Brigita Krasniqi: “Jos en olisi aktivisti, en olisi puolueessakaan edennyt näin nopeasti”

Henkilöt

21-vuotias Brigita Krasniqi sai ensimmäisen työpaikkansa eduskunnasta. Poliittista uraa on vauhdittanut äänekäs ihmisoikeuksien puolustaminen, ja tulevaisuudessakin Krasniqi aikoo olla sydämeltään aktivisti.


Mari Uusivirta
Nick Tulinen

Vuonna 2015 Brigita Krasniqi kävi IB-lukion viimeistä vuotta Jyväskylässä. Tuona vuonna politiikka tuntui täyttävän kaikki ajatukset.

Luokkakavereiden kesken keskusteltiin lähinnä päivänpolitiikkaa: mitä uusi hallitus tekee, miten turvapaikanhakijoista puhutaan, miksi koulutuksesta leikataan, miksi sitä ja miksi tätä.

Poliittinen ilmapiiri oli muuttunut täysin eduskuntavaalien jälkeen, kun samana vuonna Suomeen ja muualle Eurooppaan tuli poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita. Krasniqin mielestä ilmapiiri muuttui huonompaan suuntaan.

Vaikka jyväskyläläinen Krasniqi oli aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, nyt vaikuttamisen halusta tuli henkilökohtaista. Hänen isänsä pakeni Kosovosta Suomeen 1990-luvulla. Äiti muutti Kosovosta Suomeen muutamia vuosia myöhemmin.

”Lapsena en miettinyt aktiivisesti, että olen monikulttuurinen. Oli ihan normaalia, että kotona puhuttiin albaniaa, käytiin saunassa ja syötiin albanialaista ruokaa. Ja nyt joku Olli Immonen sanoi, että se on painajainen. Itse vain mietti, että ei ole, vaan arkielämää.”

Krasniqi järjesti luokkalaistensa kanssa Syyrian pakolaisille varainkeruutapahtuman. Kirpputorin tuotot lahjoittettiin SPR:lle ja Kirkon ulkomaanavulle.

Lukion jälkeen Krasniqi piti välivuoden ja muutti kotoa parhaan ystävänsä kanssa kimppakämppään Jyväskylän keskustaan. Hän teki harjoittelua kaupassa, toimi aktivistina Jyväskylän Amnestyn paikallisjärjestössä ja aloitti Vihreiden nuorten paikallisosaston hallituksessa. Tuon vuoden aikana hän tuli täysillä imaistuksi niin politiikkaan kuin järjestömaailmaan. Välivuoden jälkeen hän lähti opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopistoon, ja nyt vuodenvaihteessa Krasniqi pääsi Vihreiden nuorten valtakunnalliseen hallitukseen.

Haaveesta päästä vaikuttamaan epäkohtiin tuli parissa vuodessa arkipäivän tekemistä.

”Kun kuuluu vähemmistöön, voi huomata herkemmin yhteiskunnalliset ongelmat, koska joutuu törmäämään niihin arjessa”, Krasniqi sanoo.

Krasniqi on puoliksi Kosovon albaani ja joutunut Suomessa rasismin kohteeksi. Hänellä on myös synnynnäinen liikuntavamma, joka on vaatinut kymmeniä leikkauksia.

 

TWIITTI: Hei kokoomuslainen Helsingin valtuuston varapuheenjohtaja. Täällä balkanintumma nainen hoi, ens kerralla kun liikun mun balkanilaistaustaisten ystävien kanssa kaduilla, ilmoitan siitä kaikille vaaleille suomalaisille. Ei hätää, me vaan kävellään. #arkipäivänrasismi

Twiitti oli sarkastinen vastaus Helsingin kaupunginvaltuuston ensimmäisen varapuheenjohtajan Harry Bogomoloffin (kok) Facebook-kirjoitukseen. Hän oli kirjoittanut Kulosaaren perheet -ryhmään näin: Rantapuistossa (pohjoisranta) liikkui illansuussa kolmen balkanintumman miehen porukka, ilman järkevän tuntuista syytä. Tiedoksi.

Krasniqi päätti tarttua viestiin ja twiitata asiasta. Sitten hän meni nukkumaan – ja näki unta Balkanista.

Aamulla hän sai huomata, että twiitti oli lähtenyt lentoon. Sitä olivat jakaneet muiden muassa monet nimekkäät poliitikot. Luennolla hän jatkoi twiittailua ja tägäsi keskusteluun kokoomuksen sekä kokoomuksen Helsingin osaston. Hetken päästä tuli viesti kaverilta. Viestissä oli ruutukaappaus Helsingin Sanomien jutusta, joka käsitteli tapausta.

Se tuntui oudolta. Yksi twiitti oli johtanut keskusteluun puolueen kanssa, ja valtaapitävä joutui pyytämään anteeksi.

”Se toi minulle tosi paljon itsevarmuutta. Jos haluan, pystyn muuttamaan asioita. Toinen puoli oli se, että tuli tosi paljon vihapuheviestejä.”

Twitter on Krasniqille vaikuttamisen ja aktivismin alusta. Hän tuo siellä keskusteluun ajankohtaisia kysymyksiä, joista ”ei muuten puhuta”.

Krasniqi ei ole vielä ihan varma, tunnistaako itseään poliitikoksi. Aktivisti hän sen sijaan kokee olevansa henkeen ja vereen. Hänelle aktivismi tarkoittaa yhteiskunnan epäkohtien esille tuomista, omien ja muiden perusoikeuksien puolustamista ja sen tavoittelua, että kaikki voivat elää syrjinnästä vapaana.

 

Brigita Krasniqi

 

Twitteristä alkoi myös Fem-R-järjestön tarina. Yhdistyksen toinen puheenjohtaja Nitin Sood pohti viime vuoden kesällä Twitterissä ääneen, onko Suomessa vielä antirasistista ja feminististä järjestöä. Hän tägäsi twiittiin muutaman ihmisoikeuksista ääntä pitäneen aktivistin, joista yksi oli Krasniqi.

Yhdistys perustettiin virallisesti rasismin vastaisena päivänä 21. maaliskuuta. Krasniqi on sen toinen puheenjohtaja.

”Jos ajattelee järjestöjä, jotka keskittyvät rasismiin, niissä reilusti enemmistö on valkoisia ihmisiä. Se on arvokasta ja tärkeää työtä, mutta se ei riitä. Pitää olla myös sitä työtä, jossa meidän puolesta ei puhuta, vaan me itse puhumme.”

Fem-R:n ensimmäinen kampanja #olentodistanut oli menestys. Tunnisteella jaettiin lukuisia tarinoita ihmisten todistamasta arjen rasismista, ja vastasyntynyt järjestö sai rutkasti näkyvyyttä. Syyskuussa järjestöllä oli jo sata jäsentä, mihin perustajat olivat tyytyväisiä, näin aluksi.

Kaikkiaan Fem-R:n tarkoitus on herättää keskustelua ja puuttua rasismiin. Yksi tavoite on kumota ennakkoluulo, että rodullistetut ihmiset eivät puolustaisi ihmisoikeuksia. Esimerkiksi Priden aikana järjestö halusi muistuttaa, että moni muslimikin marssii sateenkaariväen oikeuksien puolesta. Krasniqi on itsekin seksuaalivähemmistöön kuuluva muslimi. Tänä syksynä järjestö on osallistunut muun muassa somekeskusteluun poliisin rasismista.

”Internet ei itsestään muutu tasa-arvoisemmaksi, vaan se pitää muuttaa.”

Krasniqin ja Fem-R:n mielestä kaikilla on oltava tilaa ja mahdollisuus keskustella joutumatta kohtaamaan syrjiviä kommentteja.

 

Brigita Krasniqi

 

Tänä syksynä vaikuttaminen vei Krasiniqin Helsinkiin. Hän aloitti ensimmäisessä työpaikassaan eduskunnassa, kansanedustaja Ozan Yanarin avustajana.

Eduskuntatalossa moni on tullut puhumaan Krasniqille ja kertonut tuntevansa hänet Twitteristä tai uutisiin päätyneiden keskustelujen ansiosta. Aktiivinen vaikuttamistyö oli suuri syy myös sille, että Yanar kutsui Krasniqin haastatteluun, kun tarvitsi avustajalleen sijaista – ja valitsi ehdokkaista hänet.

”Tuntuu, että jos en olisi aktivisti, en olisi puolueessakaan edennyt näin nopeasti”, Krasniqi sanoo.

Ensimmäisenä päivänä eduskunnassa Krasniqi kertoo olleensa ”todella pihalla”, ja siitä alkaen tekemistä on riittänyt. Kansanedustajan avustaja muun muassa auttaa kirjoittamaan puheita, hoitaa kalenteria ja sähköposteja, osallistuu tapahtumiin sekä käy poliittista keskustelua ryhmän kanssa.

Yanariin hän tutustui kaksi vuotta sitten kesällä. Kaksikko alkoi heti vitsailla kosovolaisten ja turkkilaisten samankaltaisuuksista.

”Politiikassa ei kauheasti ole meidän näköisiä ihmisiä, niin yhteys syntyi helposti. Tiedän, mitä sinä käyt läpi, ja sinä tiedät, mitä minä käyn läpi.”

Ihan muutamia viikkoja avustajapestin aloittamisen jälkeen Krasniqi ryhtyi Merve Caglayanin eduskuntavaalikampanjan päälliköksi. Myös hän on Krasniqin ystävä, ja he aloittivat yhtä aikaa Vihreiden nuorten hallituksessa.

Krasniqi heittää iloisesti läppää omasta ja pomojensa Balkan-siteestä. Vihreiden nuorten hallitukseen pääsystä hän kirjoitti Instagramiin, että nyt mamut valtaavat politiikan ja avustajanpestistään, että kaksi balkanintummaa eduskunnassa, varokaa! Läpässä otetaan kiinni muiden ennakkoluuloista ja nauretaan niille. Samojen ennakkoluulojen ja syrjinnän vastustaminen ajaa eteenpäin politiikassa.

Ensi kevään eduskuntavaaleihin Krasniqi ei asettunut ehdolle, vaikka moni kyseli. Hän kokee, että vielä ei ole hänen aikansa. Tavoitteet ovat joka tapauksessa korkealla: jonain päivänä hän todellakin haluaa kansanedustajaksi. Seuraava maali on kehitys- ja ulkomaankauppaministeri tai jopa ulkoministeri. Mutta Krasniqia kiinnostaa myös kansainvälinen ura: konfliktinratkaisu ja rauhan edistäminen, alueina erityisesti Balkan ja Lähi-itä.

”Ultimate goal on YK:n pääsihteeri, kuten varmaan kaikilla kansainvälistä politiikkaa opiskelevilla.”

 

Brigita Krasniqi

 

Puoluetoiminnalla ja aktivismilla on Krasniqin mukaan paljon yhteistä. Alunperin hän halusi vaikuttaa, politiikanteko tuli yhdeksi keinoksi vasta välivuoden aikana.

”Tiedän, että minusta ei tule se poliitikko, joka luopuu arvoistaan, koska ilman arvoja ei ole mitään.”

Arvojen unohtumisen sijaan hän pelkää poliitikon työn olevan niin raskasta, että fokus häviää. Hänelle joustamattomat arvot ovat yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus, käytännössä siis ihmisoikeuksien puolustaminen ja vähemmistöjen aseman parantaminen sekä nuorten syrjäytymisen estäminen.

Krasiniqia ärsyttää, kun ihmiset sanovat, että nuoret ovat aina niin naiiveja, että politiikka on nimenomaan kompromissien tekemistä, että kyllä te opitte, kun kasvatte.

”Se on myös rakenteiden rikkomista, että sanomme ei. Me nuoret haluamme toimia arvojemme mukaisesti.”

Hän luettelee pari esimerkkiä: Vihreillä nuorilla (ja Fem-R:llä) on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa, ja valtaosaa poliittisista nuorisojärjestöistä yhdistävät tietyt arvokysymykset puoluerajojen yli, esimerkiksi translain kannattaminen ja vakava suhtautuminen ilmastonmuutokseen.

Pelkkä puoluepolitiikka ei Krasniqille siis riitä. Hän haluaa edistää ihmisoikeusasioita nopeammin kuin laajasti päivänpolitiikkaa tekevässä puolueessa on mahdollista.

Edistettävää riittää, sillä nyt Krasniqin mukaan erilaisten vähemmistöjen on vaikea saada ääntään kuuluviin yhteiskunnassa. Sama pätee nuoriin. Politiikka on edelleen vanhempien ihmisten pelikenttä.

Eikä pelkkä ääneen pääseminen riitä.

”Ei ole mitään järkeä, jos me puhumme, mutta kukaan ei kuuntele.”

 

Brigita Krasniqi

 

TWIITTI: Maailman kosovolaisin juttu on aloittaa päivä sillä, että skypettää vanhempien ja isovanhempien kanssa monta tuntia putkeen. Gotta love it. Kosovolaisuus, best.

Krasniqin suurimpia esikuvia – jopa ennen Martti Ahtisaarta ja Tarja Halosta – ovat hänen vanhempansa. Hän ajattelee, että ilman vanhempien vankkumatonta tukea ei olisi siinä, missä nyt on.

Krasniqilla on kolme pikkusisarusta, ja perheen välit ovat läheiset. Tiivis suhde hänellä on myös ”etelän kotikulmiin” ja siellä asuviin sukulaisiin. Krasniqi tuntee olevansa kotonaan entisen Jugoslavian maissa ja vierailee siellä pari kertaa vuodessa. Viime vuosina hän on kuitenkin alkanut pohtia lentämisen ekologisuutta.

Tänä syksynä Krasniqi aloitti Fem-R-perustajakollegansa Pazilaiti Simayijiangin kanssa feministisen Mitä vittua? -podcastin. Podcastissa he ”tekevät henkilökohtaisesta poliittista” ja puhuvat elämästään niin avoimesti, että kakkosjaksossa Krasniqi joutui antamaan varoituksen kotiin:

”Ja mun vanhemmat, jos nyt kuuntelette tätä, niin laittakaa korvat kiinni.”

Ekoissa jaksoissa nuoret vaikuttajat ovat puhuneet muun muassa rodullistettujen naisten seksualisoinnista, seksistä, Twitter-ihastuksesta ja Krasniqin teinivuosien Kokoomus-vaiheesta sekä arvostelleet suorasanaisesti eri puolueita.

Somessa, etenkin Instagramissa, Krasniqi päivittää myös muuta kuin politiikkaa. Välillä päivitykset ovat hyvin henkilökohtaisia. Somen kautta hän on saanut uusia kosovolaistaustaisia ystäviä ja ystävystynyt muiden aktivistien kanssa.

Krasniqi puhuu päivityksissään paljon myös albaanikulttuurista ja vanhempiensa kotimaasta sekä siitä, kuinka ylpeä hän on molemmista. Näin hän tekee siitä huolimatta, että liki aina joku tulee kommentoimaan jotain ilkeää tai kyseenalaistaa hänen suomalaisuutensa.

Hänen mielestään ihmisten pitäisi avautua enemmän.

”Joka kerta, kun olen avautunut somessa, tosi monet ovat laittaneet viestiä, että mulla on ollut tosi samanlaisia keloja ja tämä oli just se tuki, mitä tarvitsin.”

Vielä peruskouluaikana Krasniqi sekä harrasti kilpauintia PM-tasolla että teatteria, mutta sitten alkoivat IB-lukio ja aikaa vievät opinnot. Nyt hänellä ei ole varsinaisia harrastuksia, vaikka esimerkiksi kielet kiinnostavat. Sen lisäksi, että Krasniqi on kaksikielinen, hän osaa viittä muuta kieltä ja haluaisi oppia venäjää ja arabiaa. Vapaa aikaa opiskelulle ei löydy, mutta se ei oikeastaan haittaa.

”Olen itse tehnyt sen valinnan, että tämä on osa minua. Olen itse päättänyt avata Twitter-tilin, tehdä aktivismia ja mennä taistelemaan näiden asioiden puolesta.”

Julkaistu 12.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2018 -lehdessä.

Jaa: