Ei suomalainen vaan karjalainen – TikTok-aktivisti Maura Häkki kertoo vähemmistöstään, vaikka usein vastaus on vihapuhetta

Henkilöt, Ilmiöt ja yhteiskunta

Maura Häkki saa vihapuhetta kertoessaan TikTokissa vähemmistöstään, karjalaisista. Nuoret elvyttävät kulttuuria ja opettelevat kieltä, mutta he haluaisivat karjalaisten aseman paremmin näkyviin – myös lukiossa.

Tuukka Tuomasjukka
Riikka Hurri

Ensimmäiseksi Maura Häkki sulki kommentit.

“Mä en oo oikein koskaan juhlinut itsenäisyyspäivää”, hän oli lausunut itsenäisyyspäivänä TikTokissa julkaisemallaan videolla.

“Enkä juhli sitä edelleenkään. Koska mä en oikein tiedä, mitä mun pitäis juhlia”, puhe jatkuu.

Yön aikana kommentteja oli tullut paljon, ehkä lähemmäs tuhat. Niiden joukossa oli tappouhkauksia, itsemurhaan yllyttäviä viestejä ja väkivallalla uhkailuja. Osa oli nuorilta, hän uskoo.

Puheenvuorosta tuli Häkin katsotuimpia, nopeasti yli 100 000 näyttökertaa. Hän luetteli siinä historian nurjaa puolta. Sisällissodan teloituksia, jatkosodan suomalaista äärinationalismia, vähemmistöistä hyötymistä.

Häkin silmät siristyvät. Äänensävy on vakaa ja rauhallinen. Onko hartaan juhlan aiheena kenties romanien syrjinnän hiljainen hyväksyminen? Vaiko karjalaisten oikeuksien puuttuminen?

Kasvoilla käy kevyt hymynkare. Entä sodan glorifioiminen? Vähemmistöjen suomalaistaminen väkipakolla, jotta Suomi olisi yhtenäinen?

Häkki pitää videolla lyhyen tauon ja katsoo kameraan.

“Mitä sinä juhlit itsenäisyyspäivänä?”

 


Joensuussa on kylmä,
tuntuvasti pakkasta, niin kuin sosiaalisen median kommenttikentissä. Kerrostaloyksiön ovi aukeaa kolme yötä viestivyöryn jälkeen. Kissa syöksyy kaapin päältä, toinen retkottaa sylissä.

Asunto on sama kuin itsenäisyyspäivän somevideolla – ja valtaosalla muista @maurash-tilin julkaisuista.

Niillä puhuu 21-vuotias Maura Häkki. Avoimen yliopiston opiskelija, joka lukee yhteiskuntapolitiikkaa Itä-Suomen yliopistossa. Valkolakin jälkeen hän haki opiskelemaan eri aloja – kiinan kieltä, kulttuurintutkimusta ja muotisuunnittelua – mutta päätyi viettämään useampaa välivuotta vuorotöissä tehtaalla.

Tehdastyöt päättyivät viime syksyn alkuun. Silloin Häkki oli aloittanut jo videoiden tekemisen. Ensimmäinen ilmestyi tilille tammikuussa 2020.

“karjala on vaa suomen kielen murre ja karjalaiset on suomalaisia”, kuuluu videon ensimmäinen teksti. Häkki haroo videolla tukkaansa väsyneen näköisenä.

Teksti vaihtuu. “karjala on oma kielensä ja karjalaiset on iha oma kansa, jolla on oma kulttuuri”, siinä lukee. Häkki nostaa kättä, sen päälle ilmestyy teksti: “ota selvää, älä oleta”.

Videon taustalla pyörii musiikki, kuin missä tahansa TikTok-päivityksessä. Näyttökertoja tuli alkuun parikymmentätuhatta, nykyään niitä on jo 100 000 enemmän.

Määrä tuli yllätyksenä. Tällaisia videoita Häkki on julkaissut melkein päivittäin, vuoden aikana yli 300.

Aihe on henkilökohtainen. Häkki esittelee TikTokissa karjalan kieltä, pukeutuu siellä karjalaiseen kansanpukuun, kertoo karjalaisten historiasta – ja on itse karjalainen.


Karjala on käsite,
jota on totuttu käyttämään moneen. Suomalaiset saattavat usein viitata karjalaisuuteen, jos he kertovat juuristaan Etelä- tai Pohjois-Karjalan maakunnissa – vaikka Imatralla tai Kiteellä.

Häkille – ja lukuisille muille – kyse on jotain muusta. Karjala tarkoittaa myös Itä-Suomesta Venäjän rajan yli ulottuvaa historiallista aluetta. Sillä asuvat ihmiset eivät olleet niinkään suomalaisia, vaan useammin karjalaisia.

Tämä Karjala liippaa suomalaisia lukiolaisia muutenkin kuin historian kurssien kautta. Yleisen arvion mukaan miljoonalla suomalaisella arvioidaan olevan juurensa siellä. Kerrataanpa.

Kun talvisota päättyi Moskovan rauhaan vuonna 1940, Suomi luovutti Neuvostoliitolle alueita – muun muassa puolet silloisesta Karjalan maakunnasta. Ihmiset jättivät kotinsa ja heidät asutettiin ympäri Suomea.

Tähän siirtoväkeen, evakkoihin, kuului yli 400 000 ihmistä. Heistä valtaosa tuli Karjalasta. Suomessa oli asunut ennenkin karjalaisia, mutta nyt heistä tuli entistäkin merkittävämpi vähemmistö.

Muutos ei käynyt kivuttomasti. Moni oli uskonnoltaan ortodokseja ja puhui suomen sijaan äidinkielenään karjalaa – suomen läheisintä sukukieltä. Suhtautuminen oli usein nuivaa: tapoja kummasteltiin, karjalan kieltä kiellettiin käyttämästä koulussa ja sitä pidettiin vain murteena, vähempiarvoisena.

Kävi niin kuin vähemmistölle Suomessa usein kävi: politiikka ja asenteet laittoivat heidät samaan muottiin muiden kanssa. Kieli ja kulttuuri ottivat osumaa. Muutaman sukupolven jälkeen moni ei enää ollut karjalainen, vaan suomalaistunut.

Nykyään karjalaiset ovat vähemmistönä vähän tunnettu. Sen huomasi myös Häkki, kun hän alkoi tehdä TikTokiin videoita karjalaisista ja heidän historiastaan.

“Tosi moni on sanonut, että saamelaisista meille on kerrottu jonkun verran, mutta teistä karjalaisista en tiedä”, Häkki kertoo.

Kommentit ovat tulleet nuorilta. Heille Häkki suuntaa sanansa. Yleisö TikTokissa on hänen arvionsa mukaan enimmäkseen 10–20-vuotiasta.

 


Häkki ei ole
aina kokenut olevansa karjalainen. Hän kasvoi 5 000 asukkaan Juuassa, tunnin matkan päässä Joensuusta.

Siellä hän oli suomea ja venäjää puhuva nuori, joka esittäytyi suomalais-ukrainalaisena.

Neuvostoliiton aikaisessa Ukrainassa kasvanut äiti oli muuttanut 90-luvulla Suomeen. Isän vanhemmat taas olivat suomalaisia ja karjalaisia.

Suomalaisuus ei kuitenkaan tuntunut Häkistä omalta. Muut vieroksuivat. Hän ei tuntenut olevan myös- kään tarpeeksi ukrainalainen.

“Mulla on ollut aina aikamoinen identiteettikriisi siitä, mikä mä olen. En ole koskaan tuntenut, että olisin kuulunut suomalaisiin, koska mua on syrjitty paljon sen takia, että mun äiti on ulkomaalainen”, Häkki sanoo.

“Mä oon ollut aika tumma verrattuna muihin lapsiin meidän koulussa, mua on ryssitelty ja haukuttu n-sanalla, ja kaikkea.”

Häkki tiesi, että hänen isänsä oli karjalainen, mutta vanhemmilla polvilla karjalaisuuteen kytkeytyi myös raskaita muistoja. Kuten se, miten isä 70-luvulla Juuassa lopetti karjalan puhumisen, kun sitä ei saanut käyttää koulussa. Tai se, miten nykyään Venäjälle kuu- luvassa Hyrsylässä asunut isoisä – jonka äidinkieli oli ollut karjala, ei suomi – joutui Neuvostoliiton sotavankileirille, kun Suomi jätti osan Karjalasta evakuoimatta, mukaan lukien hänen kylänsä.

“Totta kai karjalainen kulttuuri ja karjalaisuus on aina ollut meillä läsnä. Mutta olen kokenut, että se ei ole sellaista, mihin saisin kuulua”, Häkki kertoo.

Kieltä hän oppi yksittäisiä sanoja ja ilmauksia. Passibo, kiitos. Pagizetko karjalakse, puhutko karjalaa.

Myös häkki on karjalaa. Se tarkoittaa härkää – ja on luultavasti ollut liikanimi itsepäiselle henkilölle, Häkki nauraa.


Jos miljoonalla suomalaisella
on karjalaisvähemmistöön viittaavat juuret, miten paljon Suomessa on karjalaisia?

Määrää on vaikea arvioida koska kyse on identiteetistä, ihmisen omasta kokemuksesta. Karjalan kielen sujuvia puhujia on arvioitu olevan Suomessa yli 10 000 ja Venäjällä enemmän. Kieltä jonkin verran osaavia on moninkertaisesti, mutta kielitaito ei ole vaatimus karjalaisuudelle.

Häkki heräsi karjalaisuuteensa internetissä. Hän löysi kaksi vuotta sitten Twitter-aktivistien kautta Discord-kanavan, jolla oli nuoria karjalaisia.

”Sitä ennen ajattelin, että karjalaiset olisivat vanhuksia, niin kuin moni muukin tällä hetkellä varmaan ajattelee”.

Sen sijaan, että Häkki kertoisi olevansa suomalainen, jolla on karjalaisia juuria – kuten vähemmistöt on yleensä tapana esitellä – Häkki sanoo TikTokissa olevansa karjalainen, jolla on ukrainalaisia, georgialaisia ja suomalaisia juuria. (Yksi Häkin äidin isovanhemmista on Georgiasta). Suomalaisena hän ei itseään pidä.

 



Monen muun ohella
Häkki kritisoi karjalaisten – ja muidenkin vähemmistöjen – vähäistä osuutta koulukirjoissa. Miksi heistä ei kerrota koulussa enempää?

Soitetaan opettajalle. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton puheenjohtaja, espoolaisen Haukilahden lukion opettaja Eero Kitunen huomauttaa, että opetus perustuu opetussuunnitelmaan. Siellä ei ole tarkkoja mainintoja monistakaan vähemmistöryhmistä.

”Tämä on tasapainoilua sen suhteen, mihin aika riittää ja mikä on kaikista olennaisinta”, Kitunen kertoo.

Julkinen keskustelu voisi vaikuttaa asiaan, Kitunen uskoo. Muutos voi tosin jäädä hetkelliseksi.

”Jos jokin isoihin linjoihin nähden marginaalinen aihe on pinnalla, se saattaa nousta esille myös oppitunnilla. Mutta jos keskustelu hiipuu, se ei ehkä enää puolen vuoden päästä ole osa oppitunteja.”

Kitunen kertoo, että karjalaiset mainitaan opetuksessa usein Stalinin vainojen yhteydessä. Myös Suur-Suomi-aate kehystää kansaa usein historianopetuksessa.

Karjalaisten käsittely nykyajassa puuttuu. Lukio-opiskelijoiden kiinnostus painottuu Kitusen mukaan useammin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuin etnisiin vähemmistöihin.


Kun yleisön pohjatiedot
ovat heikot, vähemmistöstä kertominen TikTokissa käy työstä. Häkki arvioi, että noin puolet hänen saamistaan kommenteista on vihapuhetta. Kun hän julkaisee videoita, joissa käsittelee karjalaisten kokemaa sortoa tai muiden vähemmistöjen tilannetta, vihapuheen määrä on vielä suurempi, yli kolme neljännestä.

“Puhun sellasista aiheista joista ei aina puhuta. Sellaisista aiheista, jotka saattaa olla vähän arkoja”, Häkki arvelee vihapuheen syyksi.

Häkki uskoo, että reaktioihin vaikuttaa sekin, ettei karjalaisia – etenkään nuoria sellaisia – ole totuttu näkemään. Hän nostaa esimerkiksi marraskuussa TikTokiin lataamansa videon, jossa soi karjalankielinen musiikki ja Häkki on pukeutunut karjalaiseen kansanpukuun.

“Sain siihen kommentteja, että onko sua lyöty lapsena, sulla oli aika huono lapsuus, mitä sä larppaat, senkin alkuasukas, mitä sä leikit”, Häkki luettelee.

Monissa kommenteissa kehotetaan lähtemään Venäjälle. Useat väärinsukupuolittavat. “En ole nainen enkä mies”, muunsukupuolinen Häkki esittäytyy TikTok-biossaan.

Suomalaista TikTokia Häkki kuvailee voimakkain sanankääntein. Erittäin myrkyllinen, aika vihainen. Ahdasmielinen.

“Aika paljon vähemmistövihaa siellä on.”

Häkki on alkanut miettiä, että monet suomalaiset eivät oikeastaan tiedä Suomen historiasta yhtään mitään.

”He tietävät siitä vain kapean osan, joka on todella nationalistinen ja tietyllä tavalla vähän kolonialistinenkin. On järkyttävää, miten paljon siellä takana on, mistä ei tiedetä.”

 


Miltä vihapuhe tuntuu?
Pahalta, Häkki toteaa.

”Mutta enemmän satuttaa se, miten vaikeaa näitä karjalaisasioita on viedä eteenpäin. Miten vähän ihmiset tietävät, ja miten paljon on ihmisiä, jotka eivät kirjaimellisesti halua kuunnella tai ymmärtää.”

Tuo TikTok hyvääkin. Joulukuussa Häkki kuuli, että hänen itsenäisyyspäivän videonsa oli päätynyt elämänkatsomustiedon opettajien ryhmään ja osaksi erään lukion oppituntia. Yhtä Twitter-kirjoitusta pyydettiin osaksi yhdeksännen luokan äidinkielen oppikirjaa.

Eikä opetussuunnitelmakaan ole täysin kädetön. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton Kitusen mukaan lukion historian opetus pyrkii valmistamaan uusien, erilaisten tulkintojen kohtaamiseen, vaikka monen vähemmistön ääni jäisikin tunneilla kuulumatta.

”Silloin reaktio ei karjalaisten historiasta kuullessa ole se, että tämä sotii kaikkea kuulemaani vastaan ja torjun sen, vaan että ymmärrän, että menneisyydestä on erilaisia tulkintoja. Ei lähdetä selkäydinreaktiolla loppupäätelmää vastaan, vaan tarkastellaan siihen johtaneita perusteluja.”

Samaan aikaan nuoret jatkavat näkökulmien esille nostamista sosiaalisessa mediassa – kuten Discord-kanavalta syntynyt yhdistys, Karjalazet Nuoret Suomes. He esimerkiksi tekevät meemejä ja kannanottoja, käyttävät kieltä ja laittavat ruokaa. Myös karjalanpiirakoita, karjalaksi šipainiekkuja.

Moni tekee kansanpukuja, ruuttoja, mutta Häkki toivoo, että niistä ei tulisi ihmisten alkukosketusta omaan karjalaisuuteen. Hänen näkökulmansa on poliittisempi: karjalaisten pitäisi mielummin keskittyä oikeuksien parantamiseen kuin kulttuurin esittelemiseen.

Häkki toivoo työllistyvänsä joskus vähemmistöasioiden pariin. Vaikka oikeastaan vielä reilu vuosi sitten hänestä piti tulla poliisi. Piti tulla jo lukiosta asti. Häkki valmistautui kokeisiin ja ajoi ajokortinkin, vaikka kertoo vihaavansa ajamista.

Sitten aktivismi alkoi viedä ja ajatukset virkavallasta jäivät.

“Mä rupesin epäröimään, että onko se mun juttu. Poliisin pitää kuitenkin olla tietyllä tavalla pidättyväinen, esimerkiksi someissa ja kaikissa muissa. Se ei enää tuntunut hyvältä.” ✦

Julkaistu 8.2. ilmestyneessä Improbatur 1/2021-lehdessä.

Jaa: