Lukiossa Miisa Nuorgam ystäväporukoineen piinasi opettajia, pelasi tietokoneella, toimi järjestöissä ja poltti hiuksia sekä Raamattuja

Henkilöt

Pelimaailman tasa-arvon puolestapuhuja Miisa Nuorgam innostui lukioaikanaa pänttäämisen sijaan järjestötoiminnasta ja pelaamisesta.

 Jose Riikonen
Nick Tulinen

Istumme Ylöjärven lukion aulassa, ja Miisa Nuorgam kertoo lukioajan kaveriporukastaan.

Siihen kuuluivat poika, jolla oli aina mukanaan saksofoni. Toisella pojalla oli pitkä punainen tukka ja kolmas kulki yhden vuoden kokonaan ilman kenkiä kesät ja talvet, koska halusi olla yhtä Maan kanssa. Sitten olivat kaksi tyttöä sekä kaksi samannimistä poikaa, joista käytettiin erottumisen vuoksi etuliitteitä hyvä ja paha.

Ja sitten oli Miisa Nuorgam, siilitukkainen lateksihameisiin ja PVC-saappaisiin pukeutuva tyyppi. Aikamoinen poppoo.

Jos tarkkoja ollaan, Nuorgam ei käynyt lukiota tässä rakennuksessa, jossa nyt istumme. Hän vietti valtaosan lukioajastaan parin kilometrin päässä silloisessa Ylöjärven lukiossa, jossa on nykyään yhtenäiskoulu.

”Meille sanottiin joka vuoden alussa, että ensi vuonna muutamme tänne, mutta lopulta en ehtinyt olla täällä melkein ollenkaan.”

Nuorgamin lukioajoista ei voi puhua ilman, että puhuu siitä porukasta, jossa hän vietti aikaansa. Nuorgam nimittäin keskittyi opiskelun sijaan heihin, koska lukio-opiskelu ja pänttääminen muutenkaan eivät olleet hänen juttunsa. Hän haki ensimmäisen lukiovuoden jälkeen ammattikouluihinkin, kun lukio-opiskelu ei kiinnostanut.

”Olisin päässyt ammattikouluihin, mutta sitten tajusin, että niihin oli matkaa niin paljon, että olisi pitänyt herätä joka aamu puoli kuusi.”

Vaikka Nuorgam ei vaihtanut koulua, asuntoa hän vaihtoi. Lukion kakkosella Nuorgam muutti yksin asumaan.

”Laitoin hakemuksen Ylöjärven kunnan vuokra-asunnosta. Kerroin, että en tule toimeen ollenkaan isäpuoleni kanssa, että tarvitsen kovasti asunnon. Se oli täysi vale mutta se toimi, ja sain kämpän.”

Nuorgam oli päättänyt jo varhain, että häntä ei kiinnostaisi perinteinen opintoputki: lukio, korkeakoulu ja johonkin ammattiin.

”Tiesin, että lukion jälkeen muutan Inariin opiskelemaan pohjoissaamea, mutta siihen tulevaisuuden suunnittelu päättyi. Ajattelin, että ei niillä arvosanoilla ole sitten niin väliä.”

Nuorgam ei tullut kaikkien opettajien kanssa kovin hyvin toimeen. Esimerkiksi maantieteen- ja biologianopettajan kanssa sukset menivät ristiin heti, kun opettaja oli tullut ensimmäisenä päivänään kouluun töihin.

Ensimmäisellä tunnilla opiskelijoiden piti kertoa, mistä heidän vanhempansa ovat kotoisin. Nuorgamin isä on saamelainen.

”Opettajan kartta loppui Rovaniemen alapuolelle – niin, eihän Rovaniemen yläpuolella ilmeisesti ole mitään! Sanoin, että isäni on kotoisin Tenojoen varrelta. Opettaja sanoi, että niin, eikös se Teno ole siinä Oulun alapuolella.”

Nuorgam alkaa nauraa.

”En antanut sen asian ikinä olla! Se ei tykännyt minusta yhtään.”

Nuorgamilla oli tavallaan kaksi kaveriporukkaa. Toinen oli vuoden vanhempien tyyppien porukka, jonka kanssa Nuorgam pelasi atk-luokassa esimerkiksi Flat Outia.

Toinen porukka oli se alussa kuvailtu jengi. Sen kanssa Nuorgam vietti paljon aikaa koulussa ja vapaa-ajalla.

”Me oltiin kaikki musiikki-ihmisiä, oltiin kaikissa koulun bändeissä.”

Tähänkin harrastukseen liittyy tietynlaista kansalaistottelemattomuutta kuvastava tarina.

Nuorgamin musiikinopettaja oli harras uskovainen, eikä hyväksynyt sitä, että Nuorgam ja hänen kaverinsa esittäisivät John Lennonin Imaginen koulun juhlissa. Siinä kun lauletaan ”imagine there’s no heaven”.

”Esitimme sen kuitenkin. Piti vaan harjoitella salaa.”

Eräs juttu pysyi onneksi salassa hartaalta musiikinopettajalta.

”Kerran poltimme Raamattuja siinä lukion lähellä. En muista yhtään, että miksi. Paloivat tosi huonosti.”

Nuorgamin rooli kaveriporukassa oli olla tietynlainen äitihahmo. Sellainen, joka järjesteli asioita ja piti huolen, että kaikki hommat hoituvat ja niin edespäin. Tämä sopii yhteen sen kanssa, että Nuorgamia kiinnosti esimerkiksi järjestötoiminta. Hänen lukionsa tuki tätä, sillä Nuorgam kävi Y-linjan, joka painottaa yrittäjyyttä, mediaa ja kansainvälisyyttä.

Nuorgam oli järjestämässä vuonna 2009 lukion kakkosella ensimmäistä LanTrek-lanitapahtumaa lukion liikuntasaliin. Myöhemmin LanTrek on kasvanut suureksi tapahtumaksi. LanTrekissä Nuorgam näki, millaista e-urheilu eli kilpapelaaminen voi olla ja innostui siitä. Hän itse ei tosin ole koskaan ollut kilpapelaaja, vaan järjestäjä ja esimerkiksi tuomari.

”En ole tarpeeksi hyvä pelaamaan, enkä halua hävitä. Olen maailman surkein häviäjä.”

Eräs silloinen järjestötoiminta naurattaa Nuorgamia.

”Olin – tämä on synkkä salaisuus – kokoomus-nuori! Mutta silloin kokoomusnuorissa oli sentään jotain järkeä.”

Nuorgam sanoo, että lukio oli ihanaa aikaa, koska hän sai olla rakkaiden ystäviensä kanssa koko ajan. Koulunkin hän hoiti siinä sivussa lopulta ihan kunnialla ja kirjoitti lopulta kolmessa vuodessa ylioppilaaksi, vaikka oli alun perin suunnitellut nelivuotista lukiota.

Kun lukio oli ohi ja ihmiset lähtisivät eri teille, Nuorgam ystävineen järjesti lähtöriitin. He leikkasivat sen erään kaverin pitkän punaisen tukan ”puoliksi”. Sitten he menivät uimarannalle. Oli viileä toukokuun ilta. He uivat hyisessä vedessä, joivat viskiä ja söivät jäätelöä. He polttivat hiukset rannalla ja katsoivat, kun savu nousi taivaalle.

LUKIO:
Ylöjärven lukio

Perustettu:
2012

Opiskelijoita:
Noin 450

Mistä tunnetaan:

Nykyinen Ylöjärven lukio sijaitsee 2012 valmistuneessa Koulutuskeskus Valossa Pirkanmaalla. Valossa on lukio-opetusta, ammattiopisto-opetusta, aikuiskoulutuskeskus, yrittäjyysopintoja ja kymppiluokka. Aiemmin lukio sijaitsi muutaman kilometrin päässä nykyisestä rakennuksesta. Vanhan Ylöjärven lukion tiloissa on peruskoulu.

KUKA:

Miisa Nuorgam (s. 1992)

Lukiovuodet:
2008-2011

Opiskelumenestys:

Yleisarvosana B.

Mistä tunnetaan:

Miisa Nuorgam on media-alan freelancer. Tällä hetkellä hän toimii Electronic Artsin sosiaalisen median vastaavana ja tekee Yle Kioskille peliohjelmia. Tunnetaan aktiivisena pelimaailman tasa-arvon puolestapuhujana. Esiintyi Diili-ohjelmassa 2018. Vaikutti viimeiset kaksi vuotta Suomen elektronisen urheilun liiton hallituksessa.

MUISTO TÄRKEÄSTÄ PAIKASTA LUKIOSSA: ”Lukion vieressä oli Teboil, ja kävimme täällä usein ostamassa kahvia ja karkkia ja sellaista – ja tupakalla Teboilin takana. Äidille ei kerrottu.”

Julkaistu 6.5. ilmestyneessä Improbatur 2/2019 -lehdessä Paluu lukioon -juttusarjassa, jossa tutut kasvot palaavat vanhaan opinahjoonsa.

Jaa: