Kolumni: Etelä-Afrikassa lopetin pätemisen

Mielipide
 Anne Hietaharju
Antti Kyrö

On selvää, että Suomessa moni asia on paremmalla tolalla kuin suuressa osassa muuta maailmaa. Hyvinvointivaltio, ilmainen ja laadukas koulutus, turvallisuus ja suuri luottamus kanssaihmisiin ovat asioita, joista on syytäkin olla ylpeä.

Sudenkuoppa piilee siinä, että kun on kotoisin Suomesta, on helppo kehittää itselleen huomaamatta ylemmyyskompleksi. Kun vain teette asiat niin kuin me, kyllä tekin onnistutte!

Lankesin itse tähän ansaan, kun lähdin tammikuussa viettämään vaihtovuotta Stellenboschin yliopistoon Etelä-Afrikkaan.

Olen taustaltani klassinen maailmanpelastaja: Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija. Vaikka en sitä itse pitkään aikaan tiedostanutkaan, tulin Etelä-Afrikkaan sillä ajatuksella, että minulla on vastaukset maan ongelmiin.

Etelä-Afrikka on maa, jolla on takanaan pitkä historia täynnä orjuutta ja rotuerottelua. Vääryyksiä ei korjata hetkessä. Kuluneen vuoden aikana olen käynyt kursseja, joilla on puhuttu köyhyydestä, eriarvoisuudesta, naisten huonosta asemasta, väkivallasta ja rasismista. Mitä pidempään olen täällä opiskellut, sitä paremmin olen tajunnut, kuinka valtavan isoja ja monimutkaisia ongelmat Etelä-Afrikassa ovat. Samalla olen oivaltanut, että asioihin ei voi vaikuttaa, jos ei ole kunnollista ymmärrystä maan kontekstista.

Toisen lukukauden aikana olenkin keskittynyt kuuntelemiseen sen sijaan, että jatkuvasti tarjoaisin omia mielipiteitäni. Kyselen asioista, jotka tuntuvat itsestäni järjettömiltä, ja kuuntelen, kun muut opiskelijat ja seminaarin vetäjät vastailevat kärsivällisesti. Vastaukset ovat tuoneet tolkkua siihen, miksi Etelä-Afrikka toimii niin kuin se toimii.

Olen itse epäilemättä hyötynyt omasta läsnäolostani kursseilla kaikkein eniten. Ilahduin silti, kun sosiologian seminaarin lopuksi luennoitsija kiitti minua esittämistäni mielenkiintoisista kysymyksistä. Ne olivat kuulemma saaneet hänet ja muut opiskelijat pohtimaan asioita, joita he pitävät itsestäänselvyyksinä.

Uskon edelleen, että Etelä-Afrikan ongelmat ovat ratkaistavissa. Se tavoite edistyy kuitenkin parhaiten yhteistyöllä, kyselemällä ja kuuntelemalla – ja ennen kaikkea pätemisen lopettamisella.

Kolumnin kirjoittaja Anne Hietaharju on talous- ja sosiaalihistorian opiskelija, joka viettää parhaillaan vaihtovuotta Etelä-Afrikassa. Kahdeksan vuotta sitten hän oli maassa lukiovaihdossa.  Kolumni on julkaistu 12.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2018 -lehdessä osana Maailmalta-kolumnisarjaa, jossa vierailevat kolumnistit havainnoivat elämää ulkomailla.

Jaa: