Kolumni: Olet mitä puet, vai pitääkö se paikkansa?

Mielipide
Martta Näätänen
Säde Mäkipää

Mihin kiinnitämme huomiomme, kun näemme henkilön ensimmäistä kertaa? Kiinnittyykö huomio ihmisen pukeutumiseen, joka on kaikilla hiukan erilainen? Näemmekö henkilön uhkaavana tai vastaavasti mukavana ja kilttinä pelkän oman tyylin perusteella? Entä voimmeko muodostaa hänestä tietyn käsityksen vain ulkonäön perusteella? Vastaus kysymyksiin on kyllä. 

Usein ennakkoluulot pääsevät syntymään jo ennen kuin ehditään vaihtaa yhtäkään sanaa toisen kanssa. Silmämme kiinnittyvät luonnollisesti ulkonäköön, sillä se on ensimmäinen asia, jonka pystymme kyseisessä henkilössä näkemään. Kuitenkin minusta tuntuu siltä, että jotkut ihmiset vetävät ensinäkemästään vahvoja johtopäätöksiä, jotka vaikuttavat siihen, haluavatko he edes tutustua toiseen ihmiseen. 

Jokaisella on oma persoonallinen ulkonäkö. Kasvojasi tai kehoasi ei löydy mistään täysin identtisinä, ja se tekee sinusta jo ainutlaatuisen yksilön. Ulkonäköä voi korostaa esimerkiksi pukeutumisella, jonka kautta on helppo ilmaista itseään. Mielestäni jokaisella on oikeus pukea päälleen mitä itse haluaa. Pukeutuminen on jokaisen henkilökohtainen asia, eikä kenelläkään ole oikeutta arvostella sitä sukupuolesta, suuntautumisesta, ihonväristä, uskonnosta, kulttuurista tai mistään piirteestä riippumatta. 

Pyrimme jatkuvasti rakentamaan entistä tasa-arvoisempaa ja yhteisöllisempää yhteiskuntaa. Tähän kuuluu myös ennakkoluulojen vähentäminen ja yleistyksien välttäminen. Ennakkoluulot eivät aina ole huono asia, sillä ne ovat ihmiselle tietynlainen puolustuskeino. Ilman ennakkoluuloja olisimme varmasti joutuneet tilanteisiin, jotka olisivat vaaraksi itsellemme. Jokaisen täytyy silti osata rajata nämä luulot, ja erotella, mitkä niistä ovat tarpeellisia ja mitkä eivät.

Yhä edelleen virhe kuitenkin tapahtuu jo heti kättelyssä. Ulkonäköön liittyvät ennakkoluulot jäävät turhan pinnallisiksi ja turhiksi, mutta silti pääpaino siirtyy niihin. Aina ei edes oteta huomioon henkilön mielipiteitä, ajatuksia tai puheita, vaan ennakkoluulot pysyvät vain ulkonäössä.

Jos oikeasti haluamme lähteä hakemaan muutosta, se ei tapahdu ennen kuin tosiasiat yritetään aidosti sisäistää. Muuttuminen tai yhteisöllisyys jäävät vain puheeksi ja unelmaksi, jos tuomitsemme ihmiset vain ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on pelkkä kuori, joka ei paljasta meille mitään muuta kuin pinnan. Ulkonäöstä ei voi päätellä minkälainen ihminen on, mitä hän tuntee tai mitä hänen päässään liikkuu. Jos todella halutaan nähdä pintaa syvemmälle, henkilö täytyy oppia tuntemaan. Ulkokuori ei ole suora heijastus kenenkään minäkuvaan.

”Mä luulin eka että oot joku perus bimbo mutta kun tutustuin suhun nii et sä ollukaa.”

Näin olen kuullut minulle sanottavan ja aina miettinyt, mistä tällaisia päätelmiä vedetään.

Ihmiset katsovat paljon elokuvia ja sarjoja, joissa tietyn näköiset henkilöt leimataan ilkeiksi ja epäkunnioittaviksi. Tämänkaltaiset harhaluulot päätyvät ajatuksiimme siis populaarikulttuurista.  On mahdollista, että pop-kulttuurissa esillä oleva ajatusmaailma tarttuu myös oikeaan elämään. Sen kautta ihmiset perustelevat päätelmänsä. Perusteluiden realistisuus on todella alhainen, mutta elokuvissa tapahtuu näin joten miksei myös omassa elämässä, eikö? Ei!

Myös kansallisvaatteiden kuten hijabin pito on edelleen kiellettyä joissain paikoissa sekä tilanteissa, koska se herättää pelkoa ja ennakkoluuloja ihmisten keskuudessa. On kuitenkin väärin kieltää kyseiset asut, sillä ne edustavat ihmisten omaa kulttuuria ja uskontoa, enkä näe niiden pitämisessä mitään väärää, hävettävää tai halveksittavaa. Voidaanko tosiaan perustella asujen kieltäminen pelon avulla? Jos näin on, perustelu on suora viittaus henkilön vaarallisuuteen, eikä sitä pystytä todistamaan. Totuushan on se, että kuka vain voi olla arvaamaton ja vaarallinen, eikä sitä voi nähdä suoraan ulkonäöstä tai pukeutumisesta. Koemme henkilön vahvasti erilaisena tai jopa ahdistavana, jos emme näe hänellä yllään vaatteita, joita olemme tottuneet näkemään. Erilaisuus koetaan välillä uhaksi, mutta niin ei pitäisi olla.

Kehotan kaikkia olemaan rohkeasti omia itsejään, vaikka se on joskus vaikeaa, ja pukeutumaan miten haluaa. En halua, että kukaan joutuu muuttamaan tyyliään miellyttääkseen jonkun toisen silmää tai pelätessään, että muut saavat sinusta tietynlaisen kuvan vain ulkoisen olemuksesi perusteella. Saat olla juuri sen näköinen kuin haluat eikä kenelläkään pitäisi olla mahdollisuutta riistää tätä oikeutta sinulta.

Kirjoittaja Martta Näätänen on Kruununhaan yläasteen yhdeksäsluokkalainen, joka suoritti TET-harjoittelunsa Improbaturin toimituksessa. Kolumni on osa hänen harjoittelujaksoaan.

Jaa: