Eino Nurmiston kolumni: Koulun ainoa homo

Mielipide
Eino Nurmisto
Antti Kyrö

Lukiopolkuni alkua leimasi lannistus. Olin läpi yläkoulun haaveillut suuresta maailmasta vapaamielisine ja luovine ympyröineen. Olosuhteiden pakko ajoi minut kuitenkin kotikylän pieneen lukioon, ja perhe kehtasi vielä ylpeänä onnitella minua sisään pääsemisestä.

Lapsesta saakka olin ollut erilainen kuin muut ja kasvaessani se vain korostui. Jossain epätoivon ja toiveikkuuden välitilassa kuitenkin vapauduin lukion alkaessa. Kouluun tuli yllätyksekseni uusia, jo päiväkodissa muodostettujen pienten piirien ulkopuolisia ihmisiä, joihin tarttua.

Nopeasti tärkeiksi tulleiden ystävien turvakupla antoi vapautunutta tilaa hengittää: se piti sisällään kärsivällisesti kuuntelevia ihmisiä, joille vuodattaa loputonta ahdistusta ja ulkopuolisuuden kokemusta, ja joille olla homouden ja kaikenlaisen erikoisuuden kuorrutuksesta esiin tullut Eino. Muodostimme oman maailmamme, jossa läpipääsy oli kurssien ainoa tavoite ja viimeistään tiistaina hyvä päivä lintsata.

Sain kuitenkin kuulla, että yhteiskuntaopin tunneilta poissa ollessani muut laskivat prosentteja sille, kuinka monta homoa Einon lisäksi lukiossa voisi olla. Silloin ei puhuttu yhdenvertaisuudesta, hyvästä liittolaisuudesta tai turvallisesta tilasta. Psykologian opettaja arveli, ettei kukaan ole homo enää vanhana. Äidinkielen opettaja esitteli novellista tehtyä ”lespolaisuustulkintaa”.

Cis-heteronormeista vapaat oppimateriaalit ovat tärkeitä: ne ovat vähemmistöille paikka nähdä itsensä osana yhteis- kuntaa ja enemmistölle tilaisuus ymmärtää, että maailmassa on muutakin kuin he itse. Koulutehtävät eivät kuitenkaan korvaa aidosti yhdenvertaista ja luontevaa arkipäiväistä suhtautumista. Boheemi, pitkän työuran Helsingin lukioissa tehnyt kuvaamataidon opettaja kuiskasi sateenkaariteemaista työtäni tarkastellessaan täydellisen liittolaisen kommentin siitä, miten hän kyllä ymmärtää, vaikka nämä maalaiset eivät.

Jos luonteva suhtautuminen ei tule elämänkokemuksesta tai selkärangasta, on siihen opeteltava. Opiskeltava ulkoa korrektit termit ja yhdenvertaiset puhetavat, vaikka kuinka tuntuisi vaikealta. Ei saa lipsahtaa siihen harhaan, että hersyvän stereotyyppinen Pride-homo kyllä tiensä valinneena kestää. Kyse on myös heistä, joiden vähemmistöön kuulumisesta ei tiedetä tai puhuta. Sillä kuten ne yhteiskuntaopin tunnin todennäköisyydet ja myöhempi aika itsellenikin näyttivät: vaikka minusta siltä tuntui ja kaikki niin luulivat, edes Somerolla en ollut lukioni ainoa homo. ✦

Kolumnin kirjoittaja Eino Nurmisto on muun muassa someper­soona ja kirjoittaja, joka harrastaa glamoröösiä elämää, mutta rakastaa myös Heseä kotiinkuljetuksella. Kolumni on julkaistu 2.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2021-lehdessä.

Jaa: