Steinerkoulussa Alina Tomnikov sai olla rauhassa – aiemmin häntä oli kiusattu

Henkilöt

Alina Tomnikov kävi lukion steinerkoulussa puutarhaa hoitaen ja “eukkaillen”. Steinerkoulu opetti, miten tärkeää on uskaltaa olla oma itsensä.


Jose Riikonen
Nick Tulinen

Keskellä maalaismaisemaa on matalia rakennuksia, peltoa, puita ja puutarha. Lapset leikkivät pihalla. Puutarhassa on porukkaa hoitamassa sitä. Kun kävelee kohti rakennuksia, kengän alla ei kopise asfaltti, vaan rahisee hiekka.

Tuntuu kuin tulisi jonkinlaiselle retriitille, mutta tämä on Vantaan seudun steinerkoulu. Paikka, jossa näyttelijä Alina Tomnikov kävi koulunsa alakoulun kolmannelta luokalta ylioppilaskirjoituksiin asti.

“Silloin kun minä olin täällä, tässä pellolla oli vielä lampaita”, hän kertoo.

 

Keravalla lapsuutensa ja teini-ikänsä viettänyt Tomnikov vaihtoi steinerkouluun kolmannelle luokalle, koska häntä kiusattiin koulussa Keravalla.

“Me odotimme äidin tai isän kanssa koulun pihalla, että kello oli tasan sen verran, että piti mennä tunnille, koska en halunnut olla minuuttiakaan pidempään koulussa kuin oli pakko”, Tomnikov muistelee alakoulun ensimmäisiä luokkia Keravalla.

Steinerkoulussa hän sai olla rauhassa. Sama porukka säilyi pääosin alakoulusta lukion loppuun saakka. Luokkahuonekin pysyi samana aineesta toiseen.

“Meillä oli kaikenlaista porukkaa, esimerkiksi yksi oli sellainen autonrassaaja, joka korjaili traktoreita ja oli aina kädet mustana. Ja oli punkkari ja oli vaikka mitä. Mutta se ei haitannut ketään, että oli erilaisia tyyppejä.”

Steinerkasvatukseen kuuluu, että yksilöllisyys saa näkyä. Se oli Tomnikoville mieleen. Hän sai olla sellainen kuin on: vähän ujo, mutta turvallisessa tilanteessa itseään esille tuova tyyppi, joka teki näyttelijän töitä jo lukioaikoina.

Toisaalta hän oli riehakas ja lintsasi joskus tunneilta, toisaalta hän oli todella tunnollinen opiskelija.

“Rakastin äikkää, bilsaa ja kieliä, mutta historia ja matikka eivät olleet minun juttuni. Silti minun oli jotenkin pakko saada aina vähintään se 9+ kaikesta. Kun on kerran ottanut sen roolin, että on hyvä oppilas, siitä ei oikein pääse enää rimpuilemaan irti.”

 

Steinerkoulussa oli perinteisten oppiaineiden lisäksi erikoisempia aineita, esimerkiksi puutarhanhoito. Ja sitten oli eurytmia eli “eukka”, kuten Tomnikov sanoo.

Se on liikuntaa ja taidetta yhdistävä oppiaine, jossa liikutaan esimerkiksi musiikin päälle omanlaisessa “eukkakaavussa” ja “eukkatossuissa”.

Eukkaaminen muutti Tomnikovin suhteen hänen lempibiisiinsä lukioaikoina. Lukion ensimmäisellä luokalla kaikkien piti nimittäin esittää eukkasoolo, mutta Tomnikov oli esityspäivänä kuvauksissa. Sen takia hän joutui esittämään soolon ainoana vanhempien lukiolaisten kevätjuhlassa.

“Se oli ihan kauheaa. Esitin soolon The Beatlesin Yesterdayn tahtiin, enkä ole sen jälkeen pystynyt kuuntelemaan sitä biisiä”, Tomnikov kertoo ja nauraa.

 

Vielä yläkoulussa Tomnikov harkitsi ilmaisutaitopainotteista Kallion lukiota, sillä hän unelmoi näyttelijän ammatista. Lopulta tutut kaverit, tuttu ympäristö ja niin ikään ilmaisutaitopainotteinen steinerlukio veivät kuitenkin voiton.

Se takasi Tomnikoville ihanat lukioajat, mutta myös sen, että lukion jälkeen hyppäys – karrikoiden sanoen – ulkomaailmaan oli paljon suurempi. Tomnikov huomasi asian, kun pyrki kirjoitusten jälkeen Teatterikorkeakouluun ja sai kutsun pääsykokeisiin.

“Menin sinne kahdeksaksi, koska silloin pääsykokeet kirjeen mukaan alkoivat. Kaikki treenailivat salissa porukoissa. En tuntenut ketään. Olin ihmeissäni ja sitten vielä kuulin, että minun kokeeni alkaisi vasta puoli kaksi. Kahdeksalta oli vain yleinen infotilaisuus. Aloin itkeä ja pyysin isäni sinne. Istuin siinä sitten isän kanssa. Aika surkuhupaisaa.”

Steinerkoulu kuitenkin tavallaan pelasti, sillä vaikka Tomnikov aluksi luuli, ettei paikalla ole yhtään tuttua, hän löysikin tutun steinerkoulusta.

“Lyöttäydyimme yhteen. Menimme hänen kanssaan Punnitse ja säästä -kauppaan Sörnäisiin ostamaan karkkia, ennen kuin minun kokeeni alkoi puoli kaksi”, Tomnikov kertoo ja nauraa.

Steinerkoulu saattoi pelastaa myös siinä mielessä, että Tomnikov pääsi heti Teatterikorkeakouluun sisään.

“Pääsykokeissa mietin ihan hirveästi, miten minun olisi pitänyt olla. Olin ihan pihalla, joten oli pakko olla täysin oma itsensä, kun ei ollut muuta. Ei sitä tiedä, mutta voi olla, että siksikin pääsin sisään.”

 

Tomnikov ei ole aiemmin käynyt lukiossaan kuin kerran sen jälkeen, kun pääsi ylioppilaaksi vuonna 2008. Silti hän muistaa opettajat, paikat ja tuoksut.

Millaiselta tuntuu tulla tänne takaisin?

Tomnikov miettii hetken. Sitten hän hymyilee.

“Pakahduttava, nostalginen, haikea, onnellinen ja iloinen tunne. Sellainen ‘awwwww!’ En voi valehdella: minulla on aivan hirveän hyvät muistot tästä paikasta.”

 

LUKIO: Vantaan seudun steinerkoulu

Perustettu: 1984

Opiskelijoita: Koko koulussa kaikkine luokkineen vajaa 300

Mistä tunnetaan: Steinerlukio poikkeaa monella tavalla perinteisemmistä lukioista. Painotuksena on taiteellisuus ja yksilöllisyys, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että koulu ottaa yhteishaussa huomioon neljän taide- ja taitoaineen numerot.

 

KUKA: Alina Tomnikov (s. 1988)

Lukiovuodet: 2005–2008

Opiskelumenestys: Saksasta, ruotsista, englannista, äidinkielestä ja biologiasta E, venäjästä L.

Mistä tunnetaan: Suomalais-venäläinen näyttelijä Alina Tomnikov tunnetaan muun muassa Putous– ja Alina idässä -ohjelmista sekä useista suosituista elokuvista.

 

Alina Tomnikov
MUISTO TÄRKEÄSTÄ PAIKASTA LUKIOSSA: “Kun talvella oli kylmä ja piti mennä välitunnille, tänne vessaan mentiin piiloon, ettei tarvitsisi mennä ulos. Sitten lämmiteltiin käsiä veden ääressä.”

Julkaistu 6.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2018 -lehdessä Paluu lukioon -juttusarjassa, jossa tutut kasvot palaavat vanhaan opinahjoonsa.

Jaa: