Kolumni: Omista oikeuksista kannattaa pitää kiinni työelämässä – vaikka pelottaisi

Mielipide
 Taru Tammikallio
Antti Kyrö

Työhaastattelu sujui hyvin. Toki minua hermostutti, etsinhän ensimmäistä työtäni korkeakoulusta valmistumisen jälkeen. En kuitenkaan joutunut mihinkään pahaan grillaukseen. Itse asiassa haastattelija ei paljoa kysellyt, vaan keskittyi kertomaan työstä.

Pian hän sanoi, että paikka on minun, jos haluan.

Epäuskon ja innostuksen vallassa katsoin läpi eteeni saamani työsopimuksen. Se palautti tehokkaasti maan pinnalle. Sopimuksessa luki harjoittelija, vaikka olin ymmärtänyt, että paikkaan haettiin työntekijää. Myös palkka oli huomattavasti alhaisempi kuin olin odottanut, hädin tuskin nelinumeroinen. Päätin silti ottaa paikan, sillä vastavalmistuneena halusin kipeästi päästä kiinni työelämään.

Omista oikeuksista kiinni pitäminen ei aina ole helppoa – varsinkaan, jos ei tiedä niistä. Esimerkiksi juuri harjoitteluihin liittyy toisinaan epätietoisuutta ja epäselvyyksiä. Toinen klassinen esimerkki on työvuorojen peruminen huonon sään vuoksi. Työnantaja ei saisi tehdä niin, mutta kaikki eivät tiedä sitä.

Minä aloitin harjoittelijana työhaastattelua seuraavalla viikolla. Jo toisena päivänä tein töitä itsenäisesti. Nautin työskentelystä omalla työpisteellä, mutta fiilistä varjosti se, että työskentelin harjoittelijan nimikkeellä.

Kuukauden työskentelyn jälkeen päätin lopulta soittaa ammattiliittoon. Sain kuulla, että kohdallani oli toimittu väärin. Työnantajan olisi pitänyt ottaa minut suoraan työntekijäksi, koska olin valmistunut ja työnkuvani oli sama kuin muilla. Palkan olisi pitänyt olla alan työehtosopimuksen mukainen.

Liitosta kysyttiin, haluanko lähteä selvittämään asiaa. Punnitsin vaihtoehtoja.

Epäkohtiin puuttumista ei helpota, että jokainen meistä haluaa olla pidetty. Minäkin pelkäsin, että minua pidetään hankalana ihmisenä, jos vien asiaa eteenpäin. Mitä jos työnantaja ei halua työpanostani sen jälkeen? Vaikeuttaako asian selvittäminen uraani tulevaisuudessa? Samaan aikaan tajusin, miten järjettömiä ajatukseni olivat. Päätin, että haluan selvittää asian.

Tällä tarinalla on onnellinen loppu. Tittelini muutettiin työtä vastaavaksi, palkkani nostettiin oikealle tasolle, ja sain takautuvasti minulle kuuluvat rahat. Kun määräaikaisuuteni kesän lopussa päättyi, sain hyvää palautetta ja suositukset tulevaa varten. Reilun viikon kuluttua aloitin vakituisen työn muualla.

Jälkikäteen olen todennut, että omista oikeuksista kannattaa ottaa selvää jo ennen uuden työn aloittamista – ja että niistä kiinni pitäminen ei tee kenestäkään hankalaa tyyppiä. Päinvastoin, uskon monen työnantajan arvostavan suorapuheista ammattilaista, joka uskaltaa tarttua vaikeisiinkin asioihin asiallisesti.

Jos näin ei ole, paikassa tuskin viihtyisi kauaa kuitenkaan.

Kolumnin kirjoittaja Taru Tammikallio on toimittaja, sisällöntuottaja ja bloggaaja.

Lue myös:

Näin teet nopeasti hyvännäköisen cv:n – testasimme neljä palvelua

Erotu selkeällä ja ytimekkäällä kesätyöhakemuksella

Jaa: