Kolumni: Itsensä johtaminen on tosielämän ajankääntäjä

Mielipide
 Marjo Suvanto
Antti Kyrö

Rakastan listoja, kalentereita ja suunnitelmia. Olen ollut aina järjestelmällinen ihminen, joka aikatauluttaa omat tekemisensä. Joskus minulta on kyselty, miten ehdin kaiken: aivan kuin taskussani olisi Tylypahkan Hermione Grangerin ajankääntäjä, jonka avulla voi olla monessa paikassa yhtä aikaa.

Tänä vuonna minulle kerrottiin, että tätä järjestelmällisyyttä – tosielämän ajankääntäjää – kutsutaan itsensä johtamiseksi. Kuulostaa pöhinältä ja vähän jargonilta, eikö? Oikeasti kyseessä on taito, jota voi opetella, jossa voi kehittyä ja josta on valtavasti hyötyä jatko-opintoihin ja työelämään siirtyessä.

Olennaista on pystyä arvioimaan itseään ja käytössä olevia voimavaroja. Miten hyvä olen taloustiedossa? Kuinka paljon pitää varata aikaa kurssikokeeseen lukemiseen? Missä välissä omaa kalenteria on sellainen väli, jossa voin keskittyä lukemiseen? Sen jälkeen tulee priorisointi: jos kalenteri on jo täynnä, mitä on siirrettävä, että ehtii lukea?

Ehkä kaikkein vaikeinta on kuitenkin löytää se päättäväisyys, jolla hyvin suunnitellut asiat saa lopulta tehdyksi. Onneksi itselleen voi luoda välitavoitteita ja iloita niiden onnistumisesta. Ei pidä myöskään vähätellä mielikuvien motivoivaa voimaa: kun tein omaa pro gradu -tutkielmaani yliopistoon, ajattelin päivittäin ainakin kymmenen kertaa sitä, miten maisterin paperit kolahtavat postiluukustani sisään. Lopulta gradu valmistui päivätöiden ohessa yhdessä lukuvuodessa.

Mieti, mitä haluat saada aikaiseksi ensi viikon aikana. Palastele asiat tarpeeksi pieniin palasiin ja arvioi, kuinka kauan jokaisen asian tekemiseen menee. Pohdi, mihin kohtaan palaset on fiksuinta asettaa kalenteriisi ja to do -listallesi. Mitä haluat ainakin saavuttaa, mikä on kiva lisä? Pian tämän ajatusketjun läpikäyntiin kuluu vain muutamia minuutteja.

Olennaista itsensä johtamisessa on myös iloita saavutetuista asioista ja tehdyistä hommista. Yksi hyvä tapa on tehdä to do -listan oheen ta da -lista, johon voi kerätä päivän aikana tehdyt pienimmätkin jutut.

Kaikkein tärkeintä on silti muistaa olla armollinen itselleen ja levätä. Miksi kukaan haluaisi taskuunsa ajankääntäjän, jos se tarkoittaa, että on koko ajan uupunut eikä nauti siitä, mitä tekee?

Kolumnin kirjoittaja Marjo Suvanto työskentelee Suomen Lukiolaisten Liiton (SLL) viestintäkoordinaattorina. SLL on Improbaturin julkaisija. Kolumni on julkaistu 12.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2018 -lehdessä osana Liitolta-kolumnisarjaa, jossa SLL:n väki jakaa ajatuksiaan.

Jaa: