Räppibändi Gasellien jäsenet järjestivät lukiossa bileitä, soittivat levyjä ja lintsasivat vain sen verran kuin luvan kanssa sai

Henkilöt

Jos Gasellit eivät olisi käyneet Oulunkylän yhteiskoulun lukiota, koko bändiä ei ehkä olisi olemassa, eikä sen jäsenistä ehkä koskaan olisi tullut räppäreitä.

 Jose Riikonen
Nick Tulinen

Kävelemme räppibändi Gasellien jäsenten kanssa Oulunkylän yhteiskoulua eli Ogelin lukiota kohti helteisessä Pohjois-Helsingissä. Paikalla yhtyeestä ovat kaikki Miikka ”Hätä-Miikka” Niirasta lukuun ottamatta: Pekka ”Päkä” Salminen, Tuomas ”Thube Hefner” Pietikäinen ja Jussi ”Musajusa” Mikkonen.

Porukka on itse asiassa palannut tänne useasti opintojen jälkeen. Viime syksynä he vierailivat koululla viimeksi, kun heidän entinen musiikinopettajansa jäi eläkkeelle. Lisäksi he ovat olleet abi-gaalassa, ja Salminen on käynyt puhumassa koulussa äidinkielen tunneilla. Mikkonen on suorittanut koululla siviilipalveluksen.

Tänne on palattu myös musiikin muodossa: Gasellien kappale 2006 kertoo siitä ajasta, kun bändin jäsenet opiskelivat lukiossa:

Ennen oli kai kingimpää, kotihippoi siel ja tääl
Pelkkii tähtihetkii, ei häpeästä häivääkään
Taskupullo ja limudiseen, kuset housus kimulin ees
Mujun kaa en ollu sujut, humu pääs liian tuju

Tästä täytyy kuulla lisää.

Jussi Mikkonen (vas.), Pekka Salminen ja Tuomas Pietikäinen

Istumme lukion pihalla nurmikolla. Kukin kertaa, kuinka on päätynyt tämän koulun vaikutuspiiriin. Pekka Salminen oli urheilupainotteisessa yläkoulussa jääkiekkotyyppi, jonka NHL-haaveet olivat alkaneet pikkuhiljaa kariutua motivaation ja lahjojen puutteen vuoksi. Hän halusi jotain uutta.

”Oli alkanut ahdistaa se kilpailuhenkisyys ja macho-puheet pukukopissa. Tämä oli lukio, joka oli aika lähellä, niin otin hypyn tuntemattomaan”, Salminen sanoo.

Tuomas Pietikäisen kaikki parhaat kaverit yläkoulusta Puistolasta olivat lähteneet eri puolille pääkaupunkiseutua, joten lähimpään lukioon ei tuntunut olevan järkeä mennä. Ogeli oli aika lähellä. Pietikäinen oli saanut myös täällä opiskelleelta siskoltaan hyvän myyntipuheen.

”Hän kertoi, että täällä on hyvä meno. Ja että täällä saa tuoretta Fazerin leipää ruokalasta”, Pietikäinen sanoo.

Jussi Mikkosen linkki kouluun oli hänen silloinen tyttöystävänsä, joka opiskeli Salmisen ja Pietikäisen kanssa samaan aikaan. Mikkonen oli hakenut ja päässyt Oulunkylän lukioon, mutta valitsi mieluummin Pop & jazz -konservatorion, jonne hän lähti opiskelemaan.

Salminen ja Pietikäinen olivat ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen tilanteessa, jossa piti yrittää sopeutua uuteen ympäristöön ja uusien ihmisten sekaan. Se jännitti. Pietikäinen piti aluksi Salmista stereotyyppisenä lätkäspedenä, mutta pian he tutustuivat yhteisen kaverin kautta. Tämä kaveri oli nimeltään Sasu.

”Sasu vaikutti siltä, että se oli ottanut tehtäväkseen tutustua kaikkiin mahdollisiin ihmisiin. Aluksi me ehkä vähän kilpailtiin Sasun suosiosta, mutta lopulta kun alettiin viettää enemmän vapaa-aikaa yhdessä, niin ystävystyttiin myös kahdestaan”, Pietikäinen sanoo kaveruuden kehittymisestä Salmisen kanssa.

Myös yhteinen trauma lukion alun nasutuksesta yhdisti Pietikäistä ja Salmista.

”Siihen aikaan se oli aika rajua touhua. Minut ja Pekka huutokaupattiin vanhemmille opiskelijoille, ja olimme tavallaan heidän ’omistuksessaan’ sen päivän. Mulle laitettiin joku hernemaissipaprikarastapipo päähän ja käskettiin jonglöörata muffineilla”, Pietikäinen sanoo.

”Mulla oli Lumikki-puku”, Salminen sanoo.

”Ihan hyvä, että nasutukset ovat siistiytyneet nykyään”, Pietikäinen pohtii.

Sasu oli tyyppi, joka toi myös Jussi Mikkosen mukaan porukkaan. Mikkosta oli haastateltu Basso-radiossa – Basso-radio oli the radiokanava silloin – ja Sasu sai tietää asiasta.

”Lintsattiin tunnilta ja kuunneltiin se haastattelu, ja Sasu sanoi, että meidän pitää alkaa hengailla tämän tyypin kanssa. Olimme innostuneet levyjen soittamisesta ja dj-ommista ja pidimme paljon kotibileitä, missä soitimme räppilevyjä”, Salminen sanoo.

Sasu sanoi Mikkoselle, että tämänkin pitäisi alkaa käydä niissä bileissä, eikä Mikkonen kieltäytynyt kunniasta.

Koska lukio oli niin Pietikäiselle kuin Salmiselle pääasiassa kolmen vuoden tuumaustauko, he eivät keskittyneet niinkään opiskeluun kuin kotibileisiin. He olivat osa löyhää muutaman kymmenen opiskelijan joukkoa, jotka järjestivät juhlia ja soittivat niissä levyjä. Hiphopista innostuneet kaverit halusivat järjestää kunnollisia räppibileitä, mutta usein jossain vaiheessa iltaa realiteetit piti usein tunnustaa.

”Halusimme soittaa suomiräppiä, mutta jouduttiin yleisön painostuksesta soittamaan jenkkiräppiä”, Salminen sanoo. ”Eikä se jenkkiräppikään kantanut koko iltaa. Valitettava totuus oli, että jengi halusi kuulla Rihannaa ja Boten Annaa”, Pietikäinen sanoo.

Oulunkylän suhteellisen kiltissä ilmapiirissä Pietikäinen ja Salminen olivat tulkintansa mukaan jopa vähän ”pahoja poikia”. Oikeasti he olivat lopulta aika kilttejä. Lukio oli tietynlaista turvallisen kapinoinnin aikaa.

”Ryypättiin kovaa bileissä ja vedettiin röökiä ja louskutettiin vähän, että ei me mihinkään tunneille mennä, mutta lintsattiin tarkalleen se määrä, minkä luvan kanssa sai, ettei jouduttu ongelmiin”, Salminen sanoo ja nauraa.

Vaikka yhtye perustettiin vasta lukion jälkeen, siemen musiikin tekemiselle kylvettiin lukion äänitystekniikan kurssilla.

”Studiotekniikan kurssille mentiin hakemaan helppoja pisteitä, kun siellä ei ollut varsinaista koetta, vaan piti lopputyönä äänittää kymmenen minuuttia jotain ääntä”, Pietikäinen sanoo.

Kiinnostus räppäämiseen oli herännyt jo aiemmin, mutta kukaan ei osannut tai ainakaan uskaltanut tehdä biisejä.

”Oli tosi oleellista, että oli pakko äänittää niitä kappaleita. Ogelista on saanut paljon itsevarmuutta nimenomaan siihen, että on alkanut uskoa omiin taiteellisiin kykyihin”, Salminen sanoo.

Salminen kokee, että hän kasvoi lukiossa kilpailuhenkisestä ja kuoreensa vetäytyvästä teinistä avoimemmaksi ja herkemmäksi – enemmän omaksi itsekseen. Samaa mieltä on Pietikäinen.

”Yläaste oli jotenkin kovaa aikaa. Kaikilla oli kilvet suojanaan. Lukiossa oppi sopeutumaan erilaisten ihmisten kanssa ja siinä samalla ikään kuin löysi itsensä, ja se kilpi putosi.”

Studiotekniikan kurssilla syntyi esimerkiksi kappale nimeltään 9 egee.

”Siinä räpättiin, että yhdeksällä eurolla saa kaiken mitä kesäpäivän viettoon tarvitsee. Mäyräkoiran olutta ja pienen Bonus-askin”, Pietikäinen sanoo.

”Studiotekniikan opettajan kalju heilui, kun se kuunteli sitä”, Salminen sanoo ja nauraa.

Siinä luokassa syntyi myös kappale Ime huiluu, josta tuli Gasellien ensimmäisen albumin avausraita. Viime syksynä Gasellit esiintyivät lukion liikuntasalissa, ja aloittivat keikan kyseisellä kappaleella.

”Oli upea fiilis, kun laitettiin Ime huiluu soimaan, ja sai pitää sen spiikin, että ei olisi uskonut, että tätä kappaletta esitetään joskus täydelle salille. Oli tosi väkevä fiilis, samalla upeaa ja tosi vaivaannuttavaa”, Salminen sanoo ja nauraa.

”Joo, ja sellainen kiitollisuuden fiilis”, Pietikäinen lisää. ✦

LUKIO:

Oulunkylän yhteiskoulun lukio

Perustettu:

1924

Opiskelijoita:

Vuosittain opiskelijoita aloittaa 125

Mistä tunnetaan:

Musiikkipainotteisuudestaan – opiskelijoita ovat olleet muiden muassa Iiro Rantala, Elli Haloo, Ville Valo – sekä siitä, että koulun ruokalasta saa tuoretta Fazer­Amican leipää.

KETKÄ:

Gasellit on vuonna 2010 perustettu hiphop­yhtye, johon kuuluvat Pekka ”Päkä” Salminen (s. 1989), Tuomas ”Thube hefner” Pietikäinen, (s. 1989) Jussi ”Musajusa” Mikkonen (s. 1989) ja Miikka ”Hätä­Miikka” Niiranen (s. 1988).

Lukiovuodet:

2005–2008

Opiskelumenestys:

Kaikki kirjoittivat suurin piirtein M:n paperit.

Mistä tunnetaan:

Gasellit on julkaissut viisi albumia. Yhtye palkittiin Emma­gaalassa helmikuussa 2019 vuoden yhtye ­Emmalla.

MUISTO TÄRKEÄSTÄ PAIKASTA LUKIOSSA: Studioluokka: Äänitystekniikan kurssi oli Pietikäisen ja Salmisen ensimmäinen kosketus musiikin tekemiseen. Mikkonen suoritti siviilipalveluksen Oulunkylän lukiossa ja oli epävirallinen studioluokan vastaava. Gasellien ensimmäinen levy äänitettiin täällä.

Julkaistu 10.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2020 -lehdessä Paluu lukioon -juttusarjassa, jossa tutut kasvot palaavat vanhaan opinahjoonsa.

Jaa: