Alice Jäsken kolumni: Kuka saa kutsua itseään suomalaiseksi?

Mielipide
Aurora Lemma
Antti Kyrö

”Oon Alice ceellä ja mun äiti on taiwanilainen, mutta oon aina elänyt Suomessa ja siksi puhun näin hyvin suomea.” Tällä rimpsulla esittelin pitkään itseni, sillä tiesin näiden kysymysten tulevan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Oli helpompaa vain ratkaista kaikki kerralla, eikä kiusallisesti odotella sitä, kuinka uusi tuttavuus kysyisi juuristani tai oikeasta kotimaastani.

Minulla oli koko kouluajan tarve todistaa muille suomalaisuuttani, sillä sitä kyseenalaistettiin toistuvasti. Ihmiset kysyivät, mistä vanhempani tulevat ja kehuivat suomen kielen taitoani. Sen lisäksi moni ihaili paksuja ja kiiltäviä hiuksia, joita ”ei kyllä ole yhdelläkään suomalaisella”. Kun historian tunneilla puhuttiin mistä tahansa Aasiaan liittyvästä, ihmiset pälyilivät jatkuvasti minuun päin kuin odottaen minun olevan asiantuntija.

Nämä kommentit saivat minut hiomaan suomen kielen yhdyssanatutkani moitteettomaksi ja toisaalta menemään aina kauemmaksi muista, kun minun piti puhua äidin kanssa kiinaa puhelimessa. Minua hävetti taiwanilaisuuteni, sillä se tuntui syövän suomalaisuuttani pois.

Mutta mistä suomalaisuus oikein muodostuu? Kuka saa kutsua itseään suomalaiseksi?

Vasta vaihdossa ollessani koin olevani ensimmäistä kertaa kunnolla suomalainen. Kerroin innoissani vaihtokavereilleni vapusta, salmiakista ja valoisista kesäöistä. Tajusin suomalaisuuden olevan asuinpaikan, ulkoisten ominaisuuksien tai passin myöntämismaan sijaan tunne. Kukaan ei voi viedä minulta suomalaisuuden tunnetta pois.

Mielestäni loppujen lopuksi suurin suomalaisuuden mittari onkin se, mitä itse tuntee olevansa. Itse tunnen olevani sata prosenttia suomalainen ja sata prosenttia taiwanilainen. Molemmat ovat yhtä tärkeitä identiteetin palasia, vaikka välillä toinen identiteetti on vahvempi tilanteesta riippuen. Viime kädessä kulttuurinen identiteetti ylipäätään on jokaisen itsensä määriteltävissä. On myös tärkeä ymmärtää, ettei yksi automaattisesti sulje toista pois.

Onneksi kuva suomalaisuudesta on laajentumassa. Onkin tärkeä pohtia uudestaan käyttämiemme sanojen merkityksiä maailman globalisoituessa ja monimuotoistuessa. Toivottavasti pääsisimme pikkuhiljaa siihen pisteeseen, jossa suomalaisen ihonväri voi mielessämme olla muutakin kuin valkoinen. Muutos vaatii sen, että näkisimme erinäköisiä suomalaisia niin oppikirjojen sivuilla, sosiaalisessa mediassa kuin lukioiden opettajakunnassa. ✦

Kolumnin kirjoittaja Alice Jäske on vapaa kirjoittaja ja anti­rasismiaktivisti, joka vastaa nykyään ”Korsosta” kun joku kysyy, mistä hän on oikeasti kotoisin. Kolumni on julkaistu 3.5. ilmestyneessä Improbatur 2/2021-lehdessä Elämästä-palstalla, jolla vierailevat kolumnistit kirjoittavat asiaa.

Jaa: