Pelikieli, suvun kieli vai podcast-kieli – Improbatur kokosi neljä näkökulmaa kielenopiskeluun lukiossa

Ilmiöt ja yhteiskunta

Valinnaisten kielten kirjoittaminen lukiossa vähenee ja englanti tunkeutuu kaikkialle. Mutta miltä kielten opiskelu tuntuu – ja miksi jotkut jaksavat puskea? Kolme opiskelijaa ja yksi opettaja kertovat ajatuksiaan.

Tuukka Tuomasjukka & Mari Uusivirta
Suvi Segercrantz

Englanti riittää, mutta muutkin kiinnostelevat

Ella Siltanen
Lahden yhteiskoulun lukion abiturientti. Opiskelee englantia, aiemmin opiskellut ruotsia.

Olen kateellinen ihmisille, jotka ovat saaneet jo yläasteella mahdollisuuden lukea uusia kieliä, vaikka viittä vierasta kieltä, ja saada vahvan kielitaidon.

Tulen Sysmästä, ja vaihdoin lukiota kesken ykkösvuoden, kun halusin Lahteen lukioon. Sysmän lukio on tosi pieni. Siellä opiskelee noin kolmisenkymmentä ihmistä minun ikäluokassani. Abeja on ehkä kahdeksan.

Silloin kun olin yläasteella, me emme saaneet kieliä valinnaisiin, vaikka sitä toivottiin. Toivoin saksaa ja ranskaa, olisin opiskellut kumpaa vain, mutta ne eivät toteutuneet, koska ryhmät eivät kuulemma olleet tarpeeksi isoja.

Englannin opiskelu alkoi muistaakseni kolmannella luokalla ja ruotsin kuudennella. Aloin katsoa englanninkielisiä tubettajia jo ala-asteella. Youtubessa oli helpompaa kieltä kuin englanninkielisissä kirjoissa tai sarjoissa. Välillä mietin, että olisi siistiä osata muita kieliä, mutta pärjään englannin taidollani tosi hyvin. Katson melkein kaikki sarjat englanninkielisillä tekstityksillä. Tällä hetkellä katson paljon Ru Paul’s Drag Racea.

Olen lukiossa yhteiskunta- ja talouslinjalla, ja kirjoitan yhteiskuntaopin, historian ja psykologian. Englannin kielen kautta saan käyttööni paljon enemmän erilaista materiaalia. Kirjoja suomennetaan, sarjoihin on tekstitykset, mutta esimerkiksi podcastit ovat sellaisia, mistä ei välttämättä ole vastaavia versioita suomeksi. Kun tutustuu vaikka poliittisiin suuntauksiin, niistä löytyy englanniksi paljon podcasteja.

Varsinkin aikuiset painottavat, että työelämässä pitää osata kieliä, ja jos puhuu vaikka saksaa, työhön valitaan ennemmin kuin sellainen, joka ei puhu. Mutta voin olla pätevä muutenkin kuin kielitaidolla. Ja englannin kielitaito on se tärkein.

Olen miettinyt, että olisi mielenkiintoista opiskella jotain kieltä, mutta en tiedä, olisiko se milloin ja missä muodossa. Me mietittiin joskus peliporukalla, pitäisikö opiskella venäjää, kun siihen törmäsi peleissä: CS:ssä ja Battlefieldissa. Yksi näistä kavereista taisi käydä sitä muutaman kurssin lukiossa, kun pelaaminen innosti siihen.

Olisi myös hauska opiskella vaikka japania. Japani kiinnostaa yleisesti maana, ja se kieli kuulostaa hauskalta. Kirjaimet olisi hauska opetella.

Luulen, että englannilla tulee olemaan tulevaisuudessani melkein yhtä iso rooli kuin suomella. Jos menen yliopistoon tai muuten jatkamaan opintojani, luultavasti joudun lukemaan materiaalia englanniksi. Luulen, että englannin taitoni on sen takia tosi hyvä, koska sitä on tosi paljon elämässäni. Se kehittyy puoliksi itsestään.

 


Kirosanoja netin toiseksi käytetyimmällä kielellä

Stefan Smirnov
Tampereen yliopiston normaalikoulun lukion englannin ja venäjän kielen opettaja ja opettajankouluttaja.

Me olemme 5,5 miljoonan asukkaan kansakunta Euroopan pohjoislaidalla. Meidän äidinkielellämme, suomella, ei maailmalla pärjää. Jotta me pärjäämme politiikassa ja kaupan saralla, me tarvitsemme jonkin verran suomalaisia, jotka osaavat eri kieliä.

Venäjä on englannin jälkeen internetin käytetyin kieli. Se on monelle opiskelijalleni ensisijainen syy opiskella venäjää. Jos pelaa mitään live action -peliä Suomen aikavyöhykkeellä, on vain ajan kysymys, milloin päätyy pelaamaan venäjänkielisten kanssa kanssa. He puhuvat huonosti muita kieliä, ja kun ollaan samalla puolella, pitää osata kommunikoida.

Ensimmäisen vuoden lopuksi annan opiskelijoille laajan opetusmonisteen, jossa on venäjän kirosanat. Tarkoitukseni ei ole opettaa heitä kiroilemaan, vaan auttaa heitä tunnistamaan, jos joku rupeaa aukomaan päätään. On inhimillistä, että kirosanat kiinnostavat, kun ihmiset kuitenkin kiroilevat.

Kannan huolta kaikkien valinnaisten kielten osaamisesta. Kun kävin koulua, saksaa opiskeli kaksi kolmannesta. Ranska on pudonnut kaikista dramaattisimmin. Venäjä ei ole koskaan kovin suosittua. Se oli nosteessa vuosina 2006–2014, mutta Krimin valtauksen ja Ukrainan sodan myötä nousu lopahti.

Nuoret eivät ole saamattomia tai laiskoja. Sen sijaan heille on annettu järjestelmä, joka kannustaa opiskelemaan matematiikkaa ja luonnontieteellisiä aineita. Opiskelijat tarvitsisivat lisää porkkanaa valinnaisten kielten opiskeluun, vaikkapa korkeakouluilta, joihin he ovat hakemassa. Kielten kurssien pitäisi voida olla myös keskipäivän palkilla, ei vain varhain aamulla tai myöhään iltapäivällä.

Opetan venäjää, koska haluan oikeuttaa itselleni sen, kuka olen ja miksi minä olen olemassa. Olen venäjänkielinen suomalainen, meitä on ollut minua ennen ja meitä tulee minun jälkeeni. Venäjänkielisyys, samalla tavalla kuin vaikkapa karjalankielisyys ja saamenkielisyys, kuuluu osaksi Suomen historiaa ja kulttuuria.

En ajattele, että suomalaisten kuuluu tuntua Venäjä, vaan että suomalaisten kuuluu tuntea oma kotimaansa, ja tietää, mistä vaikutteemme tulevat. Suomalaiset ja venäläiset saunovat ja syövät samanlaista kalakeittoa ja leipää. Raamattu, pappi, risti, luuska, kohmelo, tyrmä, kasku, jopa leipä – ne kaikki ovat lainasanoja venäjästä.

Opiskelijani ovat saaneet loistavia pelikokemuksia ja ystäviä Venäjältä. Jos ei muuta, niin ainakin moni heistä on tykästynyt venäläiseen rockmusiikkiin. Ja oppinut näkemään että Venäjä on muutakin kuin Putin ja ilmatilaloukkaukset – se, mitä uutiset antavat ymmärtää.

 


Latinasta apua suomen kielen oppimiseen

Sara Kousa
Tampereen klassillisen lukion ensimmäisen vuoden opiskelija. Opiskelee suomea, englantia ja latinaa.

Kun aloitin suomen opiskelun neljä vuotta sitten valmistavalla luokalla, nautin siitä paljon. Opiskeluun ei tarvinnut nähdä ollenkaan vaivaa. Kielioppi tuntui matematiikalta: tässä on sääntö, jota pitää noudattaa.

Arabia on äidinkieleni, ja aloitin koulun Libanonissa. Siellä aloitetaan kuudennella luokalla englannin rinnalla ranskan opiskelu. Seitsemännellä luokalla ennen muuttoa luin biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa englanniksi, mutta Suomessa englantini on heikentynyt vähän.

Aiemmin panostin vain opiskelussa menestymiseen, mutta suomea oppiessani tajusin, että tykkään opiskella kieliä. Olen kielten avulla huomannut, että emme elä yksinkertaisessa maailmassa. Kukaan ei voi saavuttaa pistettä, jossa voisi sanoa, että osaa kielen täysin.

Uusi kieli vaikuttaa myös persoonallisuuteen, ainakin omalla kohdallani. Kielen avulla saa eri näkökulmia itseensä, kun käytetään sanoja, joita ei omassa äidinkielessä ole.

Lukiossa aloitin latinan opiskelun. Latina luo pohjaa kaikkiin kieliin, sen avulla ymmärtää lää- ketieteellisiä termejä ja oppii lentäviä lauseita ja lyhenteitä. Latina on auttanut suomen kielen opiskelussakin, kun pitää taivuttaa sanoja vaikka akkusatiivissa ja genetiivissä ja vertailla, miten kieliopit eroavat toisistaan.

Olen myös käynyt saksan ja es- panjan ensimmäiset kurssit. Saksaa aion jatkaa, espanjaa en. Saksassa on haastetta. Lisäksi aion jatkaa ranskan opiskelemista. Minusta lukiossa kannattaa opiskella kieliä, joita ei voi itsenäisesti aloittaa. Ruotsista olen saanut vapautuk- sen, koska opiskelen suomea toisena kielenä.

Kielen opiskelussa vaikeinta on sen käyttäminen, etenkin jos muut puhuvat sitä äidinkielenään ja huomaavat virheitä helpommin. Nyt lukiossa on helpompaa käyttää suomea kuin yläasteella, kun virheille ei heti naureta.

Vaikka sanotaan aina, että kieliä voi oppia vain puhumalla, olen ehkä eri mieltä. En puhunut yläasteella lähes ollenkaan suomea, vain silloin kun tarvitsi. Kirjoittaminenkin auttaa, pidän päiväkirjaa suomeksi. Lisäksi seuraan Instagramissa kielten opiskelua auttavia tilejä, luen paljon erilaisia kirjoja, kuuntelen äänikirjoja ja podcasteja. Käytän myös Quizletia tai kirjoitan opiskeltavia asioita lapuille.

En kannata kännykän käyttämistä kääntämiseen, koska siitä tulee riippuvaiseksi. Kun koulussa opitaan suomeksi muita oppiaineita, mutta suomi ei ole opiskelijan äidinkieli, ei voi mitenkään kääntää kaikkia kirjoja sanasta sanaan. Jos kyseessä on vaikea sana, opettaja voi selittää sen helpommilla sanoilla.

Kaikkea aikaa ei kannata kuluttaa kieliin, sillä muihinkin oppiaineisiin pitäisi panostaa. Päivässä on vain 24 tuntia, niitä ei voi saada lisää mistään. Aion kirjoittaa suomen S2-kielenä, latinan ehkä keskipitkänä ja englannin. Suunnitelmani on käydä lukio neljässä vuodessa kielten ja luonnontiedelinjan takia.

Kieliä osaamalla pääsee olemaan hyödyksi muille. Kun saa näkökulmia erilaisista kielistä, oppii kieltä sekä kielen sisältämiä asioita, vaikka keinoja, joita kulttuurissa käytetään ongelmien ratkaisuun.”

 


Saamelainen rap sai opiskelemaan suvun kieltä

Artturi Junttari
Tornion yhteislyseon lukion ensimmäisen vuoden opiskelija. Opiskelee inarinsaamea, englantia, ruotsia ja saksaa.

Kielet eivät tosiaankaan ole helppoja minulle. Olen silti tykännyt opiskella niitä, ja yläasteella otin saksan valinnaiseksi. Vain ruotsi tökkii. Vaikka tässä rajalla asunkin, ruotsia ei tule puhuttua arjessa. Sama stressaa inarinsaamen opiskelussa. Sitä ei vapaa-ajalla pysty käyttämään niin kuin vaikka englantia videopelejä pelatessa.

Minun isoäiti on puhunut inarinsaamea äidinkielenään, ja äiti on aina kertonut meille saamelaisuudesta. Mutta kielen opiskelu lähti omasta tahdostani, musiikin ansiosta.

Aivan sama mitä teen, samalla kuuntelen musiikkia. Kerran YouTuben ehdotuksissa tuli inarinsaamelaisen rap-artisti Amocin kappaleita ja totesin, että perhana, tämä kieli pitää kyllä opetella. Syksyllä lukion alussa kävin rehtorilta kysymässä, että voisiko koulu järjestää inarinsaamen opiskelun. Kielen elvytys on edennyt niin pitkälle, että ajattelin etäopetusta olevan olemassa. Ja kun pari päivää kaavailtiin, sehän järjestyi.

Olen saanut perusasioista hyvin kiinni, mutta välillä tulee mietittyä, mihin on oikein ryhtynyt. Suomeahan osaa kyllä puhua hienosti, mutta koulussa minua ei ole äidinkieli kiinnostanut. Se kaduttaa vähän. Kaiken maailman illatiivit ja allatiivit, kun ei niitä muista mitenkään, ja niitä joutuu opettelemaan samaa tahtia, kun etenee inarinsaamessa. Ja kun se on suomen sukulaiskieli, senhän tietää, että tulee olemaan vaikeaa.

Aina en meinaa uskoa, että inarinsaameksi joku asia menee niin samoin kuin suomessa, ja laitan väärän vastauksen, vaikka tietäisin oikean. Että eihän tämä voi olla näin helppoa. Tietenkin on joitakin asioita, joita tehdään aivan äärettömän monimutkaisesti. Jos suomen kielessä tarkentaa asioita, niiden perään lisätään sanoja. Saamen kohdalla verbi itsessään muuttuu. Jos joku eläin kävelee kahdella jalalla, se on eri asia ja eri verbi kuin kävellä neljällä jalalla.

Tavoitteena on, että kirjoitan inarinsaamen. Meni se hyvin tai huonosti, haluan saada johonkin näkymään, että osaan tämmöstä. Jos pääsisi lukion jälkeen Ouluun jatkamaan kielen opiskelua ja saisi taiottua itselleen ammatin. Saamelaisalueella on käsittääkseni eri ammateissa pulaa saamen kielten, etenkin pienempien, puhujista.

En ole mikään paras mallikappale, vaan olen laiska kotitehtävien suhteen. Muiden kielten kuin inarinsaamen opiskelu on mennyt harrastuksen puolelle, koska äidinkielestä ja matematiikasta saa parhaimmat pisteet jatko-opiskeluun. Motivaatio säilyy paremmin, kun ei opiskele väkipakolla. Kun jaksaa keskittyä kuuntelemaan tunneilla, kyllä se opiskelu siitä sujuu. Ei kaikkia kotitehtäviä tarvitse aina tehdä. Se nyt olisi aivan sulaa hulluutta.

Inarinsaame on uhanalainen kieli, sen puhujia on maailmassa noin 300. Se motivoi opiskelemaan kieltä. Äidin täti on aivan täpinöissään, että jes, tulee uusia puhujia. En tiedä kuinka hieno juttu se on, mutta ainakaan kieli ei kuole minun elämäni aikana, jos minä sen osaan.”

Vinkki! Saamen kielten etäopetus- hankkeen seuraavan lukuvuoden ilmoittautuminen alkaa helmikuussa. Lisätietoa: saamenetaopetus.com

Julkaistu 8.2. ilmestyneessä Improbatur 1/2021-lehdessä.

Jaa: