Sita Salminen: “On kiva murtaa ihmisten ajatusta Thaimaasta turistirysänä”

Henkilöt

Thaimaa-aiheisten videoiden suosio on yllättänyt puoliksi thaimaalaisen Sita Salmisen. 25-vuotias tubettaja haluaa tukea katsojiaan puhumalla myös huonoista päivistä ja mielenterveysongelmista.


Tuukka Tuomasjukka
Jussi Ratilainen

Hei Sita! Olet kahdessa vuodessa noussut Suomen tunnetuimpien tubettajien joukkoon. Mitä ajattelet suomalaisesta YouTube-kulttuurista?

Minusta on hienoa, että yhä useampi suomalainen tekee videoita. YouTuben paras puoli on se, että siellä on edustettuna niin paljon erilaisia ihmisiä. Melkein kuka tahansa voi löytää YouTubesta arvojansa vastaavan henkilön.

Entä mikä on vähemmistöihin kuuluvien tubettajien tilanne Suomessa?

Heitä voisi suomalaisessa YouTubessa olla enemmänkin. Toisaalta voi olla niinkin, että heitä on jo olemassa, mutta he eivät ole saaneet tarpeeksi näkyvyyttä, että heidät olisi helppo löytää. Yleensä vähemmistöä edustaville katsojille löytyy kuitenkin samastuttavia tyyppejä, jotka ovat tehneet videoita, ainakin ulkomailta.

Olet puoliksi thaimaalainen ja muun muassa opettanut tubettaja-artisti-näyttelijä Tuure Boeliuksen laulamaan videolla thaiksi. Minkälaista palautetta olet saanut Thaimaa-aiheisista videoistasi?

Niiden suosio on yllättänyt minut täysin. Minusta on kiva murtaa ihmisten ajatusta Thaimaasta turistirysänä, josta heitetään vähän läppää. Kun ajatellaan Thaimaata, se jää yleensä lähinnä Pattayaan. On ihana näyttää, että siellä on paljon muutakin, kuten ihania ihmisiä ja hauska kieli. Thaimaa on iso ja mielenkiintoinen maa, jolla on pitkä historia. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ihmiset eivät aina hoksaa ajatella niitä.

Sita SalminenKäsittelet sisällöissäsi paljon hyvinvointia. Miten julkisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiisi?

Kun vielä vuosi sitten luin itseeni kohdistuvia kommentteja Jodelista, se vaikutti minuun todella negatiivisesti. Niissä arvosteltiin sekä somesisältöjäni että minua ihmisenä, ja olin niistä jopa vähän ahdistunut. Mielestäni kenenkään mielenterveydelle ei ole hyväksi, jos moni ihminen urkkii tietoja tai arvostelee toisen valintoja. Tuo on julkisuuden huono puoli, mutta toisaalta juuri julkisuus mahdollistaa sen, että voin tehdä tätä työkseni. Se on vähän ristiriitaista, mutta olen alkanut tottua siihen. Arvostelua suurempi ongelma tällä hetkellä on se, että stressaan aikatauluani tai jään vatvomaan omia tavoitteitani.

Sinua seuraa sosiaalisessa mediassa yli 100 000 ihmistä. Mikä on pohjimmainen viesti, jonka haluat välittää seuraajillesi?

Haluan tarjota ihmisille samastumispintaa ja näyttää, että minunlaisellani ihmisellä voi olla mielenterveysongelmia tai että suositulla tubettajallakin on huonoja päiviä. Haluan tarjota realistista kuvaa elämän hyvistä ja huonoista hetkistä, mutta myös muistuttaa itsensä rakastamisesta ja täysillä elämisestä.

Olet opiskellut suomen kieltä Oulun yliopistossa. Mitä olet saanut siitä tubettajana?

Se on laajentanut maailmankuvaani. Äkkiseltään voisi ajatella, että suomen kielen opinnoissa puhutaan pilkuista ja pisteistä, mutta olen alkanut hahmottaa maailmaa, ihmisiä ja kulttuureita eri tavalla kuin aiemmin. Opiskeleminen ei ole ikinä huono juttu. Se kehittää ajattelua, vaikka ei opiskelisi täsmälleen sitä alaa, mitä joskus haluaisi tehdä työkseen. En ole opiskellut puheviestintää, mutta opintoni ovat silti voineet vaikuttaa siihen, miten viestin asioita videoillani.

Aloitit blogin pitämisen välivuonna. Millaista sitä edeltävä lukioaikasi oli?

Se oli muutosten aikaa. Opiskeleminen ei kiinnostanut minua lukion alussa, mutta loppua kohden motivaatio palasi. Kirjoitusten aikaan jo luin ja halusin saada hyvät arvosanat. Olin myös harrastanut pitkään tanssia ja tennistä, mutta lukioaikana lopetin molemmat. Aloin miettiä, kannattaako asioita jatkaa vain harrastuksena vai pitäisikö niistä tulla ammatti. Lukion jälkeen pidin välivuoden, jolloin minulla oli paljon ylimääräistä aikaa ja aloin blogata. Viisi vuotta sen jälkeen aloin kuvata videoita.

Mitä odotat syksyltä?

Uuden alun tuntua. Joillekin se tulee uutena vuotena, mutta olen aina elänyt lukuvuosikalenterin mukaan. Saan palkkioni livekeikoista ja kaupallisista yhteistöistä, ja niitä on syksyllä vielä paljon. Silloin on viimeinen puristus. Talvella otan rennommin ja lähden oikeasti lomailemaan.

Julkaistu 6.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2018 -lehdessä Kulttuuritentissä-juttusarjassa.

Jaa: