Kolumni: Miksi lukiolaiset uupuvat?

Mielipide
Roni Halme

Yläasteella päivien pituus oli vakiona kuusi tuntia, ja läksyjenkin parissa meni harvoin tuntia enempää. Vapaa aikaa harrastuksille ja muulle mieleiselle tekemiselle siis löytyi runsaasti.

Lukio on kuin toisesta ulottuvuudesta. Opiskelu käy kokopäivätyöstä, ja suuri osa siitä tapahtuu kotona itsenäisesti kotitehtävien kimpussa. Viikonlopuillekin on työtä usein runsaasti, joten vapaa-ajasta on lukion myötä leikkautunut iso siivu pois.

Miten tämä sitten näkyy opiskelijoissa? Mielialojen heittelynä, väsymyksenä, stressinä, riittämätömyyden  tunteena ja pitkälle venyneissä tapauksissa masennuksena. Positiivista on, että omasta jaksamisesta ja mielenterveydestä puhuminen ei nykypäivänä enää ole tabu, ja on aivan ymmärrettävää hakea apua esimerkiksi asiantuntevilta koulupsykologeilta.

Yleiskäsityksenä on, että lukion kesto on kolme vuotta, jonka jälkeen valtaosa valmistuu ylioppilaiksi. Lukiolaisen on kuitenkin mahdollista venyttää lukio-opintojaan kolmesta vuodesta kolmeen ja puoleen tai neljään vuoteen. Vaikka tämä saattaa helpottaa työsarkaa, voi sillä olla myös käänteisiä vaikutuksia. Kun omat ikätoverit valmistuvat ja lähtevät jatkamaan opintojaan muualle, saattaa nelivuotisen lukiolaisen sosiaaliseen elämään ilmestyä tyhjä aukko. En itse voisi kuvitella jaksavani opiskella, jos parhaat lukiokaverit eivät olisi piristämässä päivää ja tsemppaamassa. 

Sitä ei välttämättä itse heti tiedosta, mutta kun opiskelun maailmaan heittäytyy, jää paljon asioita huomaamatta. Päivästä toiseen kuljetaan pää kuin sumussa, ja suurin osa korvien välissä liikkuvista asioista liittyy tavalla tai toisella kouluun.

Samalla kun yritää pitää fyysistä kuntoaan koholla lenkkeilyllä, juostessa päässä pyärivät seuraavaksi päiväksi ajastetut palautukset sekä uhkaavasti lähestyvä koeviikko.

Mitä jos hetkeksi voisi pysähtyä? Katsella kuinka taivaalta satava lumi leijailee keltaisten katulamppujen valossa. Kuunnella miten tuuli humisee ja heiluttelee puiden latvoja. Havannoida ympäristöään ja huomata sen kauneus ja rauha. Pitääkö kaiken kanssa olla niin kiire?

Ilmeisesti pitää.

Me opiskelijat koemme valtavaa painetta suoriutua meille annetuista tehtävistä ja kokeista. Yhden lukiokurssin sisältö voi olla valtavan laaja, ja se pitäisi sisäistää kuudessa viikossa. Ottaen huomioon, että näitä lukiokursseja voi mahtua yhteen kuuden viikon jaksoon kaheksan kappaletta, työmäärä on valtava.

Kun on jatkuvasti paljon asioita jotka pitää muistaa ja joista pitää huolehtia, ei osaa enää nauttia edes itselleen rakkaista asioista.

Kolumnin kirjoittaja Roni Halme on Sammon keskuslukion viestintälinjan kolmannen vuosikurssin opiskelija.

Jaa: