Kolumni: Markkinoiden suurin valtti on nuoruus

Mielipide

Riikka Aaltonen
Antti Kyrö

Tein kai lottorivini väärin / kun aivan viimeisillä rahoilla / sain vain pienen oluen”, laulaa arkiromantiikasta ammentava suomirockyhtye Maustetytöt. Lottorivinsä voi tehdä oikein, kun niitä ei tee lainkaan. Itse toivon, että olisin kuunnellut 20 vuotta sitten hohtavahampaisia kokoomuspoikia ja sijoittanut rahani.

Aloin saada 14-vuotiaana 50 euron suuruista kuukausirahaa. Jos olisin sijoittanut summan, minulla olisi nyt keskivertotuotolla koossa yli 23 000 euroa. Jos olisin tunkenut rahat nohevana säästötililleni, minulla olisi 12 000 euroa. Lottoamalla olisin todennäköisesti menettänyt kaiken.

Omaisuuden kertymisen tai menettämisen logiikka on yksinkertainen. Rahapelit perustuvat siihen, että niihin tuhlanneiden rahat kerätään yhteen kasaan. Peliä kauppaava taho nappaa siivunsa, jäljelle jäävä osuus jaetaan harvojen onnekkaiden kesken ja muut jäävät Maustetyttöjen päähenkilön tavoin nuolemaan näppejään.

Sijoittamisen periaate on erilainen, sillä yritysten tehtävä on tuottaa voittoa. Jaettavan potin koko kasvaa, ja se jaetaan kaikkien peliin jääneiden kesken. Osakemarkkinoilla pitkän aikavälin sijoitukset ovat tuottaneet keskimäärin 6-8 prosenttia.

Jaettavaa siis riittäisi muillekin kuin harvoille onnekkaille. Totuus on kuitenkin tylympi, sillä suurin osa suomalaisista ei sijoita. Siksi voittajien lista jää aivan liian lyhyeksi.
Mediassa sijoittavia nuoria edustavat yleensä kauppatieteiden opiskelijat, jotka kertovat reteästi nostaneensa koko opintolainansa ja iskeneensä sen pörssiin. He ovat etuoikeutettuja, koska eivät tarvitse summaa elämiseen.

Nuori sijoittaja ei kuitenkaan tarvitse rikkaita vanhempia, joiden tuki mahdollistaa lainan kokoisen 650 euron kuukausisijoituksen pörssiosakkeisiin. Pienenkin sijoituksen merkitys on iso, sillä nuorella sijoittajalla on puolellaan kaikkein suurin etuoikeus – nuoruus.

Palataan hetkeksi Maustetyttöihin, joiden kappaleen päähenkilö sai viimeisillä rahoillaan vain pienen oluen. Pieni olut maksaa viitisen euroa. Jos päähenkilö sijoittaa pienen oluen verran viikossa, hänellä on 20 vuoden kuluttua kasassa lähes 10 000 euroa. Ja jos päähenkilö on sijoittamisen aloittaessaan lukioikäinen, hän pääsee nauttimaan rahoistaan alle nelikymppisenä.

Silloin hänestä ei enää lauleta melankolista mollivoittoista suomirokkia.

Kolumnin kirjoittaja Riikka Aaltonen on taloustoimittaja, joka ymmärsi aloittaa sijoittamisen kolmekymppisenä ja pääsee siksi rilluttelemaan tuotoilla vasta lähellä eläkeikää. Kolumni on julkaistu 2.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2020 -lehdessä Elämästä-palstalla, jossa vierailevat kolumnistit kirjoittavat asiaa.

Jaa: