kolumni on julkaistu 10.8. imestyneessä Improbatur 3/2020 -lehdessä Tervemenoa lukioon -palstalla.

Jaa: