Tubettaja Sini Laitinen lähti lukiossa vaihtoon, eikä ollut sen jälkeen ennallaan

Henkilöt

Sini Laitinen lähti vaihto-oppilaaksi Japaniin Joroisten lukiosta. Vaihtovuosi oli hänen tähänastisen elämänsä parasta aikaa.

 Jose Riikonen
Nick Tulinen

Sini Laitinen halusi 16-vuotiaana erään bändin keikalle Helsinkiin kotipaikkakunnaltaan Joroisista. Tilanne oli kuitenkin hankala.

Hän oli vähän aikaa sitten ollut toisella keikalla, eikä vanhemmilta liikenisi rahaa näin äkkiä uudelleen, hän mietti.

Laitinen kehitti suunnitelman: hän oli aina haaveillut, että pääsisi vaihto-oppilaaksi Japaniin. Hän oli kuitenkin varma, ettei se onnistuisi, sillä vanhemmat eivät taatusti kustantaisi vaihto-oppilasvuotta.

”Mietin, että pyydän ensin päästä vaihto- oppilaaksi, ja kun he kieltävät sen, alan paasata, että he pilaavat unelmani. Sen jälkeen sanoisin, että pääsisinkö edes yhdelle keikalle, eivätkä he voisi kieltäytyä siitä”, Laitinen muistelee.

Vanhemmat sanoivatkin, että mikäs siinä, mene vain vaihtoon. Siitä alkoi Laitisen elämän paras vuosi.

Sini Laitinen eli koko lapsuutensa ja teini-ikänsä Joroisissa Savossa, joten luonnollinen valinta oli mennä paikalliseen Joroisten lukioon.

”Jonkin aikaa mietin ammattikouluakin, mutta se olisi ollut eri paikkakunnalla, ja siitä olisi tullut hirveä säätö”, Laitinen kertoo puhelimessa. Tätä juttua ei normaaliin tapaan menty tekemään lukioon paikan päälle, sillä eletään koronarajoitteiden aikaa. Lukiot ovat kiinni, ja kaikki välttämätön liikkuminen on pannassa.

Lukiossa oli kivaa ja rentoa – opiskelumenestyksen kannalta ehkä vähän liiankin.

”Olin ala- ja yläkoulussa kympin tyttö, mutta jostain syystä kunnianhimoni opiskelun suhteen romahti lukiossa. Kemian ainoasta pakollisesta kurssista pääsin varmaan säälistä läpi, kun opettaja ei jaksanut katsella minua.”

Joroinen on noin 5 000 ihmisen kunta, jonka lukiossa oli mukavaa ja turvallista olla. Pienen lukion luokalla oli hyvä yhteishenki.

Laitinen oli melko kiltti tyyppi, joka viihtyi koneella eikä käynyt juopottelemassa kylillä, mutta opettajat saivat silloin tällöin tuta hänen teiniangstinsa.

”Olin opettajille ärsyttävä ja näsäviisas tyyppi, joka aina kuittaili jotain – todellinen ihmisperse. Luokanvalvojamme syytti, että yritin lietsoa luokkaamme kapinaan häntä vastaan.”

Laitinen oli aina ollut kiinnostunut Japanista ja harrasti japanin kielen opiskelua. Kun hän sai yllättäen mahdollisuuden päästä sinne vaihto-oppilaaksi, olo oli absurdi.

”Hetken mietin, että on ikävää jäädä vuosi jälkeen luokkakavereista ja muutenkin missata vuosi yhteisiä kokemuksia. Mutta jos saa mahdollisuuden lähteä Japaniin, niin hei, totta kai sinne lähtee.”

Sini Laitinen lähti Joroisista vaihtoon Japaniin vuonna 2009. Matka lentokentälle tuntui aivan tavalliselta, vaikka edessä oli iso muutos. Koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten vuoksi lukion sijaan Laitinen palasikin lentokentälle.

Matka lentokentälle vuonna 2009 tuntui ihan tavalliselta automatkalta. Laitinen kuunteli musiikkia ja katseli alkavan kevään merkkejä ikkunasta. Hänen kevyessä matkalaukussaan kolisi tavaroita, kun hän nosti sen autosta ja käveli lentokentälle äitinsä kanssa.

”Sitten jotenkin yhtäkkiä äiti halasi ja olin, että nytkö mun pitää lähteä? Ja sitten mä lähdin.”

Japanissa Laitinen oli ihmeissään: hyppäys 5 000 asukkaan Joroisista yli 13 miljoonan asukkaan Tokion prefektuuriin oli mittava.

”Olin tottunut katselemaan puita, ja yhtäkkiä olin jättikaupungissa, jossa kaikki oli kielellä, jota en ymmärtänyt.”

Hän asettui kaupungin ytimeen asuinalueelle kolmikerroksiseen taloon, jossa asui myös Koreasta saapunut vaihto-opiskelija.

”Kun sanon kolmikerroksinen, se kuulostaa isolta. Mutta se oli ihan komero se asunto, todella kapea. Pariskunta, joka siellä asui, oli äärimmäisen cool. Mies oli joku radiojuontaja, joka tunsi julkkiksia ja vei minua keikoille. Tuntui, kuin olisi ollut unessa.”

Ainoa harmi oli se, että ensimmäisen kuukauden ajan Laitinen tunsi itsensä vähän eristyneeksi, sillä hän osasi japania huonosti, ja korealainen vaihto-opiskelija osasi sitä hyvin. Laitinen jäi keskustelujen ulkopuolelle.

”Mutta jo kuukauden päästä olin oppinut niin paljon, että pystyin käymään keskusteluja.”

Laitinen oli muutamassa eri perheessä vaihtovuotensa aikana. Yksi niistä oli taidetta opettava mummo, joka asui rannikolla metsän keskellä. Paikka oli kaunis, mutta sitä kansoittivat mummon lisäksi kämmenen kokoiset hämähäkit. Meren äärellä tuli myös maanjäristys, joka säikäytti Laitisen hetkeksi. Oli nimittäin kulunut tasan 80 vuotta viimeisestä jättimaanjäristyksestä, joita Tokiossa on tapana kokea 80 vuoden välein.

”Mutta ei se ollut iso. Rakennukset vaan vähän tärisivät ja oli sellainen menemisen meininki.”

Riippuen miltä sijaisperheeltä laskee, koulumatkaa kertyi 45 minuutista melkein pariin tuntiin. Varsinkin kesäisin helteellä koulumatka oli täydessä junassa tuskaa, sillä tyttölukiossa piti pitää koulupukua, jossa kauluspaidan päällä on villaneule. Kallistakin matkustus oli: kuukausikortin hinta oli pahimmillaan 300 euroa. Kaupungin koko tuli selväksi kerran, kun Laitinen tuli keikalta kotiin, nukahti junaan ja heräsi päätepysäkillä.

”Kävelin juna-asemalleni sateessa viisi tuntia.”

Japanilaisessa lukiossa oli paljon eroja Suomeen. Esimerkiksi hiuksia ei saanut värjätä – kesäloman jälkeen tarkastettiin, oliko juurikasvua. Laitinen joutui jälki-istuntoon, kun hän meni kerran kiharissa hiuksissa kouluun.

”Syynä rangaistukseen oli ’hirveät hiukset’.”

Laitinen sai keskittyä japanin opintoihin luokassa, sillä hän ei usein ymmärtänyt opetuksesta riittävästi. Opiskelukulttuuri vaikutti Laitisen silmään joskus vähän tehottomalta.

”Esimerkiksi englannin kokeissa saattoi olla joku sana ja sen jälkeen foneettisesti kirjoitettuja vaihtoehtoja, joista piti valita oikea ääntämistapa – mutta sitä sanaa ei koskaan sanottu.”

Eniten Laitista yllätti 10 kuukauden vaihto-oppilasvuonna se, ettei hänelle missään vaiheessa tullut ahdistava olo tai minkään sortin kriisiä. Ainoa harmi oli, että jossain vaiheessa se kaikki loppui.

”Se oli elämäni paras vuosi. Olisin halunnut jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi, ja oli surullista lähteä sieltä. Mutta sitten kun näin kavereita heti samana iltana Joroisissa, tuntui jo paremmalta. Tuntui, kuin mikään ei olisi muuttunut.”

Joroisissa muutoksia ei ehkä ollutkaan, mutta Laitinen oli muuttunut.

Laitisesta oli tullut rohkeampi vaihtovuoden jälkeen. Hän uskalsi ilmaista itseään esimerkiksi pukeutumalla entistä räväkämmin.

Hänellä oli kova hinku päästä jo nopeasti pois Joroisista. Kylä tuntui pieneltä Tokion jälkeen, ja Laitinen oli vuotta nuorempien joukossa opiskelemassa. Hänen entiset luokkatoverinsa lähtivät pian vanhojen tanssien jälkeen pois koulusta.

”Tuli mieleen, että tämän voisi nyt taputella aika nopeasti.”

Laitinen sai kämpän Helsingistä, jossa moni hänen kaverinsa asui. Hän suoritti lukion loppuun Töölön aikuislukiossa.

”Täällä oli taas olo, että on ihmisiä ympärillä.” ✦

LUKIO:

Joroisten lukio

Perustettu:

1986

Opiskelijoita:

Vajaat 100

Mistä tunnetaan:

Tarjoaa on korkeatasoista salibandy- ja frisbeegolfvalmennusta. Joroisten lukiossa alkoi Syksyllä 2017 Suomen ensimmäinen frisbeegolflinja.

KUKA:

Sini Laitinen (s. 1992) on tubettaja ja somevaikuttaja.

Lukiovuodet:

2009–2012

Opiskelumenestys:

”Minimimäärän kirjoitin. Maantieteestä A. Sitten äidinkielestä vissiin M – en tarkistanut tehtäviä, koska Lady Gagalta oli tullut juuri uusi biisi ja lähdin salista heti kun oli mahdollisuus, jotta pääsin kuuntelemaan sen. Englannista ehkä E. Ja ruotsin kirjoitin, mutta en muista minkä sain siitä.”

Mistä tunnetaan:

Sini Laitinen tekee huumoripainotteisia ja usein räväköitä Youtube-videoita nimimerkillä Papananaama. Hänellä on yli 150 000 seuraajaa kanavallaan.

MUISTO TÄRKEÄSTÄ PAIKASTA LUKIOSSA: ”Meillä oli oma hengailuhuone, sitä sanottiin oppilaskunnan huoneeksi. Aina välillä joku jäi sinne istumaan, kun oli niin hyvä läppä kesken, ettei viitsinyt mennä tunnille. Abivuonna tehtiin fresko, johon maalattiin kaikki oppilaat ja opettajat. Se oli ihan uskomattoman hauskaa.”
Toim. huom. Koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten vuoksi emme päässeet paikalle Joroisiin, vaan kuvat otettiin Uudellamaalla

Julkaistu 4.5. ilmestyneessä Improbatur 2/2020 -lehdessä Paluu lukioon -juttusarjassa, jossa tutut kasvot palaavat vanhaan opinahjoonsa.

Jaa: