“Jokaisen kuluttajan tulisi ostaa vain todelliseen tarpeeseen” – asiantuntijat ja muotiyrittäjä kertovat, miten muodista tehdään taas kestävää

Ilmiöt ja yhteiskunta

Mallit: Veera Naumanen ja Sibilla Melkas Anton., Mallien housut Gina Tricot'sta ja Monkista, muut vaatteet UFF:lta.

Vaatteiden  kulutus maailmanlaajuisesti on tuplaantunut 15 vuoden aikana samalla, kun vaatteiden käyttöaika on lyhentynyt dramaattisesti.


Siiri Piirainen
Jessika Laakkonen

T yylikäs vaate on hyvillä materiaaleilla ja laadukkaalla työllä tehtyä”, toteaa muotoilija ja yrittäjä Elina Korri.

Lukioaikanaan biologin urasta haaveillut Korri yhdisti ympäristökiinnostuksensa vaatteisiin. Hänellä on ollut Mea-niminen vaateyritys vuodesta 2012 lähtien. Yritys valmistaa naisten vaatteita, koruja ja kodin pientekstiilejä. Tuotteet tehdään kierrätysmateriaaleista, joita Korri hankkii esimerkiksi vastaanottamalla käytettyä farkkukangasta.

Korrilla itsellään on haastatteluun saapuessaan päällään musta neule, jonka hän on löytänyt tietenkin kirpputorilta. Idea ekologisesta mallistosta syntyi ajatuksesta, että oman malliston asioista voi päättää itse.

”Rakastan muodin ilmaisuvoimaa, mutta toisaalta inhoan sen negatiivisia vaikutuksia”, Elina kuvailee ristiriitaista suhdettaan muotiin.

Tällä hetkellä Korrin tuotteita on myynnissä nettikaupassa, Helsingissä kahdessa eri liikkeessä ja erilaisissa tapahtumissa. Korri uskoo kestävän muodin kasvuun. Siitä puhutaan paljon, mutta toteuttajia on vielä vähän. Vaatejätteihin pyritään vaikuttamaan juuri keskustelulla, ja asialla ovat usein Korrin kaltaiset tiedostavat pienyrittäjät. Hän on esimerkiksi kansainvälisen Vaatevallankumous-liikkeen (engl. Fashion Revolution) tiimin vetäjä Tampereella. Järjestö lanseerasi kampanjansa Finlaysonin alueella Tampereella huhtikuun lopussa. Vaatevallankumous-liike sai alkunsa, kun suuri tekstiilitehdas, Rana Plaza -rakennus, romahti Bangladeshissa vuonna 2013. Onnettomuudessa kuoli 1 138 ompelutehtaan työntekijää ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui.

”Vaatevallankumouksen tavoitteena on tuoda läpinäkyvyyttä vaateteollisuuden työoloihin ja saada ihmisiä ottamaan vastuuta vaatteistaan”, Korri kertoo.

Toimintaan voi matalimmillaan osallistua esimerkiksi jakamalla kuvan omasta vaatteestaan somessa ja liittämällä oheen kysymyksen tunnisteella #whomademyclothes.

Vaateteollisuus tuottaa jopa yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä.

Vaateteollisuus on ohimenevine trendeineen armotonta bisnestä. Vaatekauppojen valikoimat vaihtuvat viikoittain, ja tällä hetkellä keimaileva takki näyteikkunassa voi olla entinen muutaman kuukauden kuluttua. Vaatteiden kulutus maailmanlaajuisesti on kaksinkertaistunut 15 vuoden aikana samalla, kun vaatteiden käyttöaika on lyhentynyt dramaattisesti. Selvityksissä on todettu, että vaateteollisuus tuottaa jopa yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. Raaka-aineen tuotanto, tekstiilimateriaalien valmistus, värjäys ja viimeistely, lopputuotteiden valmistus,
jakelu, käyttö ja tuotteesta luopuminen kuormittavat kaikki ympäristöä. WWF esimerkiksi arvioi, että yksi kilo puuvillaa vaatii 10 000 litraa vettä tuotannossaan. Joissakin arvioissa määrää pidetään suurempana, jopa 22 500 litrana.

”Jokaisen tulisi ostaa vain todelliseen tarpeeseen”, sanoo Aalto-yliopiston muotisuunnittelun tohtoriopiskelija Essi Karell, joka on keskittynyt väitöskirjassaan kestävään vaatesuunnitteluun kiertotaloudessa. Vaateteollisuuden päästöjen vähentämiseksi on kulutusta yksinkertaisesti vähennettävä, mikä voi olla vaikeaa.

Pikamuodin halpatuotanto ja tehokas logistiikka ovat mahdollistaneet sen, että uuden näköistä ja edullista tuotetta on jatkuvasti tyrkyllä.

”Vaikka kuluttaja olisi tietoinen alan eettisistä ja ekologisista epäkohdista, välillä sitä saattaa harhautua hyvän hinnan ja uutuuden viehätyksen huumassa, jolloin tuotteen valmistusmaan, hoito-ohjeiden, materiaalin ja laadun tsekkaus helposti unohtuvat.”

Hän uskoo, että palveluihin perustuvat liiketoimintamallit ovat avainasemassa.

”Uuden ostamisen sijaan kuluttajia tulisi motivoida käyttämään vaatteiden lainaus- ja korjauspalveluita”, toteaa Karell.

 

Suurin haaste on muuttaa kulutustottumuksia kestävämmälle tasolle siten, että yritykset voivat edelleen tehdä kannattavaa liiketoimintaa.

Suomi pyrkii olemaan kiertotalouden edelläkävijä. Suomalainen yritys Infinited Fiber testaa Otaniemessä menetelmää, jolla vaatejätteestä saatu puuvilla palautetaan alkuperäiseen muotoonsa kuiduksi ja takaisin jalostukseen. Niin sanottu resurssitehokkuus on nousussa. Suomalaiset yritykset käyttävät jo nyt vaatteissa yhä enemmän ekologisempia materiaaleja, kuten kierrätyspolyesteria.

Harva kotimainen yritys kuitenkaan ompeluttaa vaatteitaan Suomessa. Karhun kenkiin tai Marimekon vaatteisiin painettu ”Made in China” ei varsinaisesti herätä kansallisylpeyttä. 1990-luvulla alkanut massatuotannon sekä kansainvälisten brändien vallankumous sai suomalaiset vaatevalmistajat lähtemään halpatyövoiman perään. Osaavan työvoiman pula Suomessa tekee tuotannon säilyttämisestä vaikeaa. Nykyisin vaatteita valmistavia yrityksiä Suomessa on reilu 300, joihin kuuluvat muun muassa Agtuvi, Tam-Silk, Modelia, Sidoste, Sukkamestarit ja Voglia. Tekstiilituotteiden alkutuotanto tapahtuu pääasiassa Suomen ulkopuolella.

Alaan voi vaikuttaa tehokkaasti muuttamalla kansainvälisiä sopimuksia ja lainsäädäntöä palvelemaan kestävämpää tuotantoa. EU:n tasolla on esimerkiksi päätetty tekstiilijätteen erilliskeräyksen järjestämisestä vuoteen 2025 mennessä.

Systeemin muutos lähtee kuitenkin sen joka tasolta. Merkkejä siitä on ilmassa. Suomessa ekologisesta ajattelusta on tullut osa tämän päivän muotia. Minimaalisuus, kirpputorit ja vintage ovat nousseet viime vuosina nuorison suosioon. Vaatesuunnittelija Korri kannustaa nuoria toteuttamaan
tyyliään omalla tavallaan.

”Kestävään vaatteeseen kannattaa säästää ja investoida.”

Kaikki lähtee arvoista. Jos niitä noudattaa, täytyy enää löytää keinot.

Juttua varten on haastateltu myös vastuullisuuden ja kiertotalouden asiantuntija Satumaija Mäkeä Suomen Tekstiili & Muoti ry:stä.

Juttu on tehty Sammon keskuslukion ja Hyvän sään aikana -kollektiivin pop-up-topimituksessa, jossa lukiolaiset tekivät juttuja ilmastonmuutoksesta. Juttu on  julkaistu 6.5. ilmestyneessä Improbatur 2/2019 -lehdessä.

Jaa: