Kanttia olla taiteilija – Kullannuppujen Saana Koivisto lähti rohkealle matkalle kohti omaa identiteettiään

Henkilöt

Näyttelijä Saana Koivisto löysi lukiosta ympäristön, jossa hän pystyi olemaan oma itsensä. Ennakkoluulo ilmaisupainotteisesta koulusta hälveni ja lukiovuodet kasvattivat hänestä Teatterikorkeakoulun opiskelijan.

Milena Raappana
Noora Kulta & Jutta Jokinen

Kun Saana Koivisto rakensi suhdetta Kullannuput-sarjan roolihahmoonsa Tessaan, hän lähti aikamatkalle teinivuosiinsa. Tessa on 17-vuotias lukiolainen, joka äitinsä Annan ja ystävänsä Marlan kanssa setvii ihmissuhteita. Ehkä rakkaus löytyy matemaattisen kaavion ja sarjadeittailun avulla? Vai olisiko paras ystävä Marla sittenkin unelmien kumppani? Äidin ja tyttären elämä tuntuu olevan pastellista utopiaa, mutta samalla se Koiviston mielestä peilaa nuoruuden realiteetteihin: tunteet ovat suuria niin hyvässä kuin pahassa, ja itsensä etsiminen kulkee usein ehdottomuuden kanssa käsi kädessä.

Koiviston aikamatka lukiovuosiin ei vain muistuta tästä nuoren ihmisen värikkäästä sielunmaisemasta vaan myös siitä, ettei hänestä alunperin pitänyt tulla näyttelijää. Nuorena hän soitti pieteetillä klassista viulua ja treenasi tavoitteellisesti jääkiekkoa. Hänen isänsä on yrittäjä ja äiti diakoni. Sukulaiset työskentelevät hoitoalalla ja maatilan omistajina. Koiviston ympäriltä ei siis löytynyt kulttuurialan ammattilaisia, jotka olisivat voineet näyttää, että hei, on se tämäkin ammatti.

Sitten Koivisto meni Tampereen yhteiskoulun lukioon, jossa painotettiin ilmaisutaitoa.

”Silloin musiikkijutut ajoivat eteenpäin, ja sillä oli varmasti jotain vaikutusta, miksi päädyin TYKiin. Olin kuitenkin päässäni rakentanut tietyn taidekoululeiman, johon en kokenut istuvani. Oli tosi siistiä saada itsensä kiinni ennakkoluulosta ja rikkoa se. Luulen, että se liittyi yleiseen ilmapiiriin siitä, mikä oli cool. Minulla oli mopoauto ja kaverit ihan eri piireistä”, Koivisto sanoo tietokoneen ruudun toiselta puolelta. Teemme haastattelun videoyhteydellä koronapandemian takia. Perinteiset ”haloo, haloo, kuuluuko?” -kommentit kuuluvat asiaan.

Lukio ei ollut Koivistolle tietoista itsensä etsimisen aikaa, mutta pian uudessa koulussa hän huomasi kuin väistämättä luoneensa nahkansa uudestaan. Taidepainotteisessa koulussa herkkyyttä ja isojen tunteiden fiilistelyä ei tarvinnut peittää sosiaalisten normien ja cool girl -verhon taakse.

”Minussa olikin paljon enemmän, mitä olin ymmärtänyt. Olisi ne oivallukset voineet ehkä tapahtua toisessakin koulussa. Lukioikäisenä löysin yläasteen aikaisen päiväkirjani, jonne olin kirjoittanut ”uskaltaisinpa vain olla oma itseni”. Se pysäytti. Tajusin, etten ole enää siinä samassa paikassa. Tuntui, että mulla oli oikeasti lupa olla oma itseni.”

Lukiossa Koivisto rakasti liikuntaa, musiikkia ja kieliä, paitsi ruotsia, johon hänellä on viha-rakkaussuhde.

“Palataan siihen kohta. Lupaan kertoa tämän tarinan”, Koivisto nauraa vedet silmissä.

”Tuntui, että mulla oli oikeasti lupa olla oma itseni.”

Hän kävi ilmaisutaidon kursseilla, jotka herättivät kipinää näyttelemistä kohtaan. Sama kipinä oli ollut läsnä, kun Koivisto ensimmäisen kerran kiipesi lavalle kahdeksanvuotiaana esiintyessään Tampereen työväen teatterin musiikkiteatteriesityksessä. Viulunsoiton opettajan puoliso oli säveltänyt musiikit esitykseen, jonka koe-esiintymisiin Koivistoa kehotettiin menemään.

”Lauloin ranskaksi laulun, joka kertoi kultakalasta, ja siinä oli kaikenlaisia leikkejä mukana. Koe-esiintymisissä pyöritettiin hulavannetta, mitä en silloin osannut. Jostain syystä kuitenkin sain roolin.”

Seuraavan kerran Koivisto oli estradilla vuonna 2007. Lavan koko sen kuin kasvoi, sillä 11-vuotias Koivisto oli naulannut paikkansa Helsingissä järjestettävien Euroviisujen väliaikanumeroiden esiintyjäkaartiin. Esityksissä hän näytteli ja soitti valkoista viulua.

”Siihen loppuikin sitten se ura. Lopetin huipulla”, Koivisto veistelee sarkastisesti.

Kelataan takaisin lukioon ja nyt siihen ruotsin opiskeluun liittyvään tarinaan. Tampereen yhteiskoulun lukiossa osan pakollisista kursseista saa jättää käymättä, jos suorittaa vähintään 12 ilmaisutaidon kurssia. Koivisto päätti keventää ruotsin kursseja. Pakolliset kurssit hän kävi rennoin ottein, läpäisi ne juuri ja juuri ja suunnitteli laittavansa todistukseen suoritusmerkinnät. Kunnes abivuonna tuli eteen kysymys, jota suurin osa pohtii. Mitä seuraavaksi ylioppilaskirjoitusten jälkeen?

Edelleenkään Koivisto ei nähnyt näyttelemistä varteenotettavana ammattina, joten hän sai ajatuksen lähteä Ruotsiin opiskelemaan fysioterapiaa.

”Olin tilanteessa, jossa en osannut ollenkaan ruotsia. Päätin, että kirjoitan sen, jotta voin lähteä Ruotsiin. Ah, meillä oli upea opo. Hän jotenkin suostui tähän ajatukseeni ja tungimme lukkariini kirjoitusten kannalta olennaiset ruotsin kurssit.”

”Päätin, että jos en nyt pääse sisään, pääsen seuraavana vuonna.”

Koivisto oli hyvä koulussa ilman suurempaa taistelua ja luokitteli itsensä niin sanottujen eturivin oppilaiden ja takarivin tyyppien välimaastoon. Hänellä oli kuitenkin suoritusmentaliteettia ja taipumusta perfektionismiin. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ruotsin kursseilla hän ei osannut juuri mitään ja istui takarivissä. Silloin oma osaamattomuus hävetti, Koivisto muistelee.

Hänelle epäonnistuminen ei ollut vaihtoehto monessakaan asiassa, joten pänttäämällä Grammatikin ulkoa Koivisto kirjoitti lyhyestä ruotsista E:n. Sama arvosana tuli myös pitkästä ranskasta, englannista, äidinkielestä, lyhyestä matematiikasta ja terveystiedosta.

Koivisto oli pettynyt. Kaksi aineista oli lähtenyt tarkistettavaksi laudaturina, mutta tuli takaisin arvosanaa alempana. Muut yrittivät piristää Koivistoa parhaansa mukaan. Olihan hän kuitenkin melkein saavuttanut parhaimman arvosanan.

”Mutta ei kukaan sitä tiedä, että melkein kirjoitin arvosanaksi L:n! Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa kuusi E:tä ja olin pettynyt, etten saanut yhtäkään laudaturia. Se ehkä kertoo ajatusmaailmastani silloin.”

No mutta pitikö suunnitelma Ruotsiin lähtemisestä ja fysioterapian opinnoista? Ei.

”Laitoin kyllä hakemuksen”, Koivisto huomauttaa.

Kelkan käänsi abivuoden Studia-messut. Tampereen yhteiskoulun lukion oppilaita pakkautui monta bussillista valmiina tutkimaan oman tulevaisuutensa vaihtoehtoja. Monet olivat kiinnostuneita teatterialasta ja niinpä Koivisto meni joukon mukana tutustumaan Teatterikorkeakouluun.

Info-tilaisuudessa häntä järkytti, miten kahdentoista opiskelijan tiivis joukko olisi viisi vuotta yhdessä. Koivisto kun oli tottunut useiden harrastustensa kautta alati vaihtuviin kaveriporukoihin.

”Mietin, että miten kukaan selviää siitä hengissä.”

Jokin ajatuksen jyvänen näyttelemisestä oli kuitenkin istutettu hänen päähänsä itämään. Hän päätti hakea suoraan lukiosta Teatterikorkeakouluun. Nelivaiheisissa pääsykokeissa, joihin osallistuu vuosittain noin 1200 kokelasta, Koivisto pääsi viimeiseen vaiheeseen, josta karsiutui pois. Ei hullummin ensikertalaiselle.

”Olin siellä aivan elementissäni. Päätin, että jos en nyt pääse sisään, pääsen seuraavana vuonna. Ja niin siinä sitten kävi.”

LUKIO:

Tampereen yhteiskoulun ilmaisupainotteinen lukio

Perustettu:

1895

Opiskelijoita:

Noin 928

Mistä tunnetaan:

Laajan ilmaisutaidon oppiaineiden tarjonnan lisäksi koulussa voi A-kielenä englannin lisäksi opiskella ruotsia, ranskaa, saksaa ja venäjää. Lukio on myös mukana Nordplus-hankkeessa, jossa käsitellään maahanmuuttoa ja pakolaisuutta kansainvälisissä konferensseissa.

KUKA:

Saana Koivisto (s. 1996) on näyttelijä.

Lukiovuodet:

2012–2015

Opiskelumenestys:

Kirjoitti kuusi ainetta, joista kaikista sai arvosanan E.

Mistä tunnetaan:

Koivisto on näytellyt muun muassa Antti J. Jokisen elokuvassa Helene, Viivi Huuskan ohjaamassa komediasarjassa Kullannuput ja Downshiftaajien kolmannella tuotantokaudella. Hän on myös tehnyt kansainvälisen roolin The Serpent-sarjassa.

MUISTO TÄRKEÄSTÄ PAIKASTA LUKIOSSA: ”Musiikinluokan hengailutila oli käänteentekevä paikka. En osannut silloin vielä ajatella, että minulla olisi taiteilijaidentiteettiä, mutta siellä ymmärsin, että minä ja lauluni kelpasivat. Siellä uskalsin heittäytyä taiteeseen ja sen tekemiseen.”

Julkaistu 3.5. ilmestyneessä Improbatur 2/2021 -lehdessä Paluu lukioon -juttusarjassa, jossa tutut kasvot palaavat vanhaan opinahjoonsa.

Jaa: