Jokainen on joskus sekasin – Anonyymissä chatissa saa puhua mistä vain, mikä mieltä painaa

Ilmiöt ja yhteiskunta

Mitä jos nuorille olisi olemassa palvelu, jossa voisi nimettömänä puhua ja tulla kuulluksi? Sekasin-chatissa saa puhua ihan mistä vain.

Elina Salin
Anni Sairio

Nettisivun avaajaa ahdistaa ja jännittää. Vakavia asioita pyörii mielessä, mutta ei ole ketään, kenelle puhua. Täytyisi löytää joku, joka todella kuuntelee ja ymmärtää.

Eikä chattiin pääse heti. Odottamaan voi joutua jopa tunnin verran.

Ajankuluksi nuori valitsee ”Musta tuntuu” -kohdasta fiiliksensä. Hän klikkaa kohtaa ”On tuntunut vähän oudolta”.

Esiin avautuu teksti, jossa kerrotaan mielen reagoivan stressiin eri tavoin. Teksti jatkuu kuvailuilla ja ohjeilla. ”Et ole tehnyt mitään väärää, eikä sinulla ole mitään hävettävää. Mielesi on ylirasittunut ja reagoi siksi voimakkaasti ja sekavasti.”

Puoli tuntia on mennyt, eikä chat-päivystäjä vieläkään vastaa. Nuori päättää kokeilla sivulla olevaa ryhmächattia, jossa voi jutella muiden jonottajien kanssa.

Yksi chattaajista kertoo marsustaan, joka kuoli äskettäin. Hän saa valtavan määrän sydänemojeita ja osanottoja toisilta.

Nuori palaa Sekasin-etusivulle. Sieltä hän löytää linkin chatin Spotify-soittolistaan. Siellä voi kuunnella voimamusiikkia ja ehdottaa suosikkibiisiään. Ensimmäisenä listalla soi Ruger Hauerin Sekasin. Toisena Haloo Helsingin Hul­luuden Highway.

Nuori klikkaa etusivun Sekasin Discord-serveriä, joka on videopeliyhteisöille suunniteltu sovellus. Siellä hän voi saada vertaistukea sosiaalialan ammattilaisilta, hankkia ystäviä tai vain jutteluseuraa. Sivun tarkoitus on vähentää yksinäisyyttä.

Viimein päivystäjä vastaa. ”Hei, tervetuloa Sekasin-chattiin. Miten voin auttaa?”

On aika jutella.

Sekasin-chat on palvelu jokaiselle 12–29-vuotiaalle nuorelle. ”Jokainen on joskus sekasin. Tule juttelemaan”, on chatin tunnuslause.

”Nuoret ovat olleet koronan aikana todella yksin. He tuntevat toisinaan, ettei heitä kuunnella. Se on toisaalta myös osa nuoruutta ja elämää”, Sekasin-chatin tiimipäällikkö Miguel Reyes kertoo.

Reyes jatkaa, että jos nuori ei silti tule koskaan kuulluksi tai nähdyksi, se vaikuttaa suuresti siihen, miten hän näkee itsensä.

”Missiomme on se, että kukaan ei ole pahan olonsa kanssa yksin. Chatissa tuemme nuorten itsetuntoa ja annamme siihen aineksia. Sitä varten olemme olemassa.”

Ennen chattia ei mitenkään tiedetty, miten kova tarve tällaiselle palvelulle oli. Niin monet nuoret halusivat puhua pahasta olostaan.

Ylen tv-sarja Sekasin esitettiin ensimmäisen kerran keväällä 2016. Realistinen sarja kertoo nuorista, jotka päätyvät hoidettaviksi psykiatriseen sairaalaan.

Sosiaalialan työntekijät näkivät, että sarja voi triggeröidä pahaa oloa potevia nuoria. Ylen kanssa he alkoivat miettiä palvelua, johon jokainen nuori voisi ottaa yhteyttä ja puhua mistä vain. Tuloksena oli Sekasin, koko ajan auki oleva chat.

Suosio räjähti heti. Vain viikon aikana chattiin tuli noin 13 000 yhteydenottoa.

Päivystäjät ehtivät vastata niistä vain vähän yli kymmenesosaan. Yksi päivystäjistä oli Reyes. ”Ennen chattia ei mitenkään tiedetty, miten kova tarve tällaiselle palvelulle oli. Niin monet nuoret halusivat puhua pahasta olostaan.”

Sekasin Kollektiivin toiminnanjohtaja Satu Raappana näki ison aukon, joka piti täyttää. Noin puolen vuoden kuluttua chat avattiin uudelleen, muokatuin aukioloajoin.

”Syyt chatin perustamiseen olivat silkka sattuma ja hyvä ajatus. Meillä oli usko siihen, että tämä kantaa. Sen jälkeen olemme tehneet joka päivä töitä nuoria varten”, Reyes kertoo.

Anonyymiin nettichattiin saa ottaa yhteyttä mistä syystä tahansa. Vapaaehtoisilla ja ammattilaispäivystäjillä on vaitiolovelvollisuus.

Heidän kanssaan voi puhua kaikesta, mikä mieltä painaa. Nuori voi kuulua seksuaalivähemmistöön, olla maahanmuuttaja, tyttö, poika, muunsukupuolinen tai mitä vain. Chatissa kaikkia kohdellaan yhtä arvokkaina ja tärkeinä.

Yhteydenottojen määrä on kasvanut joka vuosi. Vuonna 2020 niitä tuli ennätykselliset 170 000 kappaletta. Vapaaehtoiset pystyivät vastaamaan kaikista yhteydenotoista vain noin viidennekseen.

”Määrät alkavat olla aika hurjia ja ne ovat kasvussa koko ajan. Aamuisin voi päästä paremmin odottajien jonosta läpi. Mitä enemmän mennään iltaa ja viikonloppua kohti, sitä enemmän chatti on tukossa”, Reyes kuvailee.

Ruuhka-aikana keskimääräinen jonotusaika on noin tunti. Aamuisin ja päivisin se on noin 20–30 minuuttia.

”Sekin on monelle liikaa.”

Nuoret ottavat yhteyttä chattiin monista syistä. Yleisin on selittämätön paha olo. Sen alla piilee ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja syömishäiriöitä. Taustalla vaikuttavat myös ihmissuhdeasiat, yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys. Valitettavan yleinen syy ottaa yhteyttä on myös itsetuhoisuus.

Korona on lisännyt myös nuorilla arkeen liittyviä huolia, kuten työnsaantia ja yksinoloa.

Nuoret miettivät, kuinka he voisivat löytää ystäviä tai tuttavuuksia koronan ja etäkoulussa nyhjöttämisen jälkeen.

”Korona-aikana on tullut lisää niitä, joilla ei ollut ahdistusta sitä ennen. Nyt heitäkin tilanne on alkanut ahdistaa ja heidän tulevaisuudenuskonsa horjua.”

Eniten Reyes on huolissaan niistä lapsista ja nuorista, jotka voivat huonosti jo ennen koronaa. Hänestä Suomessa on kasvamassa kuilu hyvinvoinnissa eri nuorten välillä. Ne, jotka voivat jo ennen koronaa huonosti, voivat nyt todella huonosti.

Mielenterveys- ja päihdehoitajaksi opiskeleva 27-vuotias Ida Halmela aloitti Sekasin-chatin työtiimin harjoittelijana maaliskuussa.

”Olen huomannut, että eri aikoina käydään erilaisia keskusteluja. Teini-ikäiset ottavat yleensä yhteyttä aamupäivällä, nuoret aikuiset illalla”, Halmela kertoo.

Yksi keskustelunaiheista on etäopetus. Yläkoulun oppilaita voi ahdistaa pelkkä kameran päälle laittaminen. Taustalla on usein ulkonäköpaineita ja sosiaalisten tilanteiden arkuutta. ”Vaikka luokkakaverit ovat tuttuja, kamerassa kaikki näkevät sinut, kun puhut. Normaalissa koululuokassa puhuja voi olla moneen ihmiseen selin.”

Halmelan mukaan varsinkin chattiin yhteyttä ottavilla tytöillä on riittämättömyyden tunnetta omasta ulkonäöstään. He eivät koe olevansa tarpeeksi hyviä tai kauniita.

”Kun on kotona koko päivän etäopetuksessa, ei välttämättä ole tarvetta tai voimia laittautua. Yhden chattaajan kanssa keskustelimme kerran siitä, voisiko opettajalta pyytää lupa olla laittamatta kameraa päälle.”

Halmelan tausta chatin vastaajana on erilainen, mutta ei tavaton. Hän on ollut lastensuojelun asiakas elämänsä ensimmäisestä päivästä lähtien.

”Äitini oli huumeaddikti jo ennen syntymääni. Isäni on ollut vankilassa elämästäni yli vuoden.” Halmela valitsi työn nuorten parissa oman taustansa vuoksi. Hän uskoo voivansa olla avuksi nuorille, jotka ovat kohdanneet samankaltaisia haasteita kuin hän itse.

”Minusta tuntuu, että on helpompi antaa pieniä onnenmurusia nuorille, koska oma näkökulma sen aikaisesta elämäntilanteesta on yhä muistissa.”

Lapsena Halmela otettiin huostaan useita kertoja. Teini-iässä hän sairasti masennusta ja syömishäiriötä sekä kamppaili pahojen oppimisvaikeuksien kanssa. Pitkään terapiassa käyminen on antanut työkaluja chatissa toimimiseen.

”Voin miettiä, millä tavalla olisin itse aikanaan halunnut, että minut kohdataan chatissa.” Halmela tähtää lasten ja nuorten psykoterapeutin ammattiin. Nuorille hän tahtoo sanoa, että vaikka tie elämässä menisi vaikeimman ja pisimmän kaavan kautta, voi silti kasvaa ehjäksi aikuiseksi.

”Usein chatissa tulee tunne, että voi vitsi, voisinpa tulla halaamaan tätä nuorta. Hän on ihan yhtä tärkeä kuin kuka tahansa, ja hänestä voi tulla ihan mitä vain.”

Sosionomiksi opiskellut 50-vuotias Reyes aloitti chatin työntekijänä ja tiimin esimiehenä vuonna 2019. Hän pitää chatin auki joka työtunti ja tietää tismalleen, mitä siellä tapahtuu.

”Olen kuulolla, näen ja osallistun koko ajan. Tylsää päivää ei ole.”

Työn haaste on hänestä ihmisten kohtaaminen anonyymisti. Täydellistä ohjekirjaa siihen ei ole, eikä kukaan pysty hän mielestään sellaista kirjoittamaan.

Hätäkeskusilmoituksia itsetuhoisista nuorista tiimi tekee Reyesin mukaan viikoittain, yhteensä noin kolme tai neljä kuukaudessa. Lastensuojeluilmoituksia he tekevät harvemmin. Lastensuojelulain mukaan ilmoitusta ei voi tehdä, jos nuori ei anna omaa nimeään tai osoitettaan.

Reyes näkee kuitenkin chat-keskustelun kaltoin kohdellun nuoren kanssa tärkeänä valopilkkuna.

“Otamme aikuisina vastaan tilanteen ja nuoren pahan olon. Voimme miettiä yhdessä hänen kanssaan, mikä olisi paras tapa toimia. Meillä on kuitenkin 45–60 minuuttia aikaa puhua hänen kanssaan, ja ehkä jopa saada hänen nimensä ja osoitteensa.”

Vaikka tie elämässä menisi vaikeimman ja pisimmän kaavan kautta, voi silti kasvaa ehjäksi aikuiseksi.

Nuorten kanssa raskaitakin keskusteluja käyvä Ida Halmela pitää jokaisen chatin jälkeen tauon. On tärkeää saada mieli tyhjentymään ja aloittaa seuraava keskustelu puhtaalta pöydältä.

Harjoittelijana Halmela purkaa myös kerran viikossa tunteitaan työntekijöiden kanssa. Hänestä tuntuu helpottavalta, että on turvapaikka, jonne pystyy ottamaan yhteyttä.

”Joskus keskusteluista on tullut paha mieli ja minua on ahdistanut. Päähäni on jäänyt pyörimään, mitä olisin voinut tehdä enemmän tai paremmin.”

Vaikeimmista sessioistakin voi silti jäädä hyvä olo.

”Siitä ymmärtää, että on pystynyt olemaan nuoren tukena ja kannattelemaan häntä.”

Ruudun takaa vapaaehtoisista päivystäjistä löytyy kaikenikäisiä – eläkeläisiä ja nuoria opiskelijoita. Sosiaali- tai terveysalan koulutus ei ole pakollista, vaan päivystäjiä löytyy insinööreistä toimittajiin.

”Vaikka elämme näin hankalaa aikaa, vapaaehtoistyö on ehkä saanut jopa buustia. Meille tulee koko ajan tarjouksia, mikä on hyvin liikuttavaa”, Reyes sanoo.

Vapaaehtoiset haastatellaan ja koulutetaan tehtävää varten. Työn kuitenkin oppii vasta, kun sitä tekee ja löytää oman tapansa chatata. Kaikille työ ei sovi.

Vapaaehtoistyö antaa myös tekijälleen jotain tärkeää: onnistumisen kokemuksia ja kiitoksia. Reyesin mukaan ne motivoivat jatkamaan työssä.

”Meillä on aikuisia, jotka oikeasti välittävät. Se on loppupeleissä aika kantava juttu.”

Nuoret ovat löytäneet chatin ja tulevat juttelemaan todella matalalla kynnyksellä. Se on Ida Halmelan mielestä hienoa.

”Olen huomannut, että nuoret kokevat ongelmansa niin pieneksi, etteivät he halua kuormittaa sillä ketään. Ongelma voi kuitenkin kasvaa, jos sitä ei pääse purkamaan.”

Halmelasta on ihanaa kohdata nuoria. Hänestä nuoret osaavat käsitellä asioita, vaikka he kokevat usein, etteivät he osaa tai pysty.

”He eivät ole tiedostaneet vielä sitä vahvuuttaan. Tunteiden käsitteleminen ja purkaminen noin nuoressa iässä on suuri rikkaus.”

45 minuuttia on kulunut loppuun. Chatin päivystäjä on rohkaissut ja tukenut nuorta parhaansa mukaan. On aika lopettaa keskustelu. Päivystäjä toivottaa nuorelle kaikkea hyvää, ja nuori kiittää sydänemojin kera.

Nuori sulkee chat-ikkunan ja jää jälleen yksin ajatustensa kanssa. Kaikki ei ole vielä hyvin. Ei voi ollakaan, sillä hän tietää, etteivät asiat muutu hetkessä.

Mutta jokin on toisin. Keskustelun tunnelma on ehtinyt muuttua kolmen vartin aikana paljon. Mustasta depressiosta alkanut juttelu on päättynyt aivan pieneen valonkipinään.

Se on alku.

Julkaistu 3.5. ilmestyneessä Improbatur 1/2021-lehdessä.

Jaa: