Kolumni: Kaikkien mahdollisuuksien keskellä yhteen tyytyminen on vaikeaa

Mielipide
 Jaakko Keso
Antti Kyrö

En ole koskaan tuntenut kenenkään välittävän minusta niin kuin tyttöystäväni. Myös minä rakastin häntä. Siksi päätös erosta oli vaikein, jonka olen tehnyt.

Olin 26-vuotias, seurustellut neljä vuotta ja peloissani siitä, että missaisin villin nuoruuden. En ollut aiemmin seurustellut tai juuri edes ollut muiden tyttöjen kanssa silleen, koska kärsin ujoudesta. Tunsin pakottavaa tarvetta kokea, mitä muuta maailmalla oli minulle annettavanaan.

Eron tuskaa lievittääkseni järkeilin itselleni, että tätä minä itse tilasin. Seuraavaksi ottaisin ilon irti sinkkuudestani ja saavuttaisin sisäisen rauhan. Paskapuhetta. Erosta on nyt pari vuotta, eikä mieleni ole tyyni. Päinvastoin. Jos aiemmin koin olevani parisuhteen vanki, nyt koen olevani vapauden vanki.

Tiedän pari asiaa: 1) Haluan elää terveessä parisuhteessa sitten joskus. 2) Haluan sitä ennen olla sinut itseni kanssa. Haluan toilailla sinkkuna niin kauan, että olen valmis siirtymään eteenpäin.

Toiveeni ehkä kuulostavat yksinkertaisilta, mutta ne eivät ole sitä. Kun asiat menevät pidemmälle jonkun kivan ihmisen kanssa, alan miettiä, onko hän tarpeeksi kiva. Ei sillä, että neitoja tulisi ovista ja ikkunoista, mutta mitä jos seuraava onkin vielä kivempi?

Entä milloin olen ollut tarpeeksi kauan sinkkuna – piehtaroinut sen huumassa ja kärvistellyt yksinäisyydessä? Miten minä voin tietää? Tulenko jossain vaiheessa kokemaan pahoinvoivaa ähkyä niin kuin Raxin pizzabuffetissa? Olenko jossain vaiheessa valmis ihmisenä, niin kuin tehtaalta ulos rullaava auto on täysin valmis autona?

Kriisi on levinnyt elämäni muillekin osa-alueille. Kun periaatteessa kaikki on saatavilla, yhteen tyytyminen on vaikeaa. Parisuhteen lisäksi tarkoitan sitoutumista töihin, opiskeluun, asuinpaikkaan tai vaikka siihen, mitä elokuvaa haluan katsoa laiskana sunnuntaina.

Yhtäältä rakastan valinnanvapautta, toisaalta haaveilen uudelleensyntymästä keskiaikaisena maanviljelijänä. Jatkaisin työtä suvun tilalla ja kenties saisin jonkun kylän naisista rinnalleni.

Tämä ei ole sellainen kolumni, jossa kirjoittaja lopussa jakaa viisauksiaan. Olen kujalla ja ahdistunut tulevaisuudestani. Ehkä sinäkin olet? Vaikka en osaakaan tarjota vastauksia, ehkä saat rahtusen lohtua siitä, että voimme olla keskeneräisiä yhdessä.

Kolumnin kirjoittaja Jaakko Keso on Yle Kioskin videotoimittaja, joka on kiinnostunut ihmisyyden monisyisyydestä. Kolumni on julkaistu 12.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2018 -lehdessä osana Elämästä-kolumnisarjaa, jossa vierailevat kolumnistit kirjoittavat asiaa.

Jaa: