Kuumotteleeko kaamosmasennus? Pohjois-Suomen lukiolaiset kertovat, miten pimeästä vuodenajasta selviää

Ilmiöt ja yhteiskunta

Pimeä vuodenaika voi aiheuttaa kaamosväsymystä. Kun valo vähenee, osa kokee olonsa väsyneeksi, unentarve voi kasvaa ja makeat herkut houkuttelevat. Väsymys voi jatkua alkuvuoteen, joillain jopa kevään kynnykselle. Kysyimme neljältä PohjoisSuomen lukiolaiselta, mistä he saavat voimaa kaamokseen.

Ida Kannisto
Vincent Van Gogh

Sáárákáisá Seurujärvi, Ivalon lukio

”Alkusyksy ja ruska on tosi kaunista ja piristävää aikaa. Sen jälkeen syksy alkaa muuttua mielestäni vähän masentavaksi. Se on välillä vähän raskasta, kun tuntuu, ettei näe aurinkoa ollenkaan. Varsinkin pimeän talven aikaan väsyttää enemmän. Se tietysti vähän häiritsee koulutöitä.

Energiaa saa kavereiden kanssa ajan viettämisestä, myös pieni liikunta auttaa. Tänä syksynä olen usein kirjoitusten aikaan käynyt ystäväni kanssa kävelyillä. Niistä ja yhdessäolosta olen saanut energiaa. Tykkään tosi paljon siitä, kun tulee lunta. Se antaa tekemistä, eikä pimeys ole enää niin pimeää, kun kuu ja tähdet heijastuvat lumesta.”

 

 

Elle Raudasoja, Utsjoen saamelaislukio

”Syksy ja alkava talvi ovat varmaan kyllä pahempia kuin itse kaamos. Jo lokakuussa päivät ovat lyhentyneet aika reilusti. Vuodenaika on todella pimeä, kun lumi ei tuo valoa ja lehdet ovat jo tippuneet puista. On vähän väritön aika. Tämä on aika väsyttävää.

Jaksan syksyn läpi ehdottomasti ainakin kahvilla! D-vitamiineja kannattaa myös syödä, kun aurinkoakaan ei enää pahemmin näy. Kirkasvalolamppu auttaa tuomaan paljon energiaa, ja lisäksi positiivinen asenne on tärkeä. Se on vain yksi vuodenaika, joka on kohta ohi. Syksyllä vietämme aikaa kavereiden kanssa, ehkä pelaamme lautapelejä ja oleskelemme sisätiloissa.”

 

 

Henriikka Heikinoja Ounasvaaran lukio, Rovaniemi

”Olen alkujaan Etelä-Suomesta ja muuttanut vasta ala-asteen puolivälissä pohjoiseen. Pienempänä kaamos ei ollut vielä ongelma. Sitä ei edes miettinyt, koska oli vain niin kivaa, kun oli lunta. Vasta lukiossa se oikeasti iski, että täällä on pimeää yli puolet vuodesta. Kun menee kouluun, on pimeää, ja kun pääsee pois, on taas jo ihan pilkkopimeää.

Huoneeni on täynnä koristevaloja. En tule koskaan pimeään huoneeseen, vaikka ehkä sähkönkulutuksen kannalta se ei olekaan järkevin vaihtoehto. Olen myös huomannut, että koko ajan täytyy olla jotain tekemistä, mahdollisimman paljon kavereiden kanssa. Viikonloppusin on tosi tärkeää, että jompanakumpana päivänä on jonkun kaverin kanssa. Jos on vain yksin pimeässä huoneessa koko päivän, se on kaikista pahin virhe, mitä voi tehdä. Kaamosmasennukselle ei voi oikein mitään, mutta siitä voi yrittää saada ajatukset pois keksimällä muuta, hauskaa tekemistä.”

 

Emma Puttonen, Ivalon lukio

”Kesällä aurinko ei laske ollenkaan. Kun talvi on tosi pimeä, se tuo tavallaan jonkinlaista tasapainoa. Kesällä auringon näkee koko ajan. Talvella taas pääsee rauhoittumaan. Puhuimme juuri kavereiden kanssa siitä, että talvella voi olla hyvällä omallatunnolla sisällä, pimeässä kynttilänvalossa ja keskittyä koulutehtäviin. Talvella Lapissa kelkkaillaan paljon pimeällä. Siinäkin on oma tunnelmansa. Talvesta tulee mieleen tietysti väsymys ja uupumus, mutta sitten on myös hyviä puolia.

Lukuvuoden alussa kävimme kavereiden kanssa metsällä keräämässä marjoja ja nauttimassa viimeisistä aurinkoisista päivistä. Myös talvella käymme yhdessä metsässä. Sekin on mukavaa, vaikka silloin onkin pimeämpää. Täällä on paljon nuotiopaikkoja, joilla voi istuskella talvella. Yhdessäolosta ja luonnosta saa energiaa. Koulussa huomaa kaikista pimeimpinä aikoina, että jos ei esimerkiksi paljoa välitä luonnossa liikkumisesta, se on kyllä tosi väsyttävää. Silloin keksitään jotain muuta, ollaan vaikka sisällä ja katsotaan elokuvia.”

Juttu on julkaistu 11.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2019 -lehdessä.

Jaa: