Montako ällää tuli Tarja Halonen, Li Andersson ja Matti Vanhanen? Kysyimme poliitikoilta, millaisia opiskelijoita he olivat lukiossa

Henkilöt

Kysyimme ministereiltä, kansanedustajilta ja nuorisopoliitikoilta, millaisia opiskelijoita he olivat lukiossa, missä he kokivat onnistuneensa ja millaisia vinkkejä heillä on nykylukiolaisille.


Säde Mäkipää & Tuukka Tuomasjukka
Antti Kyrö

Tarja Halonen
Suomen tasavallan presidentti, 2000–2012

”Kävin lukioni Kallion yhteiskoulussa, joka on nykyinen ilmaisutaidon lukio Helsingin Kalliossa. Pääsin ylioppilaaksi vuonna 1962. Olin opiskelijana aika tunnollinen ja kohtuullisen hyvä, vaikka pelasinkin aktiivisesti koripalloa ja osallistuin ns. sosiaalirientoihin.

Uskalsin siirtyä lyhyen kokeilujakson jälkeen pitkän matematiikan linjalta humanistiselle linjalle ja saatoin hyötyä koulun monipuolisesta osaamisesta juuri tältä alueelta. Siihen aikaan yliopistolle pyrkimisessä lukion todistuksella ei ollut samaa merkitystä kuin ylioppilastutkinnon arvosanoilla. Lukio antoi pohjaa yleissivistykselle, jolle on aina käyttöä. Lukiossa joutui oppimaan oppimista, joka on hyvä pohja myöhemmällekin opiskelulle.”

Matti Vanhanen
valtiovarainministeri, keskusta

”Kävin lukioni Espoossa ja valmistuin ylioppilaaksi vuonna 1975. Olen tavattoman kiitollinen Lahnuksen yhteiskoululle kaikesta siitä, jonka se maailmankuvaansa rakentavalle nuorelle antoi.

Opiskelijana olin perustunnollinen. Historiassa ja äidinkielessä olin laudaturtasoa, kielet kuten englanti ja saksa olivat heikkoja. Opintomenestyksen, erityisesti ruotsin kielen takia kertasin toisen luokan. Käytin paljon aikaani opiskelijoiden yhteistoiminnan järjestämiseen ja olin myös perustamassa koulun valokuvauskerhoa.

Täytyy tunnustaa, etten tunne nykykoulua niin hyvin, että voisin arvioida sen onnistumista. Kyky hankkia tietoa oman suppilon ulkopuolelta sekä sosiaaliset taidot ovat tärkeitä tulevaisuuden työelämässä ja kansainvälisessä ympäristössä. Rajattujen kouluaineiden opettamisen rinnalla pitäisi kiinnittää myös huomiota sivistykseen.”

 

Li Andersson
opetusministeri, vasemmistoliitto

”Kävin lukiota Katedralskolan i Åbo:ssa vuosina 2003– 2006. Opintomenestykseni oli hyvä, pidin monista aineista ja opiskelusta. Kuulun kuitenkin niihin, jotka kokivat monesti myös stressiä lukion aikana. Olin aktiivisesti mukana Finlands Svenska Skolungdomsförbund -järjestössä, ja aina eivät viikon päivät tahtoneet riittää kaikelle sille, mitä halusi tehdä.

Ylioppilastutkinnon arvosanoilla pääsin opiskelemaan kansainvälistä oikeutta Åbo Akademille, vaikka luin kyllä myös varmuuden vuoksi pääsykokeisiin. Oppilaiden perhetaustan vaikutus oppimistuloksiin on voimistunut ja oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet, vaikka Suomi edelleen pärjää kansainvälisissä vertailuissa erittäin hyvin. Koulutus on kuitenkin se keskeinen lupaus ja mahdollisuus rakentaa omaa tulevaisuutta, mitä me kaikille nuorille annamme.”


Anna-Maja Henriksson
oikeusministeri, rkp

”Kävin Jakobstads gymnasiumin ja kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1982. Olin ahkera ja tunnollinen, tykkäsin lukiosta. Mielestäni pärjäsin hyvin, ja olen kyllä ylpeä ylioppilastodistuksestani.

Tietysti lukiotodistukseni auttoi minua saamaan haluamani opiskelupaikan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, ja ilman sitä olisin tuskin nyt oikeusministeri, vaikka väliin mahtuukin monia vaiheita.

Opinto-ohjaukseen ja erilaisiin tukipalveluihin on tärkeää panostaa, jotta nuorilla on mahdollisuus saada tarvittaessa matalan kynnyksen tukea. Ottakaa avoimin mielin vastaan mahdollisimman paljon lukion tarjoamaa osaamista. Kaikesta on hyötyä elämässä, vaikkei se sillä hetkellä tuntuisikaan niin tärkeältä!”


Katri Kulmuni
kansanedustaja, keskusta

“Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2006 Tornion yhteislyseon lukiosta. En ollut huippuoppilas, mutta olen aina pitänyt opiskelusta. Äidinkielestä ja reaalista kirjoitin eximiat. Kielten ja reaaliaineiden opiskelu on avannut maailmaa ja tehnyt globaalia ympäristöä tutuksi. Jälkikäteen olen usein miettinyt, että ehkä olisi pitänyt lukea enemmän myös luonnontieteitä.

Lukion suurin merkitys on ollut nimenomaan niillä asioilla, joita ei numeroin voi määrittää: tutkiminen ja maailman tarkkailu. Tietysti arvosanoilla lopulta oli merkityksensä omiin jatko-opintosuunnitelmiini. Eniten lukioaikaisista valinnoista elämääni on tainnut kuitenkin määrittää se, kun kiinnostuin poliittisesta toiminnasta. Lukiolaisena lähdin mukaan Keskustanuorten toimintaan ja samalla liityin Keskustaan. Tällä on ollut suuri merkitys sille, minkälaisiin asioihin saan nyt osallistua.

Koulutuksen saavutettavuutta ja alueellista kattavuutta on varaa parantaa. Koulutuksen tulee olla mahdollista kaikille taustasta tai asuinpaikasta riippumatta. Koulutusjärjestelmän on myös palveltava koko Suomea parhaalla mahdollisella tavalla


Sari Essayah
kansanedustaja, kristillisdemokraatit

”Kävin lukioni Lapinlahden lukiossa (sittemmin myös Kuvataidelukio) vuosina 1983–1986. Lukioaikana harrastin kilpaurheilua aktiivisesti ja se hallitsi ajankäyttöäni, samoin olin aktiivinen oppilaskunnassa ja tukioppilaana, mutta lukiokin tuli hyvin hoidettua siinä sivussa, keskiarvo taisi olla yli 9 ja yo-kirjoitusten yleisarvosana L.

Jatko-opintoihin pääsyn jälkeen niillä ei ole ollut merkitystä, mutta varoituksen sana: jos aiotte politiikkaan, ne kaivetaan esille varmuudella, viimeistään presidenttiehdokkaana.

Opetuksen hyvästä laadusta ja resursseista on pidettävä huolta varhaiskasvatuksesta yliopistoon saakka, tarvitaan myös henkilökohtaista tukea ja riittävää opintotukea sekä oppimateriaalilisää, jotta kenenkään opinnot eivät jää kukkarosta kiinni.”


Ben Zyskowicz
kansanedustaja, kokoomus

“Kävin lukioni Töölön yhteiskoulussa vuosina 1970–1973. Se oli hyvin moderni koulu, ja saimme räätälöidä, mistä aineista luemme lyhyempiä ja mistä pidempiä oppimääriä. Siihen aikaan se oli poikkeuksellista.

Mitä koulumenestykseen tulee, olin vähän päälle keskitason oppilas – ylioppilastodistuksessa oli pari laudaturia ja keskiarvoni oli 8,4. Valitsin lyhyitä oppimääriä, jotta pääasiaan eli teinipolitiikkaan jäi riittävästi aikaa. 

Toimin Suomen teiniliitossa, jota vertaisin nykypäivänä Suomen lukiolaisten liittoon. Me ylipolitisoimme kouluissa tapahtuvan opiskelijavaikuttamisen, minkä takia seuraavat polvet ottivat siihen pitkäksi aikaa etäisyyttä. Heti kun olin saanut kirjoitettua ylioppilaaksi, menin töihin Kokoomuksen nuorisojärjestöön auttamaan porvariteinejä taistelussa kommunistista sortoa vastaan.

En ole seurannut koulutuspolitiikkaa kovin tarkkaan, mutta uskon, että oppilaiden tukipalveluihin pitäisi panostaa entistä enemmän. Olisi tärkeää, että lukiovuodet eivät olisi ihan pelkkää koulunkäyntiä.”


Riikka Purra
kansanedustaja, perussuomalaiset

”Kävin lukioni Tampereen yhteiskoulussa (TYK), joka on ilmaisutaidon erityislukio. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1996 eli noin sata vuotta sitten. Valitsin pitkän matikan ja muita matemaattis-luonnontieteitä, ja niihin valintoihin olen erityisen tyytyväinen.

Kai minua kympin tytöksi voi sanoa. Koulu oli aina helppoa eikä lukion päättötodistuksessakaan ole ysiä heikompaa numeroa. Ylioppilaskirjoituksissa kuitenkin koin epäonnistuneeni, erityisesti matikassa, jota pidin tärkeimpänä aineena. Noin muuten en muistele lukioaikaa kauhean hyvällä: nuoruus ei ollut helppoa ja etenkin toisena vuonna olin surullinen ja hyvin väsynyt. Se ei johtunut koulusta vaan elämästä yleensä.

Suomalaisten koulutustaso on pitkän nousun jälkeen kääntynyt laskuun, ja pidän tätä äärimmäisen huolestuttavana asiana. Saatan olla menneeseen jähmettynyt kalkkis, mutta en tykkää jatkuvista ylioppilaskokeisiin ja jatko-opintoihin liittyvistä uudistuksista. Ainakin niiden vaikutuksia muun muassa osaamiseen, koulutuspolun kitkattomuuteen ja opiskelijoiden jaksamiseen pitäisi tarkemmin selvittää.”


Iiris Suomela
kansanedustaja, vihreät

”Kävin ensin vuoden kuvataidepainotteista lukiota Suomessa, minkä jälkeen kävin kaksivuotisen IB-tutkinnon Walesissa, josta kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2013. Lukiossa löysäsin vähän koulunkäynnin kanssa, kun peruskoulussa olin prässännyt. Olen tyytyväinen, että uskalsin käyttää aikaa ihmisiin tutustumiseen enkä pelkästään luokkahuoneessa tapahtuvaan oppimiseen.

Vaikka pärjäsin IB-loppukokeissa hyvin, minusta on erikoista, kun aikuiset ihmiset fiilistelevät omia yo-arvosanojaan. Se kertoo hyvin rajallisesti suoriutumisesta hyvin kapeassa kokeessa, joka mittaa vain sitä hetkeä. Siksi on huono suunta, jos ne alkavat korostua.

Korkeakouluihin hakemiseen liittyvät kysymykset ovat edunvalvonnan osalta väliinputoajia, vaikka niillä on valtava merkitys eri yhteiskunnan ryhmien väliselle liikkuvuudelle. Kannustankin lukiolaisia olemaan yhteydessä korkeakouluopiskelijoiden järjestöjen suuntaan. Valitettavan monella voi myös unohtua, millainen oli se kevät kun haki korkeakouluun.”


Anders Adlercreutz
kansanedustaja, rkp

“Kävin Kyrkslätts Gymnasiumia vuosina 1986-1990. Se oli paikallinen lukio ja siten luonnollinen valinta. Silloin ei samalla lailla pohdittu lukiovalintaa kuin nyt tehdään. 

Olin kohtalaisen sosiaalinen, mutta pikemminkin ujo kuin poikkeuksellisen ekstrovertti. Pärjäsin hyvin koulussa ja kirjoitin kuusi laudaturia. Ne helpottivat jossain määrin Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle pääsemistä. Sen jälkeen niitä ei ole kysytty.

Lukion alkumetreillä oppilaille kasataan todella paljon paineita. Sen sijaan opinahjosta toiseen siirtymisiä pitäisi helpottaa. Toivoisin myös, että oppisopimuskoulutuksesta tulisi todellinen vaihtoehto heille, jotka eivät koe koulussa oppimista omakseen. 

Jos on mahdollisuus mennä vaihto-oppilaaksi, se kannattaa ehdottomasti tehdä. Olen äärimmäisen iloinen siitä, että vietin vuoden Portugalissa. Kokemuksena se on monella tavalla haastava, mutta antaa todella paljon eväitä.”


Jaakko Mustakallio
varapuheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu, vihreät

“Kävin lukioni vuosina 2003–2006 Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Koulumenestys ei ollut iso ajuri, sain M:n paperit. Opiskelijakuntatyöhön aloin osallistua vasta yliopistossa.

Mukavuusalueeni lukiossa oli historian ja yhteiskuntaopin kaltaisissa aineissa, mutta tein kaikkea mahdollista myös niiden ulkopuolelta. Fysiikkaa otin joitain lisäkursseja, mikä on myöhemmällä iällä auttanut ymmärtämään tietynlaista ajattelua, vaikka en käynytkään siitä kahtatoista kurssia. Olen myös melko tyytyväinen, että jätin pitkän matematiikan kolmen kurssin jälkeen.

Aloittavia lukiolaisia kannustamaan olemaan uteliaita. Lisäksi kahdeksan aamut pitäisi toisella asteella siirtää historiaan. Tunninkin myöhäistämisellä lisäisimme nuorten uniaikaa ja mahdollisuuksia päästä opetukseen kiinni. Muistan myös selkeästi, että niistä aamutunneista ei tullut yhtään mitään.” 


Matias Pajula
Kokoomusnuorten puheenjohtaja

”Kävin lukioni Kulosaaren yhteiskoulussa, josta valmistuin keväällä 2017. Lukiolla oli suuri vaikutus elämääni niin koulutuksen kuin muunkin elämän kannalta. Sain lukiosta parhaat ystäväni, joiden varaan voin edelleen nojata ja jotka tukevat niin politiikassa kuin arjen haasteissa. Lisäksi lukiossa saamani kokemukset ja opit ovat antaneet parhaat mahdolliset eväät elämässä pärjäämiseen.

Sain opiskelupaikkani Helsingin yliopiston ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelmasta ylioppilastutkintoni ansiosta ja siitä saamillani pisteillä kahden välivuoden ja muutaman korotuskerran jälkeen. Ylioppilastutkinnolla ja sen arvosanoilla oli siis suuri vaikutus yliopistopaikkani saamiseen. Vaikka itse sain koulupaikkani lopulta ylioppilastutkinnon arvosanoilla, näen, että meidän ei pidä lähteä enää yhtään pienentämään pääsykokeiden roolia. Jokaisella on oltava mahdollisuus päästä opiskelemaan ylioppilaskokeissa menestymisestä riippumatta.”


Asseri Kinnunen
varapuheenjohtaja, Perussuomalainen nuoriso

“Kävin Joensuun normaalikoulun lukion vuosina 2014-2017.  Otin lukion varsin rennosti, sillä opiskelu oli minulle helppoa. Ajoittain opiskelua enemmän kiinnostivat esimerkiksi urheilu, politiikka ja juhliminen. Lukion kursseihin liittyen tuli hieman kokemusta myös yrittäjänä toimimisesta erään kesän aikana.

Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin viisi ainetta: äidinkielestä E, pitkästä matematiikasta C, pitkästä englannista C, yhteiskuntaopista L ja historiasta L. Luonnollisesti yo-arvosanat vaikuttivat tulevaisuuteen siten, että pääsin niillä Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan taloustiedettä.

Olen tyytyväinen, että opiskelin eri kieliä, kuten venäjää ja saksaa. Haluaisin poistaa pakkoruotsin kaikilta kouluasteilta ja lisäksi poistaa myös virkamiesruotsin.”


Tiina Ahva
Sinisten nuorten puheenjohtaja

”Kävin lukioni TYKissä eli Tampereen yhteiskoulun lukiossa, joka on ilmaisutaidon erityislukio. Valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2013. Olen tyytyväinen siitä, että uskalsin kokeilla erilaisia asioita ja käydä luonnontieteisiin painottuneiden opintojeni ohessa luovia kursseja kirjoittamisesta ja väittelemisestä. Niiden opit ovat auttaneet paljon niin politiikassa kuin työelämässäkin, ja ennen kaikkea kursseilla oli hauskaa.

Tahdon kaikille kouluasteille vapaan kielivalinnan, eli että ruotsin kielen saisi halutessaan vaihtaa vaikkapa saksaan, espanjaan tai kiinaan. Lisäksi pidän tärkeänä yrittäjyysopintojen lisäämistä lukioissa, erityistehtävän saaneiden lukioiden määrän kasvattamista ja sitä, että korkeakouluun pääsee jatkossakin monen eri väylän kautta.

Lukio on paljon muutakin kuin opiskelua, mutta mitä opiskeluun tulee, paras neuvoni on ehdottomasti tämä: mitä paremmat muistiinpanot teet alusta asti kursseilla, sitä helpommaksi teet itsellesi kirjoitusten luku-urakan. Ja toinen vinkki: jos sinulla koskaan on haasteita opintojen tai jaksamisen kanssa, älä kärsi yksin vaan puhu koulun henkilökunnalle, opoille ja opettajille. He ovat siellä sinua varten.”

Lyhennetty versio jutusta on julkaistu 10.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2020 -lehdessä.

 

Jaa: