Kolumni: Britannialla on identiteettikriisi

Mielipide
 Emmi Itäranta
Antti Kyrö

Brittituttavani kertoi iäkkään äitinsä syistä äänestää Britannian EU-eron puolesta. Nyt voimme palata siihen, millaista ennen oli, oli äiti sanonut.

Lause tiivistää Britannian suhteen omaan menneisyyteensä – ja muuhun maailmaan.

Muutin Britanniaan yksitoista vuotta sitten siinä uskossa, että maa on hyvin kansainvälinen. Olihan se vuosisatoja imperiumi, johon mahtui suuri määrä kulttuureja ja muuttoliikettä. Ulkopuolelta en nähnyt, että Britannia pitää itseään yhä erikoiskohteluun oikeutettuna suurvaltana. Sen identiteetti rakentuu tuon ajatuksen varaan. Siksi se katsoo menneisyyteen tulevaisuuden sijasta, sisäänpäin ulkomaailman sijasta.

Minut yllätti, miten vähän britit osaavat kieliä englannin lisäksi ja miten harvoin minulta kysytään mitään Suomeen liittyvää. Yllätys oli sekin, miten vähän britit tietävät maailmasta oman kieli- ja kulttuurialueensa ulkopuolella. Minulta on kysytty Britanniassa, kirjoittavatko kaikki suomalaiset kirjailijat englanniksi. Miksi kirjoittaisivat? vastasin. Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Näin, että vastaus hämmensi.

Suurvaltanostalgia näkyy myös populaarikulttuurissa. Kun on kyse tv-sarjoista ja elokuvista, Britanniasta viedään maailmalle eniten historiallisia draamoja, loputtomia tulkintoja klassikkoromaaneista ja monarkkien elämänvaiheista.

Rakastan näitä fiktiivisiä historioita, mutta nykyisin huomioni kiinnittyy siihen, miten vahvasti niitä yhdistää romantisoitu kuva menneisyydestä. Kolonialistisen ajan synkempiä puolia, kuten toisten kansojen väkivaltaista alistamista ja luonnonvarojen ryöstöä, käsitellään tuskin koskaan. Jopa klassikoiden päivitettyjä versioita vaivaa sama: Uudessa Sherlockissa nähtiin älypuhelimia ja pilvenpiirtäjiä, mutta lähdemateriaalina oli imperiumin vauraimman kultakauden suosikkihahmo.

Nykymaailmassa, joka seisoo sellaisten haasteiden kuin ilmastonmuutoksen ja populismin edessä, Britannialla on identiteettikriisi. Se ei osaa määritellä itseään tulevaisuuden tai edes nykyhetken kautta.

Vaarana on, että uuden identiteetin löytäminen vaatii brexit-syöksyn tuntemattomaan, ennen kuin Britannia pystyy luomaan itselleen kestävän suhteen ympäröivään maailmaan.

Kolumnin kirjoittaja Emmi Itäranta on kirjailija, joka asuu Canterburyssa Isossa-Britanniassa ja kirjoittaa kirjansa niin suomeksi kuin englanniksi. Kolumni on julkaistu 6.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2018 -lehdessä osana Maailmalta-kolumnisarjaa, jossa vierailevat kolumnistit havainnoivat elämää ulkomailla.

Jaa: