Kirjailija Siiri Enoranta haluaa teoksissaan ravistella stereotyyppisiä käsityksiä parisuhteesta

Henkilöt

Onnistunut kirja syntyy Siiri Enorannan mukaan vain silloin, kun ei mieti, mitä muut siitä ajattelevat.


Elli Kuoppala
Valtti Koivunen

Lukio on opiskelun, mutta myös oman identiteetin ja itsensä etsimisen aikaa. Kuulostaako tutulta? Ainakin kirjailija Siiri Enorannalle.

”Silloin oli vaikeaa olla nuori, kun ei vielä itse tiennyt, miten käyttäytyä ja kohdella muita, tai millainen itse haluaisi olla. Koin itseni hieman muiden kynnysmatoksi. Olen todella iloinen, että nyt käyn jo neljättäkymmentä. On jotenkin niin paljon rauhallisempaa ja mukavampaa, kun tietää mitä haluaa ja uskaltaa pyytää sitä”, Enoranta hymähtää.

Itsensä etsiminen lukioaikana oli jännittävää, ja sen löydettyään Enoranta on tuntenut olonsa todella hyväksi. Itsensä löytäminen ja hyväksyminen eivät aina kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki sujuisi, kuten ympäröivä yhteiskunta odottaisi.

Enoranta on lasten- ja nuortenkirjailija, joka on puhunut julkisuudessa avoimesti steriloinnista, polyamorisuudesta ja panseksuaalisuudesta. Hän haluaa herättää näistä teemoista avointa keskustelua. Keskustelun avulla Enoranta haluaa saada käsitteitä ihmisten laajempaan tietoon ja oikaista niihin kohdistuvia väärinkäsityksiä.

”Olisi mahtavaa, jos esimerkiksi sterilointia ei paheksuttaisi, vaan siihen suhtauduttaisiin kuten mihin tahansa henkilökohtaiseen päätökseen,” Enoranta toteaa.

Enoranta ei ole itse kokenut paheksuntaa valinnoistaan, mutta hänen lähipiirinsä on saanut sitä jonkin verran osakseen. Enoranta uskoo, että on onnistunut välttämään ikävät kommentit osittain siksi, että hän tekee erakkotyötä kirjailijana. Hän pystyy olemaan lähimpien ihmisten kanssa eniten, eikä hän törmää päivän aikana esimerkiksi puolituttuihin työkavereihin. Enoranta kokee sen itselleen parhaaksi tavaksi työskennellä.

Vuonna 2018 julkaistu Tuhatkuolevan kirous sai lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -palkinnon julkaisuvuonnaan. Fantasiakirja käsittelee muun muassa mustasukkaisuutta ja edellisten seurustelukumppanien kanssa kavereina pysymistä. Enoranta haluaakin ravistella kirjoissaan normeiksi juurtuneita käsityksiä parisuhteissa.

Enorannan kirjat ovat kaunokirjallisuutta, eikä hän muunlaista kirjallisuutta kirjoitakaan. Fantasia on yksi keskeinen ominaispiirre hänen kirjallisuudelleen.

Kirjojen kirjoittaminen on Siiri Enorannalle elämäntapa. Hänen on jopa vaikeaa keksiä syitä sille, miksi jotkut ihmiset eivät lue. Enoranta ei kuitenkaan ota paineita siitä, että hänen pitäisi saada ihmiset lukemaan enemmän. Se on hänen mielestään kasvattajien, kuten vanhempien ja koulujen tehtävä. Kirjailijan tehtäväksi taas jää hyvien kirjojen tekeminen.

”Jos keskittyisin koko ajan siihen, miten muut suhtautuvat kirjoihini, tai miten kirjani tulevat vaikuttamaan muihin, en usko saavani aikaan onnistunutta lopputulosta”, Enoranta sanoo.

Kirjoittaessaan hän ei ota ulkoisia tekijöitä huomioon, vaan keskittyy omaan sisäiseen ääneensä. Enoranta ei seuraa tiiviisti muuta kirjallisuutta eikä yritä taktikoida, jotta saisi mahdollisimman paljon lukijoita. Hän myöntää käyttävänsä omia ihmissuhteita ja keskusteluita hyväkseen, mutta ei tarkoituksellisesti ota vaikutteita muualta. Eniten pinnalla olevat yhteiskunnalliset aiheet kylläkin vaikuttavat kirjoittamiseen alitajunnan tasolla.

Kirjoittaminen ja kirjojen lukeminen on ollut osa Enorannan elämää aina. Kirjoittaminen vakavoitui ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen, kun hän alkoi työstää esikoisteostaan Omenmean vallanhaltijaa.

”Sitä ennen en uskonut, että pystyisin sellaiseen kirjoitusprojektiin, tai että olisin tarpeeksi hyvä.”

Kirjailija on asunut koko ikänsä Tampereen seudulla. Lukion jälkeen hän opiskeli ensin vuoden Oriveden opiston sanataidelinjalla ja sitten Tampereen yliopistossa ranskan kieltä.

Lukiessaan ja kirjoittaessaan Enoranta imee itseensä seikkailuja ja viihdettä. Silloin pääsee kokemaan ja tutustumaan erilaisiin ihmisiin, maailmoihin ja ajattelutapoihin. Vaikka Enoranta lukee ja kirjoittaa fiktiivisistä tapahtumista, on kaunokirjallisen tekstin seassa myös tähän maailmaan kelpaavia vinkkejä ja opettavia tekstejä. Kirjoittaminen toimiikin Enorannalle tapana ymmärtää tätä maailmaa.

Enoranta on julkaissut yhdeksän kirjaa. Viimeisin teos Kesämyrsky julkaistiin huhtikuussa ja sitä seuraava teos on jo työn alla. Kymmenes kirja kertoo ystävyydestä ja kiltteydestä, mikä peilailee kirjailijan omaa luonnetta.

Enorannan mielestä on tärkeää, että pystytään keskustelun avulla ymmärtämään toisia, jotta maailmasta voisi tulla edes vähän parempi paikka.

”Jos saisin muuttaa maailmassa jotain, haluaisin murentaa normaaleina pidettyjä, luontoa ja ihmisiä riistäviä nykykapitalismin ja markkinatalouden rakenteita ja lopettaisin kateellisuuden. Kaikkein pahimpia asioita mielestäni ovat ahneus, kostonhimo, epätasa-arvoisuus ja korruptoituneiden vallanpitäjien liian suuri valta yksittäisten kansalaisten elämiin. Avoimella asenteella ja muita kunnioittamalla koitan itse tehdä tästä paikasta paremman.”

Tällä hetkellä Enorantaa mietityttää rauha ja sen edellytykset. Hän on koittanut kirjoittamisen avulla saada vastauksia omiin kysymyksiinsä. Saa nähdä, luemmeko rauhan edellytyksistä hänen seuraavassa teoksessaan.

 

Jutun kirjoittaja Elli Kuoppala on Sammon keskuslukion viestintälinjan toisen vuosikurssin opiskelija. Juttu on julkaistu 4.5. ilmestyneessä Improbatur 2/2020 -lehdessä.

Jaa: