Pääkirjoitus: Kaikki muuttuu, etkä voi sille mitään

Mielipide
Noora Kulta
Antti Kyrö

Elämä on sellaista, että on aikoja, joina tulevaisuus tuntuu niin kaukai­selta ja epävarmalta, että on vaikea uskoa sen olevan olemassa.

On pimeä lokakuun ilta. Istun pie­nellä plyysisohvallani ja katson ikku­nasta ulos, kun vastapäisten talojen kattojen takaa nousee silmiä kivis­tävän kirkas kuu. Se lo-is-taa pakah­duttavasti, se on täydellinen. Lähes täydellinen.

Tarkistan asian – se tulee olemaan täysi, mutta ei vielä tänä, ei seuraava­na, vaan sitä seuraavana yönä. Jään odottamaan.

Kun sen aika koittaa, päiväni on ollut surkea. Vaikka olen tehnyt asioi­ta, joista on yleensä apua raskaaseen olooni, ei muutosta ole tapahtunut.

“En saa kirjoitettua ja on typerä mieli”, näpytän kumppanilleni. “Juok­sin ja tein ruokaa ja join lasin kuohu­viiniä mutta ei auta mikään.” Makaan sängyllä ja kaikki on juuri niin lohdu­tonta kuin voi olla. Saan viestin.

“Mieti kuuta se on hieno.”

Taivas on pilvessä. Siihen olin va­rautunut jo toissapäivänä kun kurk­kasin säätiedotusta.

“Ai niin se on tuolla vaikkei sitä näy.”

Improbaturin tie säännöllisesti il­mestyvänä printtilehtenä päättyy tä­hän numeroon. Olemme koonneet lehden täyteen ajatuksia tulevaisuu­desta, Impron värikästä historiaa unohtamatta.

Printtilehtien lakkauttaminen on tämän ajan kuva, yksi muutos, joka tuntuu kirpeältä. Kolme vuosikym­mentä lukiolaisia palvellutta Improbaturia tullaan kaipaamaan.

Konkreettisen lehden lukeminen on ihanaa – sen äärelle voi pysähtyä, laskea laitteet käsistä ja rauhoittua hetkeksi. Voi repiä sivuja ja ripustaa niitä seinälle muistuttamaan jostain tärkeästä.

Elämän luonteeseen kuuluu, että se muuttuu jatkuvasti, kulkee sykleissä. Joskus on vaikea muistaa, että tule­vaisuus voi olla mitä tahansa.

Me toivomme, että Impron uusi formaatti tuo mukanaan mahdolli­suuksia sellaisille sisällöille, joita ei ole aiemmin uskallettu tehdä. Ja tähän me kutsumme myös teidät mukaan.

Uudesta Improbaturista tehdään, yrityksen ja erehdyksen kautta, teille turvallinen ja innostava paikka, joka ei ota itseään liian vakavasti. Paperi vaihtuu näytöllä vilistäväksi virraksi, sivujen irti repiminen screen­shottien ottamiseksi ja lehden lukemi­nen yksin meidän omaksi yhteisöksi.

Kaikki kyl järjestyy ja sä et voi sille mitään, sanoo esan_erikeeperin_ haistelujengi ­Instagram­-tilin meemi. Sitä samaa tuntuu sanovan ikiaikai­nen Kuu. ✦

Noora Kulta

päätoimittaja, noora.kulta@lukio.fi

Jaa: