Kolumni: Puhe ilmastonmuutoksesta vaatii uutta sävellajia

Mielipide
Antti Kivi
Antti Kyrö

Suomi on perin svengaava maa.

Väki on maailman onnellisimpien joukossa, kadulla voi kävellä huoletta turvassa – ja hiilidioksidipäästöt asukasta kohden käyvät laatuun. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ladeltua erikoisraportin syksyllä on kuitenkin selvää, ettei kelpo kelpaa. Ilmastonmuutos vie nykytempolla väkisin molliin.

Ilmastokysymyksillä on kuitenkin ollut päivänpolitiikassa rooli tilkesanoina. Niillä löpisten ostetaan aikaa, mutta tositoimiin ei ole rohjettu ryhtyä. Yhtäältä ymmärrän: ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii välttämättä muutosta ja jostakin luopumista, ja muutos on pimeääkin pelottavampi juttu. Toisaalta kiehtoo, miten luottamustoimeen hakeutuneet, aikuisia aikuisemmat poliitikot eivät innostu ottamaan tätä yhteiskunnan kannalta ehdotonta tointa omakseen vaan pallottelevat politiikan puhdetöillä.

Kevään eduskunta- ja europarlamenttivaalit ovat oivia käännekohdiksi. Uuden kansanedustajasatsin valinnan juju nimittäin piilee tulevien vuosien politiikan arvo- ja asiapohjan soinnuttamisessa. Äänestäjän onneksi viime aikoina useat puolueet ja monet yksittäiset ehdokkaat ovat alkaneet ottaa ympäristöasiat vakavasti.

Silti säädöksillä voidaan vain avittaa yhteiskuntaa kestävämpään suuntaan. Valtiolliset päätökset ovat kuin Titanicin kansituolien siirtelyä, mikäli meikäläiset eivät kanna vastuuta. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kopiohuoneessa on värillisen ja värittömän paperin keräysastiat erikseen, mutta henkilökunta saa päivitellä, miten valkoisen kopiopaperin sekaan hujahtaa aina värillistä paperia. Voisi kuvitella akateemista henkilöstöä kiinnostavan!

Arkiasenteiden rytmikäs muutos on tarpeen.

Nimittäin se mitä teemme, saa lopulta aikaan kouriintuntuvan muutoksen, eikä se ole edes konstikasta. Esimerkiksi lihansyönnin konnuudeksi leimaamisen asemesta voi koettaa vähentää lihan nauttimista; tulevaisuudessa karkkipäivä on kuitenkin korvattava lihalauantailla. Ylipääsemätöntä on tuskin myöskään jätteiden lajittelu, joukkoliikenteellä huristelu ja pari tovia lyhyemmät suihkut sekä tarpeettomien valaisimien sulkeminen.

Kestävä ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole rakettitiedettä. Yhteisö rakentuu yksilöistä, joten sillä, mitä me yksilöt teemme, voi muuttaa maailmaa – jopa Suomen svengin sävellajia.

Kolumnin kirjoittaja Antti Kivi toimii varapuheenjohtajana Suomen Lukiolaisten Liitossa (SLL). SLL on Improbaturin julkaisija. Kolumni on julkaistu 25.2. ilmestyneessä Improbatur 1/2019-lehdessä osana Liitolta-kolumnisarjaa, jossa SLL:n väki jakaa ajatuksiaan.

Jaa: