Millainen penkkariasu on loukkaava? Improbatur kokosi vinkit fiksuun hassutteluasuun

Ilmiöt ja yhteiskunta

Penkkariasun voi valita lähes loputtomasta valikoimasta. Moni suosittu puku voi olla loukkaava, mutta onneksi vaihtoehtoja riittää.

Mari Uusivirta
Joonas Rinta-Kanto

Siri, what is penkkarit?

Penkkarit eli penkinpainajaiset alkoivat 1860-luvulla, kun ylioppilaaksi kirjoitettiin vain Helsingissä.

Muualla asuvat, pääkaupunkiin koitosta varten lähteneet liikkuivat kulkueina. Tavasta innostuneet helsinkiläiset alkoivat järjestää samassa hengessä myös itselleen rekikyytejä. Myöhemmin perinne levisi ympäri Suomea ja jossain vaiheessa reet vaihtuivat rekkoihin.

Siri, and how are penkkarit today?

Joillakin paikkakunnilla on omia perinteitä, joissa esimerkiksi pukeudutaan kansallispukuun tai vedetään naamiaisasun päälle viitat, joihin on kirjottu saman lukion abien nimiä lukuisten sukupolvien ajalta.

Suurin osa abeista pukeutuu kuitenkin naamiaisasuun. Muutaman suuren Suomessa toimivan naamiaisasuliikkeen penkkariasuvalikoimassa esiin pääsevät muun muassa eläinasut, räikeäkuvioiset miesten puvut ja lentoemäntävaatteet.

Mutta penkkareihin sopivat naamiaisasuliikkeiden mukaan myös seuraavat:

“Superafro-peruukki”
“Reggae-baskeri rastoilla”
“Öljysheikki”
“Brasilialainen hengenpelastaja”

Ja jos seuraa sivustojen kehotusta vilkaista koko valikoimaa, löytyy sieltä esimerkiksi “Pohjolan asuja”, “intiaaniasuja”, “geishatyttöjä” ja…

Ööö, okei? Siri – tai no, kysytäänpä tätä ihan asiantuntijalta.


Yliopistonlehtori Reetta Humalajoki
, miten tällaiset asut sopivat 2020-luvulle?

Huonosti, sillä ne ovat loukkaavia ja jopa rasistisia, vastauksen voi tiivistää. Humalajoki työskentelee Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksessa Turun yliopistolla. Pidemmin hän vastaa näin:

“Niin Pohjois-Amerikassa kuin Pohjoismaissa alkuperäiskansoihin kuuluvat ihmiset ovat puhuneet aiheesta jo vuosikymmeniä. Nykyaikana eri ihmisten ja ihmisryhmien äänet pääsevät vain paremmin kuuluviin.”

Mokia on helppo tehdä. Sen Humalajoki tietää itsekin.

Omissa penkkareissaan Humalajoki ja hänen kaverinsa päättivät pukeutua 1970-luvun disco-yhtye Village Peoplen tunnetun YMCA-kappaleen hahmoiksi. Kaverit pukeutuivat esimerkiksi raksamieheksi ja moottoripyöräjengiläiseksi, Humalajoki – nykyiseksi harmikseen – niin sanottuun intiaaniasuun.

Tuolloin, vuonna 2007 ei keskusteltu yhtä paljon siitä, miten vahingollista on stereotyyppejä vahvistaviin naamiaisasuihin pukeutuminen.

“En itse ollut tietoinen siitä. Nykyään en todellakaan pukeutuisi mihinkään tuollaiseen asuun”, Humalajoki sanoo.

Hänen penkkareistaan on 14 vuotta, mutta sittemmin keskustelu on muuttunut paljon. Siksi Humalajoen on vaikea ymmärtää, miksi kukaan enää pukeutuisi loukkaavaan asuun.

“Kyse ei ole siitä, etteivät tällaiset puvut olisi olleet ongelma jo aiemmin. Nyt se vain tiedostetaan paremmin, keskusteluja ongelmista käydään globaalisti ja tekojen vaikutuksia ymmärretään paremmin.”

 

Pitääkö siis kaikki hauska aina kieltää? Ei nyt ihan niinkään.

Silti voi miettiä, millaista kuvastoa erilaiset asut edistävät ja haluaako omalla asullaan olla levittämässä negatiivista tai rasistista kuvaa jostakin ihmisryhmästä.

“Vaikka naamiaisasut tuntuvat kepeältä asialta, ne ovat osa laajempaa rakenteellista ongelmaa”, Humalajoki sanoo.

Esimerkiksi rastat. Aitoja rastoja käyttävää musta ihminen saattaa – varsinkin Suomessa, Humalajoki sanoo – kohdata ennakkoluuloja esimerkiksi työelämässä ja asenteet voivat vaikeuttaa hänen elämäänsä merkittävästi. Valkoinen opiskelija taas voi käyttää naamiaisasua, johon kuuluu rastaperuukki, eikä se vaikuta häneen mitenkään. Samalla naamiaisliike tienaa rahaa myymällä peruukkeja. Tämä on yksi esimerkki paljon puhutusta kulttuurisesta omimisesta.

Asuissa voi olla kyse myös ihan puhtaasti rasismista. Juhlija voi ajatella afroperuukkia hauskaksi asusteeksi, mutta sellaiseen pukeutumisella on pitkä historia, jolla on halvennettu mustia ihmisiä.

“Kehottaisin ihmistä, joka pukeutuu eri etnisen ryhmän asuun miettimään, millä tavalla käyttäytyy asu päällään. Siinä voi huomata mitä, ehkä piileviä, ennakkoluuloja itsellä on. Jos pukee sulkapäähineen päähänsä ja esittää ‘intiaania’ puhumalla katkonaisesti ja sanomalla ugh, se kielii siitä, millä tavalla stereotypiat ovat juurtuneet.”

Tämä on hassutteluasujen ydinongelma, Humalajoki korostaa. Mukavitsit näyttävät, miten negatiivisesti moni näkee eri ihmisryhmät, ja mukavitsit myös vahvistavat näitä mielikuvia. Se taas voi hankaloittaa vähemmistöjen asemaa.

Tänä päivänä kuvat, vaikkapa penkkareista, kulkevat nopeasti maailman ympäri. Vuosisatoja eläneet haitalliset ideat vahvistuvat kuva kuvalta, asu asulta. Vaikka kuinka ajattelisi vain pitävänsä hauskaa, ei itseään tai Suomea voi irrottaa historiasta saati nykypäivän ongelmista. Yksittäisten ihmisten yksittäisillä päätöksillä, yksittäisten abien yksittäisillä penkkariasuilla, on kytköksiä laajempiin kysymyksiin.

 

 

Entä jos fanittaa jotakuta tiettyä henkilöä, voiko häneksi pukeutua? Siis jos ei halua loukata ketään?
Humalajoen mukaan onnistuminen on hyvin tapauskohtaista. Joitakin vuosia sitten somessa kier- si kuva lapsesta, joka pukeutui ihmisoikeusaktivisti Malcolm X:ksi. Hän pukeutui silmälaseja myöten samoin kuin idolinsa, mutta ei yrittänyt tehdä itsestään tummaihoisen näköistä. Asu keräsi kiitosta laajalta joukolta ihmisiä ja aktivisteja. Jos naamiaisasuun taas kuuluu oma ihonvärin esimerkiksi tummentamista, kyseessä on niin sanottu blackface, joka historiansa takia tulkitaan rasistiseksi pilkanteoksi.

Ongelmien hoksaaminen ei aina ole helppoa. Vaikka pukeutuisi kuinka tarkasti esimerkiksi kuuluisaksi alkuperäiskansajohtaja Sitting Bulliksi, siinä olisi silti ongelma, koska pukeutuja käyttäisi väärällä tavalla ja väärässä yhteydessä alkuperäiskansan pyhien esineiden jäljitelmiä.

Viime halloweenina mediassa puhutti muusikko Janna Hurmerinnan Pocahontas-asu. Se oli Humalajoen mukaan ongelmallinen siksi, että Pocahontas ei ole vain Disneyn satuhahmo, vaan oikea ihminen, jonka tarinaa piirroselokuva vääristelee. Sekä piirroshahmoon että tietyn tyylisiin lyhythelmaisiin naamiaisasuihin liittyy historiallisesti myös alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten yliseksualisointia. Hurmerinta sai kommentteja puvun ongelmista, perehtyi itse aiheeseen, pyysi anteeksi ja totesi, että tästedes hän miettii asujaan paremmin.

Vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten ja heitä esittävien asujen kohdalla on syytä olla erityisen varovainen, sillä vähemmistöjen yhteiskunnallinen asema on monissa tapauksissa edelleen heikompi kuin valtaväestön.

Koska kyse on ihmisoikeuksista ja ihmiselämistä, hauskanpito toisten identiteeteiksi pukeutuen on erityisen riskialtista.

“Penkkareihin liittyy nautintoaineiden nauttiminen, voi tulla ylilyöntejä ja lipsahduksia. Jos miettii ennakkoon, millaista viestiä haluaa edistää, se helpottaa jälkipuintia. Mieluummin örveltää nallekarhuasussa”, Humalajoki sanoo.

 


Millaiset asut sitten
ovat ok?

Satuhahmot voivat olla turvallinen valinta – jos ne ovat oikeasti satuhahmoja.

Hyviä valintoja penkkariasuksi voivat esimerkiksi olla eläimet tai vaikkapa eri ammattiryhmiä esittävät asut. Ammatti on valinta, jota voi muuttaa. Omaa taustaa ei.

Joka tilanteeseen pätevää sääntöä hyvän fiiliksen asuista on mahdotonta antaa. Siksi Humalajoki kehottaa miettimään kaksi kertaa omaa valintaansa. Erilaisia asuja on lukemattomia.

“Ei ole pakko valita sellaista asua, joka mahdollisesti loukkaa.” ✦

Julkaistu 8.2. ilmestyneessä Improbatur 1/2021-lehdessä.

Jaa: