Kolumni: Jos kodin tekeminen jää puolitiehen, voi sairastua sitku-tautiin

Mielipide
Alma Onali
Antti Kyrö

Äitini antoi minulle vuosia sitten neuvon, joka on osoittautunut paljon reissaavalle ja alati muuttavalle ihmiselle tärkeäksi: minne menetkin, tee itsellesi koti.

Elän itse melko kaoottista ja nopeatempoista elämää, joka vie minua kaupungista ja maasta toiseen. En useinkaan pode koti-ikävää, sillä kodin tekemisen taito on auttanut olemaan kotonaan maailmassa.

Päällisin puolin neuvo on selkeä. Kodin tekeminen tarkoittaa sitä, että omaa viihtymistä ei saisi laiminlyödä ainakaan liian pitkään. Kotoisuus lähtee estetiikasta, eikä siinä ole mitään väärää. Itsensä saa ympäröidä kivoilla tavaroilla, se olisi jopa suotavaa. Itselle tärkeistä tavaroista tulee pidettyä hyvää huolta. Tässä ylikulutuksen maailmassa tavaroita pitäisi rakastaa enemmän, mutta harkitusti.

 

Aina koko elämää ei voi viedä muutossa mukanaan, esimerkiksi ulkomaille lähdettäessä. Silloin kodin voi tehdä tuttu juliste tai postikortti, lempimuki, pari omaa kirjaa hyllyssä tai pikkuruinen huonekasvi. Koti voi löytyä vaikka tutun konsolipelin kautta avautuvasta maisemasta.

Kodin tekeminen syntyy myös rutiineista. Tuttuja harrastuksia kannattaa jatkaa uusissa paikoissa. Iltateen keittäminen oudossa paikassa hälventää kummasti huolia. Wienissä asuessani tein huoneestani kodin polttamalla kynttilöitä iltaisin ja hankkimalla huoneeseen tuoreita kukkia.

 

Kodin tekemisessä ei ole suinkaan kyse vain estetiikasta tai täydellisen asunnon etsimisestä. Oikeastaan kannustan asumaan kaiken maailman luukuissa ja keräämään kokemuksia värikkäistä kämppiksistä. Australiassa asuin jonkin aikaa vetoisassa, vinossa mökissä kahden karjanhoitajan kanssa. Valtavia hämähäkkejä kipitteli seinänraoista sisään, ulkosuihku näytti murhapaikalta ja kerran sohvan alta löytyi kilpikonna. Silti se oli silloin koti. Kodin tekeminen tarkoittaa ennen kaikkea elämän jatkamista uudessa paikassa. 

Pidän viron ja englannin kielten asumista ilmaisevista verbeistä, koska ne tarkoittavat samalla elämistä. I live here. Ma elan siin. Näissä sanoissa on viisautta.

 

Jos kodin tekeminen jää puolitiehen, saattaa sairastua sitku-tautiin. Silloin sitä viettää arkeaan jonkinlaisena oman elämänsä sivuhenkilönä, joka ajattelee, että elämä alkaa vasta jossain muualla. Kodin tekeminen on parasta lääkettä sitku-tautia vastaan. Se on vallitsevan olotilan hyväksymistä ja sen kääntämistä parhain päin.

Minä olen nyt tehnyt kotini Tallinnaan. Tämäkin järjestely on todennäköisesti väliaikainen. En kuitenkaan mieti milloin tämä päättyy, mitä sitten tapahtuu tai missä sen jälkeen asun.

Keskityn mieluummin elämään nyt, äidin neuvoa noudattaen.


Kolumnin kirjoittaja Alma Onali on ulkomaantoimittaja, joka muutti 2010-luvun aikana yli 20 kertaa. Kolumni on julkaistu 10.2. ilmestyneessä Improbatur 1/2020 -lehdessä osana Maailmalta-kolumnisarjaa, jossa vierailevat kolumnistit havainnoivat elämää ulkomailla. 

Jaa: