Ei hätää, se on ihan normaalia – Improbaturin toimitus vastasi nuoria mietityttäviin kysymyksiin

Ilmiöt ja yhteiskunta

Mitä jos ihastun vääriin tyyppeihin, en pääse eroon vaikeista tunteista tai en vain yksinkertaisesti jaksa? Lukio tuo mukanaan paljon uutta, mutta tavalla tai toisella siitä kaikesta selviää varmasti. Improbaturin toimitus ja lukiopsykologi vastasivat lukioikäisiä mietityttäviin kysymyksiin.

Sandra Järvenpää
Maria Tuunanen

Miten annan hyvän ensivaikutelman itsestäni uusille ihmisille?

Me käytämme loputtomasti aikaa ja energiaa ensivaikutelman miettimiseen, vaikka se ei oikeastaan ole meidän käsissämme.

Ihminen tekee päätelmän toisesta sekunnin kymmenesosan aikana. Tämän ajatellaan erään Princetonin yliopiston tutkimuksen mukaan juontuvan evolutiivisista syistä, ajalta, kun tuntemattoman ihmisen motiivien nopea päättely oli selviytymiskeino. Sinulla ei siis yksinkertaisesti ole aikaa vaikuttaa siihen, miten ihmiset sinua ensikohtaamisella lukevat.

Netti on pullollaan ohjeita hyvän ensivaikutelman tekemiseen, mutta tärkeintä olisi kuitenkin keskittyä niihin kaikkein yksinkertaisimpiin asioihin: ystävällisyyteen, katsekontaktiin ja kuunteluun, neuvoo Helsingin medialukion psykologi Minna Atiye.

Tilanteen luomaa jännitystä helpottaakseen voi myös muistuttaa itseään, että muutkin ovat luomassa ensivaikutelmaa, ja keskittyvät sen takia pitkälti itseensä. Harva muistaa esitte- lytilanteen jälkeen toisten nimiä, koska keskittyi vain oman nimensä lausumiseen ja käden puristamiseen sopivalla voimakkuudella.

Piirretyt värikkäät helmirannekorut, joissa molemmissa teksti BFF.

Miten muut ovat löytäneet sen tukipilarin vierelleen, mutta minä en? Kenelle puhua, jos ei ole ketään kelle puhua?

Jotta niitä oikeita ihmisiä löytää ympärilleen, täytyy itselle ja itsestä olla rehellinen. Kuten amerikkalainen haavoittuvuutta ja häpeää tutkinut Brené Brown kirjoittaa kirjassaan Daring Greatly, todellinen kuuluminen, belonging, tapahtuu vain, kun esitämme autenttisen, epätäydellisen itsemme maailmalle.

Autenttisuus tarkoittaa itsen näkemistä ja hyväksymistä sellaisena kuin on, ei sellaisena kuin haluaisi olla tai kuin ympäristö olettaa sinun olevan. Se on tietenkin erityisen haastavaa lukioaikana, kun aikuistuminen on juuri alkanut ja moni asia on muutoksessa. Ehkä rehellisintä olisikin olla vain ihan sekaisin ja pihalla.

Jos sinusta tuntuu yksinäiseltä, et ole tunteen kanssa yksin. Vuoden 2019, lukiolaisten arkea ja kokemuksia tutkivan Lukiolaisbarometrin mukaan noin joka viides kokee vaikeuksia solmia ihmissuhteita ja noin joka kymmenes kertoo, ettei heillä ole tarpeeksi läheisiä ihmisiä elämässään.

Uusiin ihmisiin tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen vain on joillekin vaikeampaa kuin toisille, muistuttaa Atiye. Jos koulussa tai kotonakaan ei ole ketään kelle puhua, voi aina kääntyä koulupsykologin tai -kuraattorin puoleen.

”Olemme koululla myös ihan sitä varten. Ei tarvitse olla mikään iso hätä tai mielenterveyden ongelma tullakseen puhumaan.”

Kuinka olla välittämättä muista ja muiden mielipiteistä?

On täysin normaalia olla kiinnostunut, tai joskus jopa huolestunut siitä, mitä muut ajattelevat. Ihminen on sosiaalinen eläin ja selvitäksemme meidän täytyy tulla toimeen lauman muiden jäsenten kanssa.

Joskus saattaa tuntua, että kaikki muut ihmiset onnistuvat olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, ja niin osa heistä onnistuukin. Lapsuutemme kiintymysmallit nimittäin vaikuttavat siihen, millä tavoin haemme, tai haemmeko, hyväksyntää vanhempana. Jos emme ole lapsena saaneet huomiota tai läheisyyttä, saatamme aikuisena pyrkiä siihen miellyttämällä muita.

Sinun arvosi ei kuitenkaan riipu siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Sinun arvosi perustuu vain ja ainoastaan sille, että olet olemassa, joten ole vapaasti olemassa juuri omalla tavallasi. Ei se helppoa ole, mutta sitä kohti kannattaa mennä.

Kolme piirrettyä kukkaa, jotka kuiskuttelevat toisilleen ja juoruilevat.

Mitä jos olen usein kateellinen muille heidän saavutuksistaan, ja pelkään, etten itse tule saavuttamaan mitään?

Vaikka kateus on kovin inhottava tunne, se ei ole itsessään huono tai haitallinen. Se viestii usein toiveista ja haaveista. Jos lukiokaveri loistaa teatterikurssin loppunäytöksessä ja tunnet vihlovaa kateutta, pitäisikö sinunkin uskaltautua koittamaan teatteria?

Jos kateus on jatkuvaa ja voimakasta, kannattaa ryhtyä itsetutkiskeluun. Se saattaa nimittäin kertoa myös vaikeammista asioista.

Atiyen mukaan tavallista voimakkaampi kateus saattaa herätä, jos lapsuudessa on jäänyt vaille jotakin merkittävää tunnekokemusta, kuten sitä, että on rakastettava juuri sellaisena kuin on. Tällaiset syyt voivat olla hyvinkin tiedostamattomia ja vaikeita huomata. Siksi voimakkaan kateuden vaivatessa pidempään, Atiye kehottaa hakemaan ulkopuolista apua.

Tutkimusten mukaan myös psyykkisesti kuormittuneet ihmiset tuntevat helposti kateutta muita kohtaan. Jatkuva saavuttamisen tarve ja saavutuksiin pyrkiminen taas ruokkii kuormitusta, ja noidankehä on valmis. Atiye kehottaakin miettimään, mitä tiettyjen asioiden saavuttaminen merkitsee juuri sinulle. Voisitko olla arvostettu ja riittävä myös ilman niitä?

Mitä jos en saa seuraajia yhtä paljon kuin muut? Mitä jos jään ulkopuolelle siitä kaikesta, mitä Snapchatin ja Instagramin kaltaisilla alustoilla jutellaan?

Sosiaalinen media on eräänlainen rinnakkaistodellisuus, joka sekoittaa suunnilleen jokaisen päätä aina silloin tällöin. Vaikka somen rooli on nykyajan kanssakäymisessä ja puheenaiheiden määrittämisessä suuri, se on kuitenkin vain pieni osa todellisuutta.

Atiyen mukaan meillä on usein vääristymä, että somessa suositut ihmiset olisivat myös reaalimaailmassa suosituimpia, mutta sille ei olemassa perusteita. Hän kehottaa kysymään itseltä, mitä someseuraajien määrä merkitsee sinulle. Jos seuraajia olisi nykyistä enemmän, tulisitko onnellisemmaksi tai paremmaksi ihmiseksi?

Jos koet itsesi ulkopuoliseksi, voi roolia yrittää lähestyä myös toisesta suunnasta: voisitko olla somemyrskyjä käsittelevissä keskusteluissa kuuntelijan ja ihmettelijän roolissa? Se on kanssakeskustelijoille usein imartelevaa ja antoisaakin, kun jatkuvien tietoiskujen laukomisen sijaan joku kysyy väliin jonkin syventävän kysymyksen.

Piirretty puhelin makaa kasvien keskellä.

Mitä tehdä, jos olen suhteessa, mutta ihastun ihmiseen joka on myös suhteessa?

Toiset meistä ovat sellaisia, jotka ihastuvat helposti muihin ihmisiin. Jos kuulut heihin, puhu siitä. Kerro huolesi seurustelukumppanille. Tunteillesi et nimittäin mahda mitään, eikä sinua voi niistä syyttää. Tunteista seuraavat teot ovat eri asia, ja niiden kanssa täytyy varoa loukkaamasta toista.

Voi olla hyödyllistä opetella myös erottamaan, milloin on kyse romanttisesta kiinnostuksesta ja milloin vain uuden ihmisen herättämästä inspiroitumisesta ja innosta. Etenkin heterosuhteissa saatetaan usein ajatella, että kiinnostus muuta kuin omaa sukupuolta kohtaan tarkoittaa automaattisesti jotain romanttista.

Ja entä jos ihastuminen ei olisikaan huono asia?

Ihmiset ovat upeita ja loputtoman mielenkiintoisia. Voisit antaa itsesi tuntea kaikkia niitä ihania tunteita, mitä maailma haluaa sinulle tarjoilla. Ehkä voisit antaa itsesi ihastua?

Mitä jos suhde menee niin pahasti poikki, ettei eksän kanssa ole enää puheväleissä, mutta silti täytyy nähdä koulussa joka päivä?

Erot ottavat aikaa, usein paljon aikaa, sillä tärkeiden ihmisten menettäminen ei ole mikään helppo asia. Lopulta asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, niin kuluneelta kuin se kuulostaakin. Kuten John Lennonin tunnetuksi tekemä lause kuuluu: Everything will be OK in the end. If it’s not OK, it’s not the end. Silloin on vielä jotain työstettävää.

Eli kun mikään muu ei enää auta, aika auttaa, muistuttaa Atiye. Yritä siis ottaa päivä kerrallaan ja luottaa siihen, että asiat kyllä kääntyvät parhain päin, kun molemmat ovat saaneet tahoillaan yksin työstää eroa ja ottaa siihen etäisyyttä.

Mitä jos ihastun opettajaan?

Sanotaan nyt alkuun, että sitä sattuu. Kuten edellä todettiin, tunteitaan ei voi kontrolloida, ja saatat hyvinkin lukion aikana ihastua myös opettajaan. Niin on käynyt joskus myös Improbaturin toimitukselle.

Tässäkin tapauksessa tunteet ovat eri asia kuin teot. Tunne mitä tunnet, ja puhu asiasta vaikka ystävien tai koulukuraattorin kanssa.

Suhde lukiolaisen ja opettajan välillä ei Atiyen mukaan ole hyväksyttävää, sillä valta-asetelma on ongelmallinen.

”Opettajalla on auktoriteettiasema, jota hänen pitäisi osata käyttää oikein. Hän on myös se, jonka tulisi ymmärtää perääntyä suhteesta.”

Piirretty huolestuneen näköinen henkilö istuu ikkunalaudalla ja katselee ulos.

Läheiseni on tosi sairas. Miten voin keskittyä kouluun, kun olen niin huolissani koko ajan?

Näennäisestä hallinnan tunteesta ja halusta huolimatta elämä iskee eteen tilanteita, joille ei vain mahda mitään. Huolet ja menetykset eivät kysy lupaa tai sopivaa hetkeä.

Atiyen mukaan kriisitilanteen ollessa päällä ei auta muu kuin elää päivä kerrallaan ja tehdä parhaansa niillä voimavaroilla, mitä käytettävissä on. Keskusteluavun hakemisen lisäksi hän kehottaa puhumaan myös opettajille, jos se vain tuntuu helpottavan oloa ja huolta kurssien suorittamisesta ja opintojen etenemisestä.

”Yleensä he ymmärtävät ja joustavat, voivat antaa esimerkiksi tehtävien tekemiseen lisää aikaa.”

Mitä jos pelot eivät vain helpota? Mistä saan vertaistukea tai apua erilaisiin pelkoihin, kuten lääkäri- tai esiintymiskammoon?

Vaikka pelko on epämiellyttävä tunne, siitä ei ole pakko päästä eroon. Peloista, kammoista ja jännityksistä kärsivät kaikki jossain kohtaa elämäänsä. Älä siis lisää kuormitustasi sillä, että yrität työntää pelkoa pois, vaan koita alkuun löytää rauha sen kanssa ja hyväksyä se. Siinä voi auttaa koulukuraattori tai -psykologi, mutta on myös keinoja, joilla opetella pelkojen kanssa elämistä.

Mielenterveystalon sivuilta on löydettävissä sosiaalisen jännittämisen omahoito-ohjelma. Ohjelmassa opastetaan altistamaan itseään peloille vaiheittain. Altistus onkin tutkitusti tehokkain keino vähentää ahdistusta. Sillä vaikka pelkojen pakeneminen lieventää ahdistusta tehokkaasti hetkessä, seuraavalla kerralla tilanne voi tuntua vieläkin vaikeammalta, ja ahdistusta päätyy ruokkimaan.

Kun moni meistä kuitenkin jakaa pelon ja jännityksen tunteen, siitä puhuminen voi auttaa. Atiyella on vinkki esiintymisjännityksen helpottamiseen: Jos esiintymistilanne on ryhmä- tai parityö, kannattaa kertoa pelosta ja sopia, että jos jännitys yltyy liian suureksi, muut voivat ottaa ohjat. Kun tilanne tuntuu näin turvallisemmalta, voi olla, ettei pelättyä blackoutia tule ollenkaan.

Kolme piirrettyä nuorta makoilee niityllä.

Mitä jos paineet pärjätä käyvät ylivoimaisiksi ja uuvun, enkä jaksa käydä koulua?

Uupuminen on ihan oikea ongelma nykyajan lukiolaisilla. Vuoden 2019 Lukiolaisbarometrin mukaan jopa 40 prosenttia lukiolaisista koki opinnot henkisesti raskaiksi ja 27 prosentilla lukiolaisista oli vaikeuksia opintojen ja muun elämän yhdistämisessä.

Syitä on paljon koulun ulkopuolisessa maailmassa, mutta totuus on, että lukio-opinnot ovat peruskouluopintoja vaativampia: kokonaisuudet ovat laajoja, luettavaa on paljon. Ja kun tulevaisuuden opinnoista ei ole vielä varma, tuntuu ehkä, että kaikkeen kannattaa panostaa. Se kuitenkaan harvoin kannattaa.

Myös Atiye kehottaa priorisoimaan. Kaikkiin aineisiin ei kannata laittaa yhtä paljon energiaa, sillä se on rajallista.

”Tärkeintä on löytää se, mitä itse sisimmässä haluat elämältä. Se on sun elämä.”

Mieti siis ketä varten panostat pitkään matematiikkaan tai liikuntaan. Onko kiinnostus sinun vai jonkun toisen toive tai kuva sinusta? Ihmisen tulisi opiskella – kuten myös elää – itseään varten. Vain siten hyvä tulee.

Entä jos lukio ei olekaan elämän parasta aikaa?

Sitten sitä ovat välivuodet, yliopistovuodet, keski-ikä tai se yksi kesä juuri ennen kuin täytät 72 vuotta! Elämässä kyllä riittää kausia, joihin laskeutua fiilistelemään, ja lukioaika on niistä vasta ensimmäisiä. Usein myös onnelliset ajanjaksot huomaa vasta jälkikäteen, koska niiden aikana on ollut liian kiire elää ja tuntea.

Ja jos käykin niin, että lukioajasta tulee raskasta ja synkkää, se ei tee siitä yhtään vähemmän arvokasta. Raskailla ajoilla on usein jopa helppoja aikoja tärkeämpi tehtävä, sillä ne kuorivat meistä uusia kerroksia esiin ja pakottavat kasvamaan. Hyvään elämään kuuluvat myös vaikeat tunteet.

Ehkä kaikista tärkeintä olisi olla vaatimatta tulevalta kokemukselta ja omalta itseltään niin paljon – tai oikeastaan mitään. Mitä vähemmän odotat, sitä vastaanottavaisempi olet kaikelle uudelle ja jännittävälle. Syvin onni ei nimittäin löydy ajanjaksosta tai olosuhteista, vaan hetkestä. Siitä, jota kutsutaan sanalla nyt.

Julkaistu 2.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2021-lehdessä.

Jaa: