Oletko “liian huono” läpäisemään ylioppilaskirjoituksia? Saatat kärsiä huijarisyndroomasta

Ilmiöt ja yhteiskunta, Jutut, Mielipide

Lapsuuden kokemukset, persoonallisuuspiirteet ja yhteiskunnalliset rakenteet saavat monen kyseenalaistamaan osaamisensa turhaan. Huijaritunteet on mahdollista palauttaa paikalleen – eli ajatusmalleiksi ja tunteiksi, ei totuudeksi.

 Silja Uusikangas, Sanni Lehtinen ja Amanda Pasanen
Salla Merikukka

Palautin pääsykokeessa tyhjän paperin. Vastauksistani muut olisivat varmasti huomanneet, etten oikeasti osaa niitä asioita, joita korkeakouluihin pääseviltä ihmisiltä vaaditaan. Hävetti, että tulin edes hakeneeksi.

Reilu vuosi myöhemmin kirjastossa vietetyn pääsykoekevään jälkeen kuulin, että olin saanut opiskelupaikan. Valmistumiseeni saakka kerroin kaikille, kuinka olin päässyt opiskelemaan muka sattumalta. Ajattelin, että olin jotenkin onnistunut huijaamaan tieni yliopistoon. Lamauttava tunne siitä, että en yksinkertaisesti kuulu korkeakouluun oli jo lukioaikana niin vahva, että melkein jätin hakematta.

Lukemasi tarinan kertoja on yksi meistä, mutta toista pääosaa siinä näyttelee huijarisyndrooma.

Huijarisyndroomalla tarkoitetaan ajatusvinoumaa, jossa ihminen ei usko olevansa osaava ja kykenevä, vaikka saadun palautteen ja arvosanojen kaltaiset ulkoiset mittarit toista osoittaisivat. Huijari saattaa esimerkiksi ajatella, että hyvistä kurssiarvosanoista huolimatta hän on liian huono läpäistäkseen ylioppilaskirjoituksia. Huijarisyndroomaa poteva ajattelee huijanneensa muut uskomaan osaamiseensa ja pelkää, että oma kuviteltu kyvyttömyys paljastuu muille hetkenä minä hyvänsä.

Huijarisyndrooman juuret voivat olla niin lapsuuden kokemuksissa, persoonallisuuspiirteissä kuin yhteiskunnallisissa rakenteissa. Moni kokee huijarisyndroomaa varsinkin yhteishaun aikana ja opintojen alettua – erityisesti jos lähipiirissä ei juuri ole korkeakoulutettuja. Jos ei ole tottunut näkemään itsensä kaltaisia ihmisiä tietyissä tehtävissä ja yhteiskunnallisissa asemissa tai kohtaa vähättelyä ja syrjintää, voi ajatus omasta huijariudesta vahvistua.

Osa meistä reagoi huijarisyndroomaan alisuoriutumalla ja osa ylisuorittamalla: joko emme yritä ollenkaan tai yritämme niin kovasti, että uuvumme. Molemmissa tilanteissa vaarana on, että päätyy tekemään asioita, joita huijarisyndrooma kuiskuttaa korvaan – sen sijaan, että seuraisi polkua, jota oikeasti haluaisi kulkea.

Jos huomaat, että olet suuntaamassa kohti ylppäreitä tai yhteishakua huijarilasit silmillä, tässä muutama ehdotus, joiden avulla voit palauttaa huijarisyndrooman omalle paikalleen: takaisin tunnetilaksi tai ajatusmalliksi, ei totuudeksi.

Et ole yksin. Kun yhä useampi uskaltaa puhua omasta huijarisyndroomastaan, myös vertaistuen saaminen helpottuu. On huojentavaa huomata, että myös ympärillä olevat osaavat ihmiset kokevat huijaritunteita.

Valmistaudu sopivasti. Riittävä, muttei liiallinen kertaaminen auttaa hahmottamaan oman osaamisen todenmukaisesti. Jos huijarisyndrooma johtaa kohdallasi mahdollisuuksien välttelyyn, valmistautuminen voi olla sille hyvää vastalääkettä. Osallistut sitten kokeeseen tai työhaastatteluun, valmistautuminen voi tehdä tilanteesta helpomman tai ainakin auttaa siihen, ettet jätä mahdollisuutta käyttämättä. Jos taas tunnistat itsessäsi ylisuorittajan, kannattaa viime hetken valmistautumisen sijaan harjoitella luottamista omiin kykyihin. Valmistautuminen on normaali osa kaikkea tekemistä – se ei vie ansiota pois sinulta eikä ole merkki huijaamisesta!

Luota siihen, että muut kykenevät tekemään arvion. Huijarisyndrooma ei ole ainoastaan vääristynyt käsitys omasta osaamisesta, vaan vääristymä ulottuu myös siihen, mihin ajattelemme muiden pystyvän. Jos luulet, että olet huijannut tiesi kesätyöpaikkaan tai läpäissyt kurssisi sattumalta, vähättelet samalla rekrytoijien tai opettajien ammattitaitoa. Huijarisyndrooman ote tulevaisuudestasi saattaa hellittää, kun päätät, ettei ole sinun tehtäväsi arvioida muiden tekemiä valintoja.

Huijarisyndroomaa tuottaville rakenteille saa suuttua. Esimerkiksi ajatus siitä, että vain tietynlaiset ihmiset voisivat olla päteviä, on vääristyneen kulttuurin tuote. Sen sijaan, että annamme huijariajatusten pienentää itseämme ja mahdollisuuksiamme, voimme yhdessä sisuuntua ja korjata epäkohtia.

Kirjoittajat ovat oman elämänsä huijareita ja kokeneita järjestövaikuttajia, jotka kirjoittavat tietokirjaa huijarisyndrooman yhteiskunnallisista juurista ja vaikutuksista.

Jaa: