Kolumni: Sivari on rohkea valinta

Blogi
 Aleksi Airaksinen
Antti Kyrö

Reilu vuosi sitten astuin kutsunnoissa kotipaikkakuntani kunnantalolla lautakunnan eteen. Olin miettinyt pitkään asepalveluksen ja siviilipalveluksen välillä, pohtinut molempien hyviä ja huonoja puolia. Mitä lähemmäs kutsuntapäivä tuli, sitä vahvemmaksi ajatus sivarista muodostui – siitä huolimatta, että en tuntenut ketään, joka olisi menossa sivariin tai olisi sen jo suorittanut.

Asuin silloin vielä melko pienellä paikkakunnalla ja mietin, miten ihmiset reagoisivat päätökseeni. Siviilipalveluksen valitseminen vaatii rohkeutta, sillä voi olla pelottavaa poiketa valtavirrasta. Ei armeijaan menevältä 19­-vuotiaalta mieheltä kysytä, miksi hän menee armeijaan. Minulta taas on udeltu lukuisia kertoja, miksi valitsin sivarin.

Olen päätynyt siihen, että ihmisten kysymykset kumpuavat tietämättömyydestä, vanhentuneista ajattelumalleista sekä Suomen auttamatta jälkeen jääneestä lainsäädännöstä.

Valitettavasti jotkut kuvittelevat, että sivariin menevät he, jotka eivät pysty suoriutumaan armeijasta. Sivariin hakeutumiseen on kuitenkin lukuisia erilaisia syitä, ja on se sitten pasifistinen maailman kuva, normaalin elämänrytmin vaativa musiikkiprojekti tai uskonnollinen vakaumus, se on aina henkilökohtainen. Toki syistä voi ja pitäisi puhua, mutta täytyy osata myös kunnioittaa, jos joku ei halua avautua aiheesta.

Monet ajattelevat, että armeija tekee pojista miehiä, mutta en ole missään vaiheessa ymmärtänyt tätä ajatusmallia. Jos miehistyminen tarkoittaa kärjistetysti sitä, että ensin sinulle huudetaan alokaskauden verran ja sen jälkeen sinä huudat uusille alokkaille, en ole menettänyt mitään. En tahdo olla sellainen mies.

Nykyisen lain mukaan sivari kestää lähes 12 kuukautta. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan kesto on rangaistuksenomainen, ja lisäksi Amnesty luokittelee totaalikieltäytymisestä tuomitut mielipidevangeiksi. Suomi on saanut nykyisestä lainsäädännöstään huomautuksia myös YK:n ihmisoikeuskomitealta.

En ole kertaakaan katunut päätöstä valita siviilipalvelus, päinvastoin. Jo nyt viidessä kuukaudessa olen oppinut paljon hyödyllisiä taitoja, saanut rutkasti arvokasta työkokemusta ja hankkinut uusia ystäviä.

Kolumnin kirjoittaja Aleksi Airaksinen suorittaa siviilipalvelustaan Suomen Lukiolaisten Liiton (SLL) tapahtumasihteerinä. SLL on Improbaturin julkaisija. Kolumni on julkaistu 5.2. ilmestyneessä Improbatur 1/2018 -lehdessä osana Liitolta-kolumnisarjaa, jossa SLL:n väki jakaa ajatuksiaan.

Jaa: