Räntti: Tasa-arvoa! Terveisin tiskikone

Mielipide

Lumi Anttila
Antti Kyrö

“Naisille ei tarvis oikeuksia tai oikeutta äänestää. Niiden ajatusmaailma pohjautuu keittiöön ja loppuu keittiöön.”
”Nainen on miehen irtainta omaisuutta.”
”Kyllä on Suomikin menny sekasin kun nainen pistetty johtoon.”

Nämä kommentit on poimittu yhden päivän aikana Snapchatin ryhmäkeskusteluista. Niiden sanojat ovat 15–19-vuotiaita poikia.

Elämme valtiossa, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on maailman huippuluokkaa. Naiset saavat ajaa autoa, elää ilman pelkoa pakkoavioliitosta ja päättää omista asioistaan.

Internetin maailmassa tunnelma on erilainen. Eri sosiaalisen median kanavat ovat täynnä lauseisiin piilotettua ja suoraa naisten pilkkaamista. Ilmaisut kuten ”naiset ovat tiskikoneita”, ”naiset ei kuulu johtajiksi”, tai ”naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä” ovat monelle somen käyttäjälle tuttuja. Ne sanotaan usein vitsillä, mutta en vieläkään ole ymmärtänyt, kenen mielestä tämä oikeasti on hauskaa.

Suorien herjojen lisäksi lauseisiin piilotetut herjat ovat hälyttävän yleisiä. Ilmaisuja, kuten esimerkiksi ”sä heität kuin tyttö” tai ”ooks sä joku muija, kun et uskalla?” livahtaa huomaamattakin varomattomamman puhujan suusta.

Väitteiden ilkeyttä ja alentavuutta ei välttämättä edes huomaa, ellei itse ole niiden kohteena. Ehkä siitä on tullut jo puheissamme valheellinen normi, että naiset ovat heikkoja eivätkä uskalla tehdä mitään. Ongelma kuitenkin vain kasvaa joka kerta, kun se sivuutetaan. Siitä voi pahimmillaan syntyä yhteiskunta, jossa miehet jyräävät naisten äänet kuulumattomiin.

Minulle naisena on hälyttävän arkipäiväistä kuulla tällaisia heittoja. Kun heitän läppää porukassa, joku pojista töksäyttää, miten ”ei naiset vaan oo hauskoja” ja kaikki sivuuttavat huudahduksen. Kun kyselen kadonnutta koruani kaveriporukan Snapchat-ryhmässä, saan ainoaksi vastaukseksi ”vitun naiset, aina jättää korunsa”. Kun kysyn, miten koruni hukkuminen liittyy sukupuoleeni, kuuluu vastaus: ”Siten, että naiset aina hukkaavat kaiken. Miehet pitävät omista tavaroistaan huolta”.

Olen lopen uupunut näihin sutkautuksiin. Haluaisin elää omaa elämääni, vitsailla ja etsiä kadonneita tavaroitani aivan kuten miehetkin, ilman, että joku tahtoo alentaa minut kodinkoneen tasolle. Muiden ihmisten nauru on vain bensaa liekkeihin näiden törkyjen puhujalle. Eikö meitä kaikkia voisi kohdella persoonina, eikä tuoda sukupuolta turhaan puheisiin mukaan?

Tekstin kirjoittaja Lumi Anttila on ensimmäisen vuoden opiskelija Sammon keskuslukiossa.

Julkaistu 8.2. ilmestyneessä Improbatur 1/2021 -lehdessä Räntti-mielipidepalstalla, jolla lukijamme avautuvat lukiolaisille tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista.

Onko sinulla mielipide, jonka haluaisit jakaa? Lähetä kirjoituksesi meille osoitteeseen improbatur@lukio.fi! Toimitus pidättää itsellään oikeuden julkaistavan tekstin muutoksiin. Julkaisemme palstalla lukiolaisten mielipidetekstejä.

Jaa: