Paraurheilija Ronja Oja: ”Kallion lukiossa tunsin oikeastaan ensimmäistä kertaa, että en ole se luokan erityisoppilas”

Henkilöt

Ihmiset haluavat usein erottua joukosta. Lukio oli Ronja Ojalle ihanaa aikaa, koska hän sai olla tavallinen.

 Jose Riikonen
Nick Tulinen

Hämmentävää olla täällä”, sanoo Ronja Oja tullessaan sisään Kallion lukioon.

”Vähän sellainen, että poistuiko elämästäni juuri kymmenen vuotta”, Oja sanoo ja nauraa.

Jos olisimmekin matkanneet aikakoneella kymmenen vuotta taaksepäin, se ei olisi Ojalle vastenmielinen asia:

”Jos johonkin ajanjaksoon elämässä pitäisi palata, niin se olisi lukioaika. Se oli aika, jolloin oli vapautta, muttei vielä kauheasti vastuuta.”

 

Oja tykkäsi lukiosta myös siksi, että se oli hänelle uusi alku monella tavalla.

Ojalle oli yläasteen eli yläkoulun jälkeen selvää, että hän menee lukioon. Yhtä selvää kuin lukioon meno oli se, että hän halusi päästä nimenomaan johonkin muuhun lukioon kuin Hyrylän lukioon Tuusulassa.

”Minulla ei ollut hirveästi kavereita yläkoulussa, ja ajattelin, että tuskin me ystävystyisimme luokkakavereiden kanssa lukiossakaan”, Oja sanoo.

Hän harkitsi matematiikkalukioita ja myös urheilulukioita. Oja oli kiinnostunut urheilusta ja menestyi siinä myöhemmin hyvin, mutta siitä lisää tuonnempana.

Silti eniten kiinnosti Kallion lukio, koska se on ilmaisutaitopainotteinen. Oja harrasti yläkoulussa teatteria ja oli muutenkin kiinnostunut ilmaisutaitoasioista.

”Kaikki sanoivat, että Kallion lukioon on kauhean vaikeaa päästä. Tänne ei haeta pelkällä keskiarvolla, vaan ainakin silloin opettajan suositukset ja harrastustoiminta auttoivat.”

Oja pääsi sisään, ja uusi alku koitti kuin koittikin.

”Kirjoitin päiväkirjaan ensimmäisten kurssien aikana, että minulla on nyt enemmän kavereita kuin peruskoulussa oli yhteensä.”

 

Lukion ensimmäisen ja toisen vuoden välisenä kesänä tapahtui toinen uusi alku, kun Oja muutti Tuusulasta Helsinkiin asumaan veljensä kanssa samaan asuntoon. Oja oli valmistautunut vuoden päivät muuttoon suostuttelemalla vanhempiaan siihen. Lopulta muutto onnistui.

Suostuttelua tarvittiin ehkä enemmän kuin yleensä, koska Oja on ollut sokea 11-vuotiaasta saakka. Sokeutumista Oja osasi odottaa, sillä hänellä on synnynnäinen vitreoretinopatia. Lääkäri sanoi Ojalle tämän ollessa vasta viisivuotias, että Oja sokeutuisi jossain vaiheessa elämäänsä. Sokeudessa on tietenkin omat haasteensa ihan arjen asioissa. Lisäksi sokeutuminen saattaa muuttaa joidenkin ihmisten suhtautumista – miten sokean ihmisen kanssa pitäisi käyttäytyä?

 

Tähän liittyy se kolmas uusi alku.

”Kallion lukiossa tunsin oikeastaan ensimmäistä kertaa, että en ole se luokan erityisoppilas, vaan ihan tavallinen opiskelija.”

Oja ei osaa selittää sen tarkemmin, mistä tunne johtui. Kaikki vain suhtautuivat häneen hyvin luonnollisesti. Tietysti Oja järjesti asiansa osin eri tavalla kuin muut. Kouluun sai tulla taksilla (mutta usein Oja tuli kuitenkin julkisilla) ja hän opiskeli esimerkiksi matematiikka pistekirjoituksen avulla. Pistekirjoituksella laaditut opukset vievät paljon tilaa.

”Matematiikan kirjoja oli kotonani viisi hyllymetriä.”

Lisäksi Ojan piti tietää hyvissä ajoin ennakkoon kurssimateriaalit, sillä hän tilasi opintomateriaalin kolme kuukautta etuajassa tilaustyönä valtion erityiskirjastosta.

Ojalla oli myös kouluavustaja, mutta ei häntä juuri tarvittu. Kun mentiin syömään, kaverit kauhoivat ruokaa Ojan lautaselle, ja kun oltiin kuvataiteen tunnilla, kaverit kertoivat, mitä värejä hän piti käsissään. Ojalle ei koskaan tullut tunne, että kaverit jotenkin velvollisuudesta tai vastaavasta auttoivat häntä. Se tuli vain luonnostaan.

”Ehkä se on sitä, kun Kallion lukiossa kaikki ovat vähän erilaisia, niin erilaisuutta ei pidetä enää erilaisena.”

Oli syy mikä tahansa, Ojalle lukio oli kaikista näistä syistä aikaa, jolloin hänen itseluottamuksensa kasvoi ja hänen identiteettinsä kehittyi sellaiseksi, mitä se nykyään on:

”Minua kiinnostaa moni asia, ja jos jokin kiinnostaa, en pelkää kokeilla sitä, vaikka en olisi siinä hyvä. Joskus sanon jopa, että olen aika lahjakas monissa asioissa.”

 

Lahjakas Oja on esimerkiksi urheilussa. Vaikka hänen urheiluharrastuksensa oli lukioaikoina tauolla, sen jälkeen Oja on menestynyt yleisurheilussa erinomaisesti. Hän voitti vuonna 2018 EM-pronssia pituushypyssä ja kultaa 100 metrin juoksussa. Hän edusti Suomea myös 2016 Rio de Janeiron paraolympialaisissa.

Menestys vei Ojan viime vuonna muun muassa Linnan juhliin.

 

Kallion lukion komeassa pääaulassa kaikuu, kun opiskelijat nauravat ja juttelevat. Oja sanoo, että itse asiassa hän oli täällä vähän aikaa sitten, viime marraskuussa. Silloin vietettiin hänen vuosikurssinsa tapaamista.

”Jännitin sitä vähän, mutta se oli ihana ilta”, Oja sanoo.

Hän ei ollut tavannut suurinta osaa tyypeistä kymmeneen vuoteen. Silti se tietty lämmin yhteishenki, joka oli jo lukioaikoina, ei ollut muuttunut miksikään.

”Joku kommentoi, että hieno leijona, ja joku toinen oli heti selittämässä minulle, että se on sellainen iso pehmoleluleijona. Ihan luonnostaan.”

 

LUKIO:

Kallion lukio

Perustettu: Rakennuksessa toimi alun perin Sörnäisten yhteiskoulu, joka perustettiin 1902.

Opiskelijoita: Noin 500

Mistä tunnetaan: Keskellä Kallion kaupunginosaa sijaitseva lukio on ilmaisutaitopainotteinen, ja sinne otetaan joka vuosi noin 150 uutta opiskelijaa. Lukio on suosittu, sillä vain noin kolmannes hakijoista pääsee sisään. Ilmaisutaitopainotus alkoi Kalliossa vuonna 1981.

 

KUKA: Ronja Oja (s. 1992)

Lukiovuodet: 2008-2011

Opiskelumenestys: Kirjoitti ”vaihtelevasti kaikkea A:sta E:hen”.

Mistä tunnetaan: Ronja Oja on yleisurheilija ja paraurheilija, joka on edustanut Suomea esimerkiksi Rio de Janeiron olympialaisissa. Oja on myös saavutettavuusaktivisti, eli hän edistää esimerkiksi tietoteknisten laitteiden ja ohjelmien saavutettavuutta ihmisille, joilla on jonkinlainen rajoite, kuten näkövamma. Oja opiskelee tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistossa.

 

MUISTO TÄRKEÄSTÄ PAIKASTA LUKIOSSA: ”Fysiikan varastossa tein monet matematiikan kokeet, koska tein ne pistekirjoituksella, josta lähtee aika kova ääni. Minulla oli myös lisäaikaa koetta varten. Muistot ovat oikeastaan hyvät, sillä tykkäsin matematiikasta.”

Julkaistu 25.2. ilmestyneessä Improbatur 1/2019 -lehdessä Paluu lukioon -juttusarjassa, jossa tutut kasvot palaavat vanhaan opinahjoonsa.

 

Jaa: