Pyhimys: “En tiedä, saisinko vieläkään hyvää arvosanaa äidinkielestä”

Henkilöt, Kulttuuri

Mikko Kuoppala eli rap-artisti Pyhimys jätti opettajan opinnot kesken, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kisat vuonna 2011.


Tuukka Tuomasjukka
Tero Ahonen / Universal Music Finland

Hei Mikko! Julkaisit alkuvuodesta Tapa Poika -levyn, jonka jälkeen sinua on verrattu Ismo Alangon ja Juice Leskisen kaltaisiin suuriin pop-sanoittajiin. Millainen opiskelija olit lukion äidinkielen tunneilla?

Aika huono. Sääntöjen noudattaminen ärsyttää minua, ja äidinkielessä on paljon kyse nimenomaan siitä, mikä on hyvää kieltä. En jaksanut opetella kirjoittamaan oikein, vaan halusin rikkoa sääntöjä heti. Kirjoitin äidinkielestä B:n, mutta siitä huolimatta entinen opettajani lukee vanhoja esseitäni opiskelijoilleen. En tiedä, saisinko vieläkään hyvää arvosanaa äidinkielestä. Lukiossa mietin, olenko hyvä kirjoittaja vai en, mutta nyt en välitä siitä tippaakaan.

Teet musiikkia taiteilijanimillä Pyhimys ja Lika -Aki sekä osana suosittua Teflon Brothers -kokoonpanoa. Lisäksi työskentelet levy-yhtiön tuotantopäällikkönä. Mitä olet opiskellut?

Kokeilin ensin vuoden verran tietoliikennetekniikkaa teknillisessä korkeakoulussa, mutta en laske sitä opiskeluksi. Kurssit menivät penkin alle, ja ajattelin, että opiskeleminen on perseestä. Viiden välivuoden jälkeen aloitin Helsingin yliopistossa, jossa opiskelin lukion matematiikan ja filosofian opettajaksi, mutten valmistunut. Vuonna 2011 tein opetusharjoittelua, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kisat ja JVG:stä tuli ilmiö. Olin silloin heidän managerinsa, ja näkyvyyteni kasvoi heidän imussaan. Silloin koin, etten voinut samaan aikaan edustaa auktoriteettia opettajana ja haastaa sitä artistina. Jouduin tekemään valinnan.

Räppäät esimerkiksi huumeista, mutta helmikuussa järjestit Helsingin Narinkkatorilla ikärajattoman ilmaiskeikan. Miten suhtaudut alaikäisiin faneihisi?

Olen itse kuunnellut 7-vuotiaasta lähtien aikuisten musiikkia, enkä ole ikinä kokenut sitä vahingolliseksi. Kappaleissani ei ole hirveästi superonnellisia ihmisiä, mutta elämän synkät puolet ovat tärkeitä asioita myös alaikäisenä. Ei pidä suojella ja kasvattaa pumpulissa. En myöskään ihannoi käsittelemiäni asioita. Vaikka en puhu huumeiden vaaroista ‘älä käytä huumeita’ -tyyppisesti, esitän huumeidenkäyttäjähahmon sellaisena, joka ei halua välttämättä olla. Silloin siihen voi myös samastua.

Sivuprojektisi Lika-Akin uudella levyllä räpätään Vain elämää -sarjasta. Mitä mieltä olet ohjelmasta?

Haastatteluissa on vuosien ajan kysytty, onko minua pyydetty mukaan Vain Elämäähän. Olen aina miettinyt, ovatko kysyjät hulluja, koska en koe kelpaavani sinne. En halua miellyttää muita ja hymyillä lehtien kansissa, vaan tehdä omaa juttuani. Olen ajatellut, että koska ohjelmassa on laaja mediayhteistyö, se rajoittaa taiteilijan vapautta. Ohjelman formaatti on nerokas, mutta äärimmäisen vaivaannuttava. En ole koskaan pystynyt katsomaan kokonaista jaksoa, vaikka koomikoista, misseistä ja urheilijoista tehtyjä ohjelmia pystynkin. Luulen, että musiikin tekeminen tulee teemana liian lähelle.

Entinen yhtyeesi, rap-trio Ruger Hauer lopetti puolitoista vuotta sitten sinun päätöksestäsi. Millaisia tuntemuksia bändi herättää sinussa nyt?

Todella positiivisia, mutta halusin keskittyä soolouraani Pyhimyksenä, jotta se saisi kaiken huomion, jonka se mielestäni ansaitsee. Se on lopettamisen itsekäs puoli. Välillä myös tuntui, että tavoitteet eivät kohdanneet Rugereissa. Jos yritin tuoda biiseihin jotain musiikillista, bändikavereiden reaktio oli nopeasti: ‘ei tämä ole Teflonit, ei tässä haluta mitään poppia hakea’. Asioiden vältteleminen on luovuudelle tosi kuluttavaa.

Soolouran ohella jatkat myös Teflon Brothersissa, jota olet verrannut käsikirjoitukseen. Mitä tapahtuu yhtyeen seuraavassa jaksossa?

Tefloneiden edellinen levy oli ensimmäinen, joka on myynyt Suomessa tuplaplatinaa ennen julkaisuaan. Toisin sanoen kukaan ei ole ikinä julkaissut täällä niin kovaa levyä. Alkaa tuntua, että Suomi on nähty, eikä Suomi välttämättä enää riitä Tefloneille.

Mitä tarkoitat?

En halua kertoa vielä. Yksi keikka on tulossa Sisiliaan.

Julkaistu 7.5. ilmestyneessä Improbatur 2/2018 -lehdessä Kulttuuritentissä-juttusarjassa.

Jaa: