Huuhkaja-kapteeni rutistaa lukiota etänä – 33-vuotias Tim Sparv sai lukion päättötodistuksen keväällä

Henkilöt

Lukion parikymppisenä aloittanut urheilija suunnittelee ylioppilaskirjoituksiin osallistumista ammattiuran päätyttyä. Ruotsinkielisen iltalukion kursseihin kului noin kuusi vuotta etänä.


Tuukka Tuomasjukka
Tim Sparvin albumi

Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteeni Tim Sparvilla oli toukokuussa syytä juhlaan: hän sai lukion päättötodistuksen. 33-vuotias Sparv on suorittanut opintojaan etänä vaasalaisessa ruotsinkielisessä iltalukiossa, Vasa svenska aftonläroverkissä.

Sparv ei ole haastatteluissa piilotellut lukio-opintojaan. Nettisivuillaan hän kertoo olevansa “full time footballer, part time student” – kokopäiväinen jalkapalloilija ja osa-aikainen opiskelija.

“Mä haluan kehittyä ihmisenä, en pelkkänä jalkapalloilijana. Oli se sitten Suomen historiasta jotain mitä en aikaisemmin tiennyt, tai kiinnostava psykologian juttu, sillä on iso vaikutus henkiseen tilaan”, Sparv intoilee.

Aikuislukion oppimäärä on tavallista lukiota lyhyempi, ja sen päättötodistukseen vaaditaan vähintään 44 kurssia. Matematiikkaa Sparv on opiskellut lyhyenä, ja laajempia kokonaisuuksia hän opiskeli muun muassa psykologiasta. Suomen kieli on hänelle vieras kieli, jota hän suoritti kuusi kurssia. Äidinkieltään ruotsia hän luki viisi kurssia. Valkolakki jalkapalloilijalta uupuu kuitenkin vielä.

“Ylioppilaskirjoitukset kirjoitetaan Suomessa tietyssä aikataulussa, ja tässä elämäntilanteessa se on aika haastavaa. Se ei onnistu.”, Sparv kertoo. Ylioppilaskirjoitukset hän aikoo suorittaa pelaajauran jälkeen.

Muut opinnot on ollut mahdollista tehdä etänä, mutta kirjoitusten yhteensovittaminen harjoitus- ja peliaikatauluihin on vaikeaa. Sparv ei ole asettanut valmistumiselleen aikataulutavoitetta, eikä vielä ole päättänyt, mihin ylioppilaskokeisiin osallistuu.

“Pelaajauran loppu lähestyy totta kai vauhdilla. Se riippuu siitä, kuinka kauan haluan ja pystyn pelaamaan tällä tasolla. Aika pian minulla on varmasti vähän enemmän aikaa opinnoille, sillä tahdilla kuin haluaisin niitä tehdä”.


Lukion lykkääntyminen tapahtui
luonnostaan. Kun ikätoverit jatkoivat 2000-luvun alussa toisen asteen opintoihin, Sparv lähti uran perässä ulkomaille. 16-vuotiaana hän siirtyi Southamptonin junioriakatemiaan Englantiin heti peruskoulun jälkeen. Päätös oli hänen mukaansa helppo.

“Kävin Euroopassa näytillä muutamassa seurassa, ja kun Southampton oli kiinnostunut tekemään diilin kanssani, se oli unelmieni täyttymys. Pääsin pelaamaan ulkomaille ja keskittymään täysin jalkapalloon”, Sparv kertoo.

“Siinä vaiheessa koulussa ei kiinnostanut ollenkaan. Jalkapallo oli suurin intohimoni, ja halusin tehdä kaikkeni sen eteen, että kehityn ja pääsen eteenpäin.”

Opintojen loppumisesta ei tarvinnut käydä keskusteluja vanhempien kanssa, sillä Sparvin isä oli ollut hänen valmentajansa vuosikymmenen ajan. Äitiä muutto ulkomaille tosin harmitti.

“Äiti oli varmasti enemmän huolissaan siitä, että onko siellä Englannissa mahdollisuus opiskella edes vähän jalkapallon ohella.”


Sparvin lukiotie alkoi
kymmenen vuotta ikätovereita myöhemmin, kun hän pelasi 2010-luvun alussa pelasi baijerilaisessa Greuther Fürth -jalkapalloseurassa Saksassa.

Tällöin, kymmenen vuoden jalkapalloilijan uran jälkeen, hän oli alkanut kaivata vastapainoa työn fyysisyydelle: juoksemiselle, taklauksille ja saliharjoitteluille. Sparv oli alkanut myös lukea paljon ja kirjoittaa kolumneja vanhan kotiseutunsa maakuntalehti Pohjalaiseen.

“Siinä 25-vuotiaana oli halu ja kiinnostus keskittyä arjessa myös johonkin muuhun”, jalkapalloilija sanoo. “Siinä riittää, että treenien jälkeen istun tuoliin, juon kahvia ja luen hyvää kirjaa. Se tekee kropalle hyvää.”

Sparv oli jo Saksan-aikaa edeltäneessä seurassaan, Hollannin pääsarjassa pelaavassa FC Groeningenissa selvittänyt mahdollisuutta päästä mukaan urheilujohtamisen koulutusohjelmaan. Vastaus kuului, että opiskeluja varten pitäisi olla lukio käytynä. Jalkapalloilija tajusi olevansa muita jäljessä koulutuksen osalta.

“Siinä vaiheessa tiedostin, että okei, mun pitää aloittaa lukio jossain vaiheessa”, Sparv kertoo.

“Aluksi se harmitti, mutta enää ei. Olen kärsivällinen, ja tämä on pitkäjänteinen strategia. En ajatellut, että opiskellaan 3–5 vuotta, ja se on siinä. Elinikäinen oppiminen on minusta tärkeää.”


Huuhkaja-kapteeni ei ole
ainoa lukiotaan tänä keväänä viimeistellyt jalkapalloilija. FC Interin kapteeni, 32-vuotias Timo Furuholm kertoi saaneensa valkolakin 17 vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. Ulkomailla seuroissa kiertänyt Sakari Mattila taas sai päättötodistuksen 30-vuotiaana helsinkiläisestä Mäkelänrinteen urheilulukiosta 15 vuoden tahdilla.

Myös Sparv onnitteli valkolakkiaan juhlinutta, maajoukkueessakin pelannutta Furuholmia sosiaalisen median palvelu Twitterissä.

“Pukukopissa on tietysti erilaisia tyyppejä. Tunnen monia, jotka opiskelevat jalkapallon ohella, mutta tunnen myös monia, jotka pelaavat ainoastaan pleikkaria ja tietokonetta”, Sparv sanoo.

Hän kertoo kokeneensa, että suhtautuminen Skandinaviassa on ollut opiskelumyönteisempää kuin Manner-Euroopassa, vaikka pelaajien koulutustasossa ei välttämättä olisikaan eroa Suomeen verrattuna. Esimerkiksi Tanskassa FC Midtjyllandissa pelatessaan Sparvilla oli useita joukkuekavereita, jotka suorittivat lukio-opintoja tai tekivät kursseja yliopistolta.

Toisenlaisiakin reaktioita kuitenkin on.

“Mullakin on sellaisia kavereita, jotka alkavat nauraa kun, sanon, että opiskelen ja suoritan lukiota etänä. Heistä on koomista, että ammattijalkapalloilija tässä vaiheessa uraa opiskelee”, Sparv kertoo. Itse hän ajattelee, että opiskeleminen ei koskaan ole liian myöhäistä, ja siitä on aina vain etua.

Samaan aikaan Sparv pitää hyvänä, että jalkapalloilijat valmistautuvat tulevaan myös uransa aikana, eivätkä odota ensin uran loppumista ja katso tilannetta sitten.

“Toivoisin, että yhä enemmän tiedostettaisiin, että jalkapalloilijan ura on tosi lyhyt, ja sen jälkeen alkaa uusi elämä, uusi ura. Kun jalkapalloilijan ura loppuu, samalla loppuu myös kiinnostus sun ympärillä. Mitä sä aiot tehdä sen jälkeen? Siihen suhtautuminen voi olla tosi vaikea juttu monelle”.


Millaista sitten on
suorittaa lukiota samalla, kun pelaa maajoukkuessa ja pääsarjassa?

Sparv kertoo pyrkineensä ennen kaikkea tasapainoon lukio-opintojensa ja jalkapalloilijan työn yhdistämisessä. Useimmiten hän on opiskellut vapaapäivinä ja harjoitusten jälkeen, kolmena–neljänä päivänä viikossa. Toisinaan opiskeluun on voinut käyttää pelimatkoja.

“Se on sujunut aika hyvin. En ole halunnut opiskella liikaa, mutta kuitenkin jotain koko ajan. Olen tosi kiitollinen siitä, että opettajat ovat ymmärtäneet elämäntilanteeni. Joskus elämässä on ollut aika paljon juttuja, odotuksia ja vaatimuksia, ja se on välillä tosi stressaavaa. Siinä on auttanut tosi paljon, että koulu ja opettajat ymmärtävät, että okei, tällä kertaa Tim ei ehdi tehdä, mitä sen piti, mutta tekee sen myöhemmin.”

Eniten iloa opinnoissa ovat tuoneet suomen ja ruotsin kieli sekä historia, kun taas hankalia ovat olleet matematiikka, fysiikka ja kemia. Vaikeimmaksi etäopinnoissa Sparv on kokenut sen, että lähiopetus ja opiskelukaverit ovat puuttuneet. Suomessa käydessään hän on pyrkinyt tapaamaan opinto-ohjaajaansa.

“Totta kai olen kaivannut sosiaalista puolta, että voisi tavata muita opiskelijoita ja kuulla heidän kokemuksiaan. Muuten opinnot ovat olleet aivan fantastisia ja todella joustavia.”


Jalkapallovalmentajan uraa miettinyt
Sparv on kiinnostunut psykologian ja käyttäytymistieteen opinnoista, joita voisi soveltaa tulevaan ammattiin. Tällä hetkellä hän suorittaa etänä UEFA B-jalkapallovalmentajakoulutusta. Lisäksi Sparv opiskelee vapaa ajallaan uuden kotimaansa Kreikan kieltä.

Tällä hetkellä jalkapalloilijan tavoitteena on, että voisi uransa jälkeen samaan aikaan suorittaa yliopisto-opintoja että valmentaa nuoria. Valmentajan työ itsessään ei vaatisi korkeakouluun lähtemistä, mutta Sparv kertoo odottavansa korkeakouluopintoja. Samalla voi aueta myös muita vaihtoehtoja ja mahdollisuus tarkastella vaikkapa viiden vuoden päästä sitä, onko valmentaminen kivaa ja edelleen jotain sellaista, johon hän haluaa keskittyä.

Myöhäisherännäisyydestään huolimatta Sparv on tyytyväinen tekemiinsä valintoihin – sekä opintojen lykkäämisen että niiden muita myöhempään aloittamisen osalta. Opiskelu on tuonut kaivattua tasapainoa paineiseen työhön, ja Sparv kokee saaneensa siitä lisää energiaa.

“On henkiseltä kantilta tärkeää, että arjessa on muutakin kuin työ. Jos on pelannut huonosti, joukkue on vaikkapa hävinnyt, kotona on silloin muutakin, johon voin keskittyä, eikä koko ajan ajattele huonoa peliä ja suoritusta. Se voi olla vaarallistakin”, Sparv kertoo.

“Kun nuorena haluaa jalkapalloammattilaiseksi, on elintärkeää keskittyä harrastukseen, jos haluaa päästä pitkälle. Siinä ei voi mennä puolivaloilla ja uskoa, että se riittää. Mutta luulen, että vanhemmiten siitä on hyötyä, että arjessa sille on jokin vastakohta.”

Eivätkä vuodet ennenkään opintoja ole menneet hukkaan.

“Toki tämäkin on ollut elämänkoulu, miten olen tehnyt vuosien varrella. Olen saanut olla erilaisissa maissa ja kulttuureissa ja oppia erilaisia kieliä. Sekin on mielestäni jonkinlainen koulu.”

Juttu on julkaistu lyhennettynä versiona 2.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2020 -lehdessä.

Jaa: