Koulusurmat voivat aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa – kaksi lukiolaista kertoo, miltä heistä tuntui kouluun meneminen Kuopion kouluhyökkäyksen jälkeen

Ilmiöt ja yhteiskunta

Paras tapa palauttaa turvallisuuden tunne kouluyhteisössä on palata mahdollisimman nopeasti tavalliseen arkeen, sanoo kouluhyökkäyksiä tutkinut professori Atte Oksanen. Kuortaneella lukiota käyvän Simo Uosukaisen mielestä mielenterveysongelmista puhumiseen ja niiden havainnointiin pitäisi keskittää entistä enemmän resursseja. 

Aleksi Airaksinen & Säde Mäkipää
 Aleksi Airaksinen

Tiistaina 1. lokakuuta Savon ammattiopiston tiloissa Kuopiossa tapahtui kouluhyökkäys, jossa loukkaantui yhdeksän henkilöä ja kuoli yksi henkilö. Hyökkäys tapahtui kesken oppitunnin, kun myöhässä tunnille saapunut opiskelija otti esiin teräaseen ja hyökkäsi muiden kimppuun. 

Tieto tapauksesta levisi nopeasti sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Tapahtumia seurattiin “hetki hetkeltä” ja erilaisilla sosiaalisen median foorumeilla spekuloitiin, kuka oli uhri ja kuka hyökkääjä.

 

Kouluhyökkäykset ja -surmat voivat herättää ahdistusta ja pelkoa, vaikka ei itse olisikaan tapahtumapaikalla tai edes asuisi tai kävisi koulua samalla paikkakunnalla. Iskut kouluissa ovat onneksi Suomessa niin harvinaisia, että ne hätkähdyttävät ja aiheuttavat suuren, kansallisen mediamylläkän. Jokelan koulusurma vuonna 2007 havahdutti suomalaiset: näin voi tapahtua myös turvalliseksi koetussa kotimaassamme. 

“Jokelan tapaus muutti arjen kaikissa oppilaitoksissa. Vaikka aiempina vuosikymmeninä oli tapahtunut henkirikoksia kouluissa, ei osattu ajatella, että Suomessa voisi tapahtua koulusurma”, sanoo aihetta tutkinut sosiaalipsykologian professori Atte Oksanen Tampereen yliopistosta. 

Seuraavana vuonna Suomea ravisutti uusi koulusurma Kauhajoella. Silloin niin mediat kuin viranomaiset ja koulutkin olivat jo paremmin perillä siitä, kuinka tällaisissa tilanteissa on syytä toimia. Silti Kauhajoenkin hyökkäys aiheutti huolta yleisestä turvallisuudesta. 

“Koulusurmien jälkeen ihmiset eivät ole aina huolissaan itsestään tai läheisistään. Osa pelkää silti, että yleinen turvallisuus yhteiskunnassa heikkenee”, sanoo Oksanen.

 

Jokelan ja Kauhajoen jälkeen Suomessa on tapahtunut useita, vähemmän uhreja vaatineita hyökkäyksiä kouluissa. Jokainen tapaus voi herättää aamulla kouluun taivaltavan opiskelijan mielessä kysymyksen: onko tänään oppilaitoksessani turvallista?

Kuortaneen urheilulukion toisen vuoden opiskelija Simo Uosukainen, 17, sanoo olevansa  järkyttynyt Kuopion kouluhyökkäyksestä, mutta tuo esiin myös sen, että vastaavaa tapahtuu Suomessa melko harvoin. Häntä ei ole pelottanut kouluun meneminen. 

“Meillä on todella hyvä yhteisö urheilulukiolaisten ja normilinjalla opiskelevien kesken. Meillä on pieni kunta ja pieni lukio, jossa on hyvä yhteishenki.”

Oulun Merikosken lukion opiskelija Eliel Durchman, 18, pitää tapahtunutta pelottavana. Kun yhtäkkiä turvallisessa kouluympäristössä tapahtuu jotain Kuopion kaltaista, se vetää mietteliääksi.

“Erityisesti mietityttää nuorten miesten mielenterveys ja hyvinvointi. Suomessa kaikki koulusurmaajat ovat kuitenkin olleet miehiä. Kiusaamiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen pitäisi puuttua vahvemmin.”

Durchmania ei kuitenkaan pelota mennä kouluun ja hän haluaa pysyä realistisena.

“Näitä tapahtuu kuitenkin harvoin ja todennäköisyys, että näin kävisi omalle kohdalle on todella pieni. Toki se olisi todella kamalaa, jos kävisi.”

 

Uosukaisen ja Durchmanin kouluissa ei ole heidän mukaansa käsitelty Kuopion tapahtumia yhteisesti. 

Uosukaisen sanoo, että aihetta voisivat käsitellä henkilökohtaisesti ne, jotka kokevat sille tarvetta. Hänen mielestään aiheesta on kuitenkin turha nostaa liikaa ylimääräistä hälinää.

“Asianomaisille tämä on todella järkyttävää ja toivon, että he saavat apua ja pystyvät käsittelemään asiaa.”

Myös professori Atte Oksanen sanoo, että paras tapa lisätä turvallisuuden tunnetta kouluissa, joissa hyökkäystä ei ole tapahtunut, on palata mahdollisimman pian takaisin arkirutiineihin. 

“Jos omassa koulussa tapahtuu jotakin huolta herättävää, niin sitten asia on tietenkin eri. Mutta jos näyttää siltä, että tilanne on normaali, niin nopeasti takaisin arkeen. Isossa roolissa ovat koulujen rehtorit ja opettajat. Lasten ja nuorten asia ei ole miettiä, miten turvallisuutta parannetaan, vaan sen pitäisi tapahtua siellä arjen taustalla.”

Oksanen sanoo, että poikkeuksellisten, traagisten tapahtumien ympärille syntyvä mediamylläkkä on omiaan lietsomaan turvattomuutta. Tutkimuksissa on havaittu, että tapahtumien hyvin intensiivinen seuraaminen perinteisestä tai sosiaalisesta mediasta lisää erilaisia pelkoja.

“Yksi hyvä vinkki sekä nuorille että aikuisille on se, ettei seuraa ihan kaikkia uutisia tapahtumista, ja sulkee vaikka hetkeksi somen kokonaan. Alkuvaiheessa myös viestinnässä on usein kriisi päällä ja tiedot muuttuvat nopeasti. Seuraavana päivänä tiedetään tapahtumista usein jo enemmän.”

 

Oksasen mukaan koulun yhteiseen debriefingiin eli tapahtumien yhdessä purkamiseen ja keskustelemiseen suhtaudutaan tutkimuskentällä ristiriitaisesti. Joissain tapauksissa se voi jopa heikentää turvallisuuden tunnetta. Samoin Yhdysvalloista tutut turvajärjestelyt, kuten metallinpaljastimet, ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Sen sijaan Oksasen mukaan pitäisi keskittyä ennaltaehkäisyyn, eli siihen, kuinka koulussa voidaan huomioida ja havaita oppilaat, joilla ei mene hyvin ja jotka kärsivät mielenterveysongelmista. 

Eliel Durchman painottaa opettajien ja henkilökunnan vastuuta puuttua kiusaamiseen tai syrjäytymiseen. Usein ongelmat havaitaan, mutta henkilökunnan tulisi myös uskaltaa ohjata nuoria avun piiriin. Durchmanin mielestä myös opiskelijoiden pitäisi huolehtia toisistaan ja kysyä välillä miten menee.

“Tiedän paljon tapauksia, joissa opiskelija olisi tarvinnut tukea ja ohjausta, mutta häntä ei ole osattu ohjata oikeaan paikkaa. Henkilökunta on kyllä huomannut asian, mutta siihen ei ole puututtu.”

Samalla linjalla on myös Simo Uosukainen. Hänen mielestään mielenterveysongelmien huomaamiseen ja seulontaan pitäisi keskittää entistä enemmän resursseja. Koulukuraattorit ja -pyskologit tekevät hienoa työtä, mutta heidän pakeilleen voi olla vaikeaa päästä.

“Joku muutos tähän on tultava.”

Uosukainen keskusteli aiheesta kavereidensa kanssa ja he olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että kuraattori- ja psykologipalvelut kouluissa eivät ole riittävällä tasolla.

“Tietääkseni mielenterveyttä ei myöskään mitata säännöllisesti fyysisen terveyden tavoin.”

Kouluissa kiusaamista käsitellään paljon, mutta Uosukaisen mielestä siihen puuttumisen pitäisi olla entistä vahvempaa varsinkin ala-asteen alussa. Kiusaamiseen tulee hänen mielestään puuttua herkemmin, ja antaa paremmat mahdollisuudet työstää kokemuksia myös kiusaamisen loputtua. 

“Muita lukiolaisia kannustaisin tutkailemaan myös sen kaveriporukan ympäriltä, onko siellä sellaisia henkilöitä, jotka ovat yksin ja haluaisivat mahdollisesti ystävystyä.”

Jaa: