Kolumni: Miltä silloin tuntuu, kun ei tunnu hyvältä?

Mielipide
Emmi Söderholm
Antti Kyrö

Silloin kun epäonnistuu, tulee feidatuksi, viaton huulenheitto ymmärretään väärin tai ei pysty täyttämään omia tai muiden odotuksia, saattaa tuntea olevansa arvoton.

Epämiellyttävä tunne tulee ja hankaloittaa hyviin asioihin keskittymistä. Mieltä varjostaa tunne omasta kelvottomuudesta. On todella inhottavaa, kun unohtaa, mitä hyvää itsessä on tai missä on hyvä. Itsensä kyseenalaistaminen tuntuu murentavan identiteetiltä pohjan. Olenko sittenkin väärässä? Enkö olekaan hyvä näin?

Jokainen haluaisi tehdä arjessa jotain itselle merkityksellistä ja pystyä olemaan paras versio itsestään. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Silloin voi olla vaikeaa luottaa itseensä. Kokonaisuus murenee ja hukassa olemisen tunne ottaa vallan. Ahdistus hiipii luo, eikä sitä pääse pakoon.

Omat epävarmuudet yllättävät. Tuntuu, ettei ole tarpeeksi hyvä, on saamaton, väsyttää ja on vaikea keskittyä. Ahdistus voi olla niin valtaa ottava, ettei se jätä hetkeksikään rauhaan. Tuntee kokovartalopahoinvointia.

Miten sitten voisi estää sen, että tunteet, joita ei halua tuntea, tulevat? Voiko ne vain sivuuttaa? Kannattaako ne sivuuttaa?

Ikävät tunteet eivät ole ikuisia, vaikka ne tulevat varmasti vielä monta kertaa. Useimmiten niiden tullessa turvaudun ajatukseen siitä, että jotain parempaa on jossain kohtaa tulossa. On helpompaa opetella itse kohtaamaan ja hyväksymään myös ikävät tunteet, kun ne tulevat.

Tunteet, joita kukaan ei halua tuntea, kasvattavat. Minä kasvan. Olen joka päivä hieman vanhempi. Joka päivä opin ja tiedän ja ymmärrän vähän lisää. Joka päivä olen hieman parempi versio itsestäni.

Ikävien tunteiden tullessa ne kannattaa kohdata, ja niistä kannattaa ottaa kaikki irti. Se kuuluu ihmisyyteen. Välillä täytyy saada tuntea surullisuutta ja kieriä surussa, kuunnella surullisia kappaleita ja käpertyä suojaan peiton alle haavoittuvaisena. Silloin kannattaa vain muistaa, että sekin on kasvamista, ja surun kohtaamisen oppimista.

Arvottomuus, epävarmuus ja riittämättömyys ovat tunteita, joista kukaan ei pidä, mutta joita kaikki luonnollisesti tuntevat. On turhaa taistella ihmisyyttä vastaan. Tärkeää on vain se, että havainnoi ympäristöään, ja on valppaana omille ja muiden ikävillekin tunteille. Silloin pystyy ymmärtämään itseään ja huomioimaan muut paremmin – siltä minusta tuntuu.

Kolumnin kirjoittaja Emmi Söderholm toimii varapuheenjohtajana Suomen Lukiolaisten Liitossa (SLL). SLL on Improbaturin julkaisija. Kolumni on julkaistu 4.5. ilmestyneessä Improbatur 2/2020-lehdessä osana Liitolta-kolumnisarjaa, jossa SLL:n väki jakaa ajatuksiaan.

Jaa: