Pyllistelyä, vihan vannomista ja avunantoa — Naapurilukioiden suhteella on ylä- ja alamäkensä, ja niin on myös Tampereella

Ilmiöt ja yhteiskunta

Paikkakunnilla ympäri Suomea on oma lukioiden välinen jännitteensä. Oman kaupungin kilpakumppaneiden historia saattaa kuitenkin olla monelta pimennossa. Tampereella yli satavuotiaiden TYKin ja Rellun viha-rakkaussuhde heijastelee suomalaisen koulujärjestelmän kehitystä.

Otto Rantanen
Museovirasto

“Pidän itseäni rellulaista parempana ja vannon jatkavani vihanpitoa TYKin ja Rellun välillä viimeiseen hengenvetooni asti.”

Lainaus on osa TYK-valaa, joka vannotaan Tampereen yhteiskoulun lukiossa eli TYKissä ensimmäisenä koulupäivänä esilausujan perässä. Liikuntasalissa noustaan seisomaan, työnnetään vasen käsi housunkauluksesta sisään ja asetetaan oikea “sykkivälle sydämelle”. 

Valassa luvataan myös kunnioittaa vanhempia oppilaita ja pitää yllä TYKin ilmaisutaitohenkeä. Tampereelle opintojen takia muuttaneelle lukiolaiselle juuri edellä lainattu pätkä kuulostaa kuitenkin erityisen omituiselta. Tuskin sen alkuperä on täysin tuttu paljasjalkaisille tamperelaisillekaan. Valaa seuraavina päivinä kyllä selviää, että Rellulla tarkoitetaan parinsadan metrin päässä TYKistä seisovaa Tampereen lyseon lukiota. Vihanpidon syy sen sijaan jää monelle mysteeriksi. Mistä on kyse?


7.10.1905: Päivän merkillisyyksiin kuuluu myöskin Aamulehdessä ollut uutinen siitä, mitenkä joku reaalilyseolainen pistoolilla oli ampunut päin toista koulua, niin että akkunat rikki menivät. “Mahtoiko siellä istua joku, jota tarkoitettiin kuulalla”, oli uutiseen lapsellisesti lisätty. Asia on se, että todella eräs lyseolainen varomattomasti ampui sähkötolppaan päin, niin että kuulin kuulan ponnahtavan kohdallani seinään.

Näin kirjoittaa päiväkirjaansa TYKin ensimmäinen rehtori Kaarlo Tiililä (1864–1936). Silloin Tampereen Reaalilyseon nimellä vielä kulkenut Rellu sijaitsi aivan TYKin kyljessä. Se sai uuden rakennuksensa vuonna 1936, mutta ei silloinkaan muuttanut kauas. Vuoden 1905 pistoolilaukauksesta koulujen välinen suhde ei kuitenkaan alkanut. Sen sijaan se kytkeytyy moneen asiaan.

“Silloin kun olin oppilaana, mitään suhdetta ei ollut. Ainakaan meillä tavallisilla opiskelijoilla ei ollut mitään tekemistä toistemme kanssa”, aloittaa Rellun opettaja Kirsi Mustalahti. Hän opiskeli Rellussa vuosina 1977–1980 ja aloitti siellä opettajana vuonna 2004.

Mustalahti kertoo, että opiskelijakuntien hallitusten eli OPKH:n toiminta piristyi samoihin aikoihin, kun hän tuli opettajaksi ja aloitti Rellun OPKH:n ohjaavana opettajana. 

Hän muistelee joka toinen kevät järjestettävien TYK–Rellu-tapahtumien alkaneen niinä vuosina, mutta ei tiedä, mistä kisailu tarkalleen juontaa juurensa.

“Se oli aluksi ihan kiva tapahtuma”, hän sanoo. 

Suomi-Ruotsi-maaotteluista ideansa lainaavaan tapahtumaan sisältyi esimerkiksi jalkapallo-ottelu ja köydenvetoa hyvässä hengessä. Pikkuhiljaa kilpailuhenki kasvoi kummassakin leirissä, ja viimeisimpinä kertoina tapahtui jo konflikteja. Mustalahti ei välttämättä kutsuisi konflikteja tappeluiksi, mutta vähintään rumaa huutelua esiintyi.

Koronapandemian takia tapahtuma peruttiin sekä keväältä 2020 että keväältä 2021. Matalan kynnyksen urheilulajit ja keväiset vesisodat olivat kerta kerralta kovaotteisempia, ja rumimmillaan tapahtuma oli Mustalahden muistikuvien mukaan kahtena edellisenä kertana eli vuosina 2018 ja 2016.

Aamulehden jutussa vuodelta 2016 TYKin opiskelija kertoo koulunsa antavan voittajaksi kruunatulle Rellulle seuraavalla kerralla takaisin “enemmän kuin samalla mitalla”. Kulisseissa ja koulujen auktoriteettien välisissä keskusteluissa harkittiin jopa tapahtuman lopettamista.

“Toivon, että yhteistyö jollain tasolla jatkuisi. Mitä ne yhteistyön muodot voisivat sitten olla – sitä täytyy miettiä”, summaa Mustalahti.



TYKin nykyisellä rehtorilla Tuija Flinckillä on näkökulmaa 80-luvun lopulta asti, jolloin hän aloitti opettajana. Hän näkee historian ulottuvan pidemmälle kuin 2000-luvun alkuun.

“Aikoinaan kananmunat lensivät autojen päälle ja pyllisteltiin Rellulle. Kun tulin TYKiin, oli vielä nahkiaiset eli ykkösten kastajaiset. Ne olivat aika likaista touhua ja lopetettiinkin kyllä aika nopeasti. Ne muuttuivat ensin orjapäiviksi ja sitten tykitykseksi. Niissä tuli lieveilmiönä vihapuhetta, gonahtelua, kiroilua ja pornoa.”

Tykitys-perinne jatkui pitkään. Se oli osa pitkin Suomea vallinnutta kulttuuria, jossa lukion aloittavia “perehdytettiin” nöyryyttävin tavoin. Tykitys oli rituaali, jolla kiellettiin aiemman orjapäiväperinteen kieltäminen. Orjapäivien seremonioissa ykkösiä huutokaupattiin vanhempien opiskelijoiden orjiksi. Lopulta opiskelijat itse halusivat lopettaa monipäiväiset ja opettajiakin kyllästyttäneet kastajaismenot. Aika oli ajanut ohitse lukion aloittavien pelottelusta viimeistään, kun #metoo-kampanja nosti häirinnän keskustelun keskipisteeksi. Joissakin Suomen lukioissa perinteet jatkuvat vielä nykyäänkin, mistä viriää säännöllistä keskustelua julkisuudessa.

Mustalahden tavoin Flinck muistelee kastajaisperinteen rinnalla eläneen kisailun saavuttaneen lakipisteensä viime vuosikymmenen aikana. Harmoninen yhteiselo ja leikkimielinen kilpailu olivat muuttuneet vuosituhannen vaihteesta kovaotteisemmaksi. Pahimpina vuosina rikkoutui niin silmälaseja kuin polviakin. Flinck muistelee, että TYK–Rellu-tapahtuman episodeja olisi jouduttu setvimään jopa poliisin kanssa.

Vesisodan ja pomppupallokisojen altaiset erikoiset lajit toivat mukanaan valitettavia sattumuksia. Kerran autonvetokilpailussa voimaa löytyi niin paljon, että opiskelijan isän pelivälineeksi antama auto vedettiin tolppaa päin. Korjaamiseen kerättiin kolehtia osallistujien keskuudesta. Toisella kerralla erästä tyttöä taas kuristettiin vesisodan aikana. Rehtorien oli puututtava peliin ja toppuuteltava opiskelijakuntien hallituksia, jotka kisailuja järjestävät.

Flinckistä koventunut puhe oli vain valitettava sivujuonne koulujen pitkässä suhteessa, ei koko totuus. Hän pitää koulujen kilpailun alkuperänä ensisijaisesti niiden läheistä sijaintia ja vertaa sen luonnetta brittiyliopistojen kaksintaisteluihin. Cambridge ja Oxford esimerkiksi soutavat kilpaa toisiaan vastaan vuosittain televisioitavassa kisassa. Ne eivät sijaitse aivan yhtä lähellä toisiaan kuin tamperelaiset lukiot, mutta kahden huippuyliopiston vaikutusvalta säteilleekin pidemmälle kuin TYKin ja Rellun.

Flinck kertoo kuulleensa myös, että koulujen suhteen taustalla olisi ollut eräänlainen kiinnostussuhde. Hän tuli vuonna 1989 liikunnan ja terveystiedon opettajaksi TYKiin. Silloin opiskelijoita oli alle kolmesataa, nykyään hieman yli 900. Tyttöjä oli niin suuri osa, että kaikille luokille ei riittänyt poikia. TYK on ollut sen jälkeenkin tyttövoittoinen lukio. Rellussa on nykyään yli 600 oppilasta, mutta kaikille avoin järjestelmä on siellä verrattain tuore ilmiö. Toisin kuin TYK, Rellu oli poikakoulu vuoteen 1973 asti.

Koulujen opiskelijoiden välisistä kiinnostussuhteista tietää myös TYKin entinen rehtori Martti Erkkilä.

“Joo, kyllä niitä kertomuksia olen kuullut! Vaimoni on käynyt aikoinaan yhteiskoulun. Kun on samansuuntainen koulumatka, niin kyllähän siinä pääsee ihastuksia syntymään puolin ja toisin”, vahvistaa Erkkilä puhelimitse. Hän toimi TYKin rehtorina vuosina 1996–2008, mutta aloitti opettajan uransa Rellussa vuonna 1970. 

Erkkilä mainitsee opiskelijoiden tärkeäksi kohtaamispaikaksi Tampereen VPK:n talon. Pirkankadun varrella eli opinahjojen lähellä sijaitsevassa rakennuksessa rellulaiset ja tykkiläiset tapasivat koulun jälkeen. Tansseissa arki voitiin unohtaa ja suhteita syntyi läpi koulurajojen, aivan niin kuin nykyäänkin.

Kun Erkkilästä tuli rehtori vuonna 1996, Suomen koulujärjestelmä oli muuttunut merkittävästi. Vielä hänen uransa alussa Suomessa käytiin kansakoulu ja sen jälkeen pyrittiin joko oppikouluun tai kansalaiskouluun. Oppikoulu sisälsi sekä keskikoulun että lukion. Peruskoulu-uudistus toteutettiin Lapin läänistä etelään päin edeten vuosien 1972–1977 aikana. 

Tampereella siirryttiin oppikouluista ja kansakouluista koostuvasta rinnakkaiskoulujärjestelmästä peruskouluun vuonna 1976. Samalla TYK ja Rellu – oppikouluja molemmat – muuttuivat pelkiksi lukioiksi. Erkkilän mielestä kilpailu hyvistä oppilaista ja arvosanoista alkoi nimenomaan silloin.

Eräs 90-luvun uudistus tuli kuitenkin vielä muokkaamaan koulujen suhdetta perustavanlaatuisesti. TYK alkoi katsoa taiteen suuntaan, Rellu taas maailmalle. Lukiot saivat erityistehtävät ja niiden mukana tarkkarajaisemmat persoonallisuudet, niihin hakijoilta alettiin vaatiakin enemmän, ja sisäänpääsyrajat nousivat. Kilpailu koveni entisestään.

Lukioiden erityistehtävien juuret ovat 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin neljälle lukiolle annettiin vapaus painottaa taideaineita. Vuonna 1981 näiden neljän lukion painotukset virallistettiin erityistehtäviksi. Valtioneuvosto myönsi erityistehtävälupia seuraavat kymmenen vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Vuonna 1991 lupien myöntäminen siirtyi opetusministeriölle.

Opetusministeriö oli valtioneuvostoa anteliaampi lupien kanssa. Se myönsi niitä joka vuosi vuosina 1991–1994. Erityislukioiden määrä kasvoi nopeasti. Pelkästään vuonna 1994 niiden määrä lähes kaksinkertaistui 20:stä 37:ään. Mutta miksi?

90-luvun koulutuspoliittisia päätöksiä ja sitä kautta TYKin ja Rellun suhdetta ei voi ymmärtää ymmärtämättä maailmanhistoriaa. Suomen peruskoulujärjestelmä oli rakennettu keskustavasemmiston vuodesta 1966 vuoteen 1987 jatkuneen hallitusvaltakauden aikana. Järjestelmän päätavoite oli keskustalaisessa hengessä alueellisen tasa-arvon ja sosiaalidemokraattisessa hengessä luokkatasa-arvon edistäminen. 

80-luvulla maailma alkoi muuttua ja globaalit laineet löivät Suomeen jälleen kerran hetken viiveellä. Uusliberalismin suosio kasvoi kylmän sodan hiipuessa. Suomessakin trendi näkyi. Yli kahdenkymmenen oppositiovuoden jälkeen Kokoomus pääsi vuonna 1987 hallitusvastuuseen ja heti pääministeripuolueeksi. Pian Neuvostoliitto ja sen mukana sosialismi romahtivat.

Sosialismin kasvojen menetyksen takia koulutuspolitiikkakin muuttui. Amerikasta lähtöisin ollut vapaiden markkinoiden koulutusaate kulki Margaret Thatcherin Britanniaan ja sieltä Suomeen, jossa oli nyt otollinen hallituspohja sen toteuttamiselle. Sitä alkoi harjoittaa kokoomusjohtoisen hallituksen opetusministeri Christoffer Taxell (r.), mutta se henkilöityi hänen seuraajansa, Riitta Uosukaiseen (kok.). Hän kehitti koulutusta entistä vapaampaan suuntaan, ja juuri hänen kaudelleen sijoittuu erityistehtävälupien runsas ja jokavuotinen myöntäminen.

Ajatuksena oli, että Suomi ei saisi jäädä kiihtyvästi globalisoituvan maailman jälkeen koulutuksen tasossa. Kirjavan lukiotarjonnan ajateltiin nostavan motivaatiota ja sen mukana tuloksia. Samalla askeleet Euroopan Unionia kohti lisäsivät IB-lukioita.

Erkkilän mukaan juuri koulutuspolitiikan muutos puhalsi eloa naapurikoulujen suhteeseen. Vuonna 1992 TYKille myönnettiin neljännellä hakukerralla ilmaisutaidon erityistehtävä. Samana vuonna Rellu sai luvan IB-opetuksen kokeilemiseen ja neljä vuotta myöhemmin lupa vakinaistettiin. Eurooppa-linjansa Rellu sai vasta vuonna 2002.

Erityistehtävien takia lukioihin alkoi virrata valikoituneempaa väkeä. TYK ja Rellu alkoivat kilpailla parhaista arvosanoista ja opiskelijoista. Ennen ne olivat kilpailleet vain siitä, kuinka kiinnostavina lukioina niitä pidettiin ja miten tämä kiinnostus näkyi hakijoiden määrässä. Kun erityistehtävä oikeutti pelkkää keskiarvoa yksityiskohtaisemmat valintakriteerit, sisään pääsevien laatuun voitiin alkaa kiinnittää enemmän huomiota kuin määrään. Koulut halusivat saada hyvin suoriutuvia opiskelijoita, ja opiskelijat halusivat löytää omia kiinnostuksen kohteita vastaavan lukion. Ylipäätään politiikan muutos salli kirjoitustulosten ja koulujen brändien vertailun paljon selväsanaisemmin.

“Sitä kilpailua kannusti valtiovalta, suoraan sanoen. Minäkin olin kaiken maailman seminaareissa, ja ylhäältä ohjausta eli normia purettiin”, Erkkiläkin toteaa.

Opetusministeriö sekä paikallistasolla lääninhallituksen opetusporras olivat aktiivisia kannustaessaan oppilaitoksia nostamaan profiiliaan. Lukiot tekivät niin, ja ne saivat maineet tietynlaisina kouluina. Tasokin nousi. Erkkilä muistelee TYKin ja Rellun olleen siihen aikaan kansallisten ylioppilaskirjoitustulosten kärkipäätä.

Lukioiden uudistukset ovat vain osa TYKin ja Rellun suhdetta. Erkkilän mielestä seurustelukuvioiden ohella yksi varhaisimmista syistä kilpailuun on urheilu. Flinckin ja Mustalahden tavoin hän vertaa viha-rakkaussuhdetta Suomi–Ruotsi-otteluun tai Rauman Lukon ja Porin Ässien peliin. 

Koulut mittelivät varsinkin jääpeleissä: ensin jääpallossa ja myöhemmin jääkiekossa. Kummastakin järjestettiin oppikoulujen välisiä turnauksia niin Tampereella kuin kansallisella tasolla. 1930-luvulla tykkiläiset olivat rakentamassa Suomen jääkiekkokulttuuria. Ilveksen joukkueen perustajajäseninä olivat tykkiläiset veljekset Jussi ja Risto Tiitola. He olivat myös pääosin tykkiläisistä koostuvan joukkueen tähtipelaajia.

Ennen jääkiekon yleistymistä pelattiin jääpallomestaruudesta. Tampereella loppuottelussa vastakkain olivat usein TYK ja ruotsinkielinen, nykyäänkin toiminnassa oleva peruskoulu-lukio Svenska samskolan. Silti rehtori Kaarlo Tiililä on kirjannut päiväkirjoihinsa aina erityisellä tarkkuudella ylös TYKin ja Rellun otteluiden tuloksia.

24.9.1927: Suurta huomiota on herättänyt koulumme poikien urheilukuntoisuus. Pari päivää sitten voitti koulumme B-joukkue T:n lyseolaiset. Jo se, että on 2 joukkuetta, on erinomaista, siihen sitten voitot päälle.

Naapurikoulujen pitkän suhteen voi katsoa heijastelevan suomalaisen yhteiskunnan kehitystä. Muutos on tapahtunut sukupuolittain jaotelluista oppikouluista peruskoulu-uudistuksen kautta pelkiksi lukioiksi. 1990-luvun yhteiskuntapolitiikan muutoksessa koulujen identiteetit vahvistuivat, ja 2010-luvulla sosiaalinen media antoi alustan sanoa mitä vain naapurikoulusta. Vihapuhe ja hurjaksi yltynyt meno alkoivat laantua viimeistään #metoo-liikehdinnän vaikutuksesta. Tänä päivänä korkeakoulujen pääsykoeuudistuksen takia lukioiden yhteistyöllä on kenties suurempi kysyntä kuin koskaan ennen.

Koronapandemian lykättyä perinteistä kevättapahtumaa jo kahden vuoden ajan on aiheellista kysyä, millainen koulujen suhde on nyt ja tulevaisuudessa. Suurin osa tapahtumaan viimeksi osallistuneista on jo valmistunut, eivätkä uudet opiskelijat välttämättä tiedä koulujen historiasta mitään. TYKissä roikkuu aihetta käsitteleviä meemejä seinillä, mutta Rellussa aihe ei ole kovin paljon esillä. 

“Koulujen suhde on mielestäni hyvä. Yleisestikin luulen, että tykkiläisten suhde rellulaisiin on paljon huonompi kuin rellulaisten tykkiläisiin”, vastaa TYKin opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Arttu Vuori. Saman on allekirjoittanut osa muistakin haastatelluista. TYKissä perinteestä pidetään lujemmin kiinni ja me-henkeä pidetään yllä.

Koulujen opiskelijakuntien hallituksilla on yhteinen WhatsApp-ryhmä. Yhteistyö on lähinnä yhteistapahtumien järjestämistä. TYKin hallitus kuitenkin linjasi yleiskokouksessaan syksyllä 2020, että yhteistyötä Rellun kanssa tiivistetään. Aloite tuli juuri Arttu Vuorelta.

“Yhteisten tapahtumien on lisäännyttävä, jotta voimme löytää yhteisiä tavoitteita esimerkiksi edunvalvonnan suhteen, mikä on muun muassa tosi tärkeää.”

Vuoren mielestä myös yritysten lähestymisen ja sopimusten tekemisen kynnys madaltuu, kun voi ottaa mallia naapurikoulun toimintatavoista. Rellulla esimerkiksi oli jo Sinebrychoffin juoma-automaatit, joten Vuori kävi kyselemässä, onko tuotteisiin oltu tyytyväisiä ja ovatko ne rahallisesti kannattavia. TYK sai juoma-automaatit marraskuun lopulla 2020.

Yhteistyö kaupungin lukioiden ja TYKin välillä on ollut jaksomäärien eroavaisuudesta johtuen takkuilevaa, mutta syksyllä 2021 TYK siirtyy kuudesta jaksosta viisijaksojärjestelmään. Viisi jaksoa on Rellussakin, ja siksi tulevaisuudessa naapurilukiolaisilla on paremmat mahdollisuudet ottaa kursseja toistensa kouluista. Kun oppii mahdollisimman paljon itselle mielenkiintoisesta aineesta, YO-tulokset voivat parantua ja korkeakouluun pääseminen helpottua. Pääsykoeuudistus verkottaa siis lukioita entistä tiiviimmin, huomauttaa Vuori.

Vuori kertoo suhtautuvansa positiivisesti Relluun ja edistävänsä mielellään yhteistyötä koulujen välillä.

“Ihmiset ovat erilaisia, mutta kaikilla on yhteisiä tavoitteita. Se tavoite on varmaankin, että päästään läpi lukiosta.”

Ensimmäinen maininta Rellusta Kaarlo Tiililän päiväkirjoissa on 1900-luvun ensimmäisiltä vuosilta. Merkinnässä tiivistyy silloin alullaan olleen viha-rakkaussuhteen luonne. Keskellä kiireisintäkin lukuvuoden aloitusta on löytynyt aikaa olennaiselle eli pilke silmäkulmassa kilpailemiselle.

31.8.1904: Tuo tavallinen mylläkkä sisäänpääsytutkinnon takia kuitenkin siinä eroten, että pyrkijöitä kouluumme nyt oli entistä enemmän, enemmän kuin lyseoonkaan.

Jutun kirjoittaja Otto Rantanen opiskelee Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Juttua varten on haastateltu myös Tampereen lyseon lukion entistä rehtoria Heini Mäenpäätä. Päiväkirjamerkinnät ovat Paul Tiililän toimittamasta kirjasta Rehtorin päiväkirjat, Tampereen yhteiskoulun rehtori Kaarlo Tiililän päiväkirjoista 1893–1936 koottua (Tampereen yhteiskoulun säätiö, 2005). Lähteinä on käytetty Opetus- ja kulttuuriministeriön Erityisen koulutustehtävän asemaa lukiokoulutuksessa koskeva selvitys -julkaisua (2015) sekä Olli Poroputaan ja Matti Vesa Volasen toimittamaa Kohti asiantuntijayhteiskunnan koulutuspolitiikkaa -julkaisua (2003).

Artikkelin kuvat ovat Museoviraston avoimista kuvakokoelmista CC BY -lisenssillä. Alkuperäiset kuvat löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Jaa: