Kuinka päntätä käsitteitä kirjoituksiin? Leitner-opiskelutekniikka helpottaa yksittäisten asioiden muistamista, ja tässä jutussa kerromme, mikä se on

Ilmiöt ja yhteiskunta

Olisiko teillä hetki aikaa puhua Leitnerjärjestelmästä? Lukiossa pitää ottaa haltuun valtava määrä uusia sääntöjä, sanoja ja käsitteitä. Päämäärätön pänttäys ei ole ainoa vaihtoehto, vaan avuksi voi ottaa vaikkapa kenkälaatikon – tai ladata sovelluksen.

Mari Uusivirta
Antti Kyrö

Nyt kun minulla on huomionne, otetaanpa heti askel taaksepäin. Puhuaksemme Leitner-järjestelmästä, ensin täytyy selittää perusteet sen kattomenetelmälle: aikavälikertaukselle. Aikavälikertaus on opiskeltavan asian kertaamista niin, että asiaan palataan pitenevillä aikaväleillä. Tämä sopii hyvin lukiossa opiskeltaviin asioihin, joita saatetaan kysyä ylppäreissä yli kaksi vuotta opiskelun jälkeen.

Homma perustuu siihen, kuinka muistimme toimii. Opittavaan asiaan palaaminen nimittäin auttaa muistiamme muistamaan. Ihmisen on hyvin luonnollista unohtaa asia, johon törmää vain kerran tai kaksi. Asiaan palaaminen vahvistaa muistijälkeä. Siksi vaikkapa ihan perus sanojen kuulustelu itseltä tehostaa oppimista hurjasti. Ja kuten Leitner ihan kohta meille opettaa, vaikeisiin asioihin kannattaa palata vieläkin useammin kuin helppoihin.

Saksalaisen Sebastian Leitnerin 1970-luvulla kehittämä järjestelmä tarjoaa aikavälikertaukselle todistetusti toimivan rytmin. Siinä vaikeita asioita hinkataan päivittäin ja jo opittuja yhä harvemmin ja harvemmin. Tietyn rytmin noudattaminen ei sinänsä ole välttämätöntä. Muistitutkijoiden mukaan yhden illan pänttäystä parempi on ihan jo se, että opiskelee asian tänään, huomenna, ylihuomenna, sitten parin päivän välein ja sitten vielä harvemmin. Kunhan palaa takaisin aiheen pariin ajan kuluessa.

Leitner-järjestelmä tunnetaan “Leitnerin laatikkona”, koska se perinteisesti tehdään kenkälaatikkoon. Kenkälaatikko jaetaan osastoihin – aloittaa voi vaikka seitsemästä osastosta. Sitten opiskeltavat asiat kirjoitetaan muistikorteille (niitä voi olla kymmeniä tai vaikka satoja) niin, että esimerkiksi käsite tai suomennos tulee etupuolelle ja oikea vastaus takapuolelle. Aluksi kaikki kortit sijoitetaan kenkäboksin ensimmäiseen osastoon. Sieltä sitten nostetaan kortteja ja kuulustellaan niitä itseltä. Kun kortin saa oikein, se siirretään seuraavaan osastoon. Jos taas sattuu vastaamaan väärin, kortti siirretään aina takaisin ekaan osastoon. Päivän päätteeksi ekan osaston pitäisi aina olla tyhjä, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän kortteja on myöhemmissä osastoissa.

Simppeliä? Jep, mutta jutun juoni onkin siinä, milloin muistikortteja eri lokeroista nostellaan. Se käy näin: Ensimmäisestä osastosta joka päivä, toisesta joka toinen päivä, kolmannesta joka neljäs päivä, neljännestä joka kahdeksas päivä ja niin edelleen (kyllä, Leitner tarjoaa tässä ohessa myös pienen matikkatunnin). Siinä se pitkäaikainen muisti sitten kasvaa kuin huomaamatta.

Seuraavaksi huomio: Muistathan, että tämä on vain yksi keino opiskella, eikä korvaa esimerkiksi suurten kokonaisuuksien haltuunottoa. Erilaisia opiskelutekniikoita kannattaa kokeilla useita, jotta löytää itselle sopivan kuhunkin aineistoon ja oppiaineisiin. Leitner-järjestelmä, tai jokin muu aikavälikertauksen metodi sopii erityisesti esimerkiksi kielten sanastojen tai reaaliaineiden käsitteiden oppimiseen. Tai yleisen nippelitiedon ja pätemiskyvyn parantamiseen, jos opettelee vaikkapa maailman pääkaupunkeja tai jalkapallon maailmanmestareita.

Tarkempaa tietoa erilaisista aikaväleistä tai toteutustavoista löytyy suomeksi esimerkiksi studentti.fi-sivustolta ja englanniksi muun muassa Youtubesta (googlaa spaced repetition tai Leitner Box).

Kenkälaatikko ja analogiset muistilaput saattavat tuntua vanhanaikaiselta ajatukselta. Juuripa sen vuoksi tämän jutun kirjoittaja tsekkasi puolestanne kaksi aikavälikertausta käyttävää mobiilisovellusta.

Sitten toinen huomio: Testi ei ole virallinen vertailu, vaan perustuu yhden ihmisen näkemykseen. Palveluita ei ole laitettu paremmuusjärjestykseen tai verrattu kattavasti toisiinsa, vaan niiden sisältöä on kuvailtu lyhyen käyttökokemuksen perusteella.

Ensimmäinen sovellus on Anki.

Ennakkotiedot: aikavälikertausfanien ehdoton suosikki.

+ Voi käyttää suomeksi.
+ Aikavälityksen algoritmi on Leitner-järjestelmää edistyneempi, ja sovellus tekee aikataulutustyön täysin käyttäjän puolesta.
+ Moni asia on muokattavissa, ja voi joko naputella kortin kerrallaan tai ladata korttipakkaan aineiston tietokoneen avulla. Sovellus tarjoaa paljon tilastotietoa oppimisprosessista.
+ Sovelluksen ympärillä on suuri yhteisö, ja valmiita korttipakkoja löytyy etenkin englanniksi lukemattomia.

– Visuaalinen ilme on tylsä, eivätkä ainakaan aloittelijan löytämät kuulustelutoiminnallisuudet ole mitenkään kekseliäitä.
– Peruskorttipakan tekeminen on helppoa, mutta syvemmälle sukeltaminen vaatii vaivannäköä.

Toinen sovelluksista on Quizlet.
Ennakkotiedot: yksi tunnetuimmista flashcard-sovelluksista, kymmeniä miljoonia käyttäjiä. Ei voi käyttää suomeksi.
+ Tarjoaa lukuisia erilaisia opiskelutoimintoja. Pitkän aikavälin opiskelun lisäksi voi esimerkiksi tehdä kokeita ja opiskella onlinessa muiden kanssa. Korttipakkaan voi myös ladata oman aineistonsa.
+ Visuaalinen ilme on moderni ja värikäs, ja laiskankin opiskelijan on helppo ottaa homma haltuun.
+ Erittäin älypuhelinystävällinen. Opiskelumoodissa kysymystyypit vaihtelevat avoimesta vaihtoehtoihin ja voit tehdä todella monipuolisia opiskelukokonaisuuksia.

– Valtavan valmiin massan seasta on välillä vaikea löytää tarpeeksi kattavia ja tosissaan tehtyjä pakkoja harjoituspakkojen ja huumorin seasta. Ole myös tarkkana, ettet jaa omaa settiä vahingossa!
– Sovelluksen aikavälikertauksen algoritmi ei käy selväksi, eikä siksi ole niin vakuuttava kuin Anki. Toimii tosin käyttäjän näkökulmasta vaivattomasti.

Testataanpa sitten, miten luetun ymmärtäminen tällä kertaa sujui. Miksi aikavälikertaus on tehokas tapa oppia? Oikea vastaus löytyy jutusta oranssilla. Jos meni väärin, palaa jutun alkuun ja lue uudestaan. Jos muistit oikein, eikun kenkälaatikkoa tuunaamaan!

Juttu on julkaistu 5.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2019 -lehdessä.

Jaa: