Aika ennen e-urheilua – Lahden lätkäjätkä lanitti ja halusi taistelulentäjäksi

Henkilöt

Kun e-urheilutiimi ENCE Esportsin general manager Niklas Ojalainen oli lukiossa, ei e-urheilua vielä ollut. Yksi Suomen ensimmäisistä kilpapelaajista osaltaan vaikuttanut siihen, että pelaaminen on kokenut level upin.

Jose Riikonen
Nick Tulinen

Yleensä sanapartta ”ajat ovat muuttuneet” on totuttu kuulemaan vähintään keski-ikäisiltä ihmisiltä. Niklas Ojalainen on vähän päälle kolmekymppinen, mutta hänkin näkee kovan muutoksen leipälajinsa eli tietokonepelaamisen suhteen.

Kun Ojalainen oli lukiossa 2003–2006, pelaaminen nähtiin monesti juttuna, jota coolit tyypit eivät harrasta. Se oli nörttien puuhaa, jota kovikset joskus halveksuivat ja jota vanhemmat pitivät usein turhana ja turmiollisenakin toimintana.

”Kyllähän siitä tuli vanhemmilta sanomista – kunnes sillä alkoi tulla rahaa”, e-urheilujoukkue ENCE Esportsin general manager Ojalainen sanoo ja virnistää.

Hän on korkean levelin pelaaja ja monessa mielessä e-urheilupioneeri.


Lahdessa Kannaksen koulun
toisen kerroksen aulatila on aika samannäköinen kuin silloin, kun Ojalainen opiskeli täällä.

”Pingispöytää ei tosin silloin ollut. Mutta tämä sohvaryhmä saattaa hyvin olla niiltä ajoilta”, Ojalainen sanoo. Istutaan alas.

Kun Ojalainen meni lukioon, käynnissä oli pilottiprojekti, jossa ruotsin kirjoittaminen ei tietyissä kouluissa ollut pakollista. Kannaksen koulu oli yksi niistä, ja vapaaehtoisuus tuntui houkuttelevalta.

”Kirjoitin sen ruotsin sitten silti”, hän sanoo nauraen.

Kannaksen lukioon menoa helpotti myös se, että Ojalainen harrasti jääkiekkoa, ja samaan lukioon tuli moni joukkuekaveri. Pian heitä muodostui noin kahdeksan kaverin joukko, joka vietti aikaa yhdessä pelaten jääkiekkoa sekä ajellen kevytmoottoripyörillä ja myöhemmin autoilla. Suuri osa vapaa-ajasta meni virtuaalimaailmassa.


Jääkiekon ja moottorivehkeiden lisäksi Ojalaista oli kiinnostanut jo 7-vuotiaasta asti tietokonepelaaminen.

Kun Ojalainen oli lukion toisella luokalla, julkaistiin World of Warcraft -nettipeli. Se vei nuoren miehen mennessään. WoW:in lisäksi hän pelasi räiskintäpelejä kuten Battlefield 2:ta ja Counter Strikea eli CS:ää. Varsinaisen kilpapelaamisen Ojalainen aloitti kuitenkin vasta 2010-luvun puolella World of Tanks -pelillä.

”Pelaamiseen meni oikeastaan kaikki aika, mitä jääkiekosta ja koulusta jäi jäljelle. Pelasin keskimäärin varmaan sellaiset neljä tuntia päivässä.”

Kaveriporukka järjesti pelien ympärille joskus LANeja eli lähiverkossa pelattavia yhteispelejä, joissa vietiin koneet jonkun kaverin kotiin ja pelattiin, kunnes nukahdettiin.

Normaalisti LANit sujuivat tervehenkisesti, mutta siellä tehtiin myös ensimmäiset kokeilut alkoholin kanssa. Se meni vähän överiksi, Ojalainen muistelee – ei ehkä ollut hyvä asia aloittaa alkoholikokeiluja pirtun juomisella. Eräälle kaverille tuli jopa mahdollisesti henkeä uhkaava status effect.

”Hän joutui vatsahuuhteluun.”


2000-luvun alussa tietokonepelaajien
reputation ei ollut korkealla tasolla. Pikemminkin heidän katsottiin kärjistäen sanoen olevan antisosiaalisia nörttejä. Ojalainen ei onneksi joutunut kokemaan tällaista. Hänet voisi nähdä tietynlaisena pelaamisen normalisoimisen pioneerina.

”Ehkä minun kohdallani nuo muut ’miehisemmät’ harrastukset tasapainottivat sitä”, Ojalainen sanoo ja nauraa.

Tietynlaista pioneerihenkeä on siinäkin, että Ojalaisen entinen tyttöystävä oli pelitouhuissa paljon mukana. Tyttöjen pelaaminen ei noihin aikoihin ollut suinkaan arkipäiväistä.

Nykyään e-urheilu on teini-ikäisten ja nuorten aikuisten miesten keskuudessa tutkimusten mukaan kaikista suosituin urheilulaji – siis suositumpi kuin esimerkiksi jääkiekko. Viime vuosina Suomeen on perustettu lukioihin e-urheilulinjoja, ja parhaat pelaajat voivat oikeasti rikastua pelaamalla.

Viime vuoden Linnan juhliinkin kutsuttiin ensimmäistä kertaa e-urheilumenestyjiä. Dota 2 -pelin maailmanmestari Jesse ”JerAx” Vainikka ja joukkuetoveri Topias ”Topson” Taavitsainen saivat tämän kunnian.

MUISTO TÄRKEÄSTÄ PAIKASTA LUKIOSSA: 2. kerroksen aula. ”Täällä oli aiemmin nykyisen pingispöydän tilalla pyöreitä pöytiä, ja myös nämä sohvaryhmät, jotka edelleenkin näyttävät olevan paikallaan. Täällä oikeastaan aina hengailtiin, jos ei ollut tunteja – ja joskus, vaikka tunteja olisi ollutkin.”

Ojalainen ei ollut kovin ahkera puurtaja opintojen suhteen – perusgrindaaminen ei kiinnostanut. Mutta jos aine kiinnosti, hän sai hyviä arvosanoja helposti. Esimerkiksi historia oli tällainen.

Sekin auttoi, jos opettaja osasi innostaa. Maantiede ei napannut Ojalaista, mutta hyvän opettajan takia hän pärjäsi aineessa hyvin. Matematiikka ja fysiikka, jotka olivat aiemmin olleet Ojalaisen leipälajeja, sen sijaan romahtivat lukiossa.

”Opettaja ei vaan osannut innostaa niissä aineissa. Tarkoitus oli opiskella yhdeksän kurssia fysiikkaa, mutta se jäi kuuteen. Pitkästä matematiikasta taisin suorittaa kaikki 12 kurssia, mutta kirjoituksissa en päässyt siitä läpi.”

Tähän on tosin hyvä syy, sillä Ojalainen kärsi ikävästä debuffista: hänellä oli lukulomalla munuaiskivet. Ne aiheuttavat tyypillisesti äkillisen ja kovan kipukohtauksen, joka syntyy, kun virtsaputki kuristuu siinä olevan virtsatiekiven ympärille.

”Olen lukenut, että se on yksi kivuliaimmista sairauksista, mitä voi olla. Makasin pari viikkoa sikiöasennossa.”

Ojalainen päätyi lopulta kirjoittamaan matematiikan myöhemmin lyhyenä.


Ojalaiselle pelaaminen pysyi
pitkään harrastuksena, sillä hänen lukiovuosiensa aikoihin kukaan ei osannut edes haaveilla siitä, että voisi pelata ammatikseen. Sen sijaan hän haaveili taistelulentäjän tai poliisin urasta.

Ojalainen oli lukion ja armeijan jälkeen hetken puolustusvoimien leivissä ja opiskeli Lahdessa tietoliikennetekniikan insinööriksi, kunnes totesi alan itselleen vääräksi. Hän teki vuosia myyntitöitä – ja pelasi töiden ohessa aktiivisesti kilpaillen.

Vuonna 2019 Ojalainen viimein siirtyi täysipäiväiseksi ammattipelaajaksi saksalaisorganisaatio Mousesportsin riveihin, jonka jälkeen hänet palkattiin suomalaisen e-urheiluorganisaatio ENCE:n general manageriksi.

Työssään Ojalainen on tietynlainen mahdollistaja, joka ohjaa ja auttaa ENCEn tiimin pelaajia kaikilla mahdollisilla tavoilla ja hoitaa näiden juoksevia asioita ja sopimuksia. Hän ei siis enää itse pelaa ammatikseen, vaan yrittää tehdä tiimin jäsenille ammattipelaamisen mahdollisimman jouhevaksi.

Mutta onko lukiosta mitään hyötyä, jos haluaa olla e-urheilija? Esimerkiksi ENCEn tiimin pelaajien keskuudessa lukiotausta on melko harvinainen.

”Oppihan siellä kieliä, ja se on yleissivistävä. Mutta ENCEssäkin nuorin tiimin jäsen on 15-vuotias, niin voi olla hankalaa motivoida käymään lukiota, kun tienaa tuossa iässä enemmän kuin keskivertosuomalainen.”

Mutta kuten peleissä, tosimaailmassakaan ei välttämättä kannata tuhlata kaikkea
expaa ja skill pointseja yhteen asiaan.

”Sanoisin, että lukio pitää ovet auki tulevaisuudessa, jos hoitaa lukion hyvin.”

Ojalainen itse muistelee lukioaikoja niin koulussa kuin sen ulkopuolella ihan mielissään. Se oli hauskaa aikaa, jossa kehittyi monella osa-alueella.

”Se oli sellaista itsensä kehittämistä – level uppeja!” ✦

LUKIO:
Kannaksen lukio

Perustettu:
1907

Opiskelijoita:
Noin 750

Mistä tunnetaan:
Kannaksen lukiossa on yleislinjan lisäksi kansainväliseen IB-tutkintoon johtava erityistehtävä sekä kuvataiteen erityistehtävä. Lukiossa on tarjolla muiden muassa teatteritaiteen kursseja.

KUKA:
Niklas Ojalainen on ENCE Esports -e-urheiluorganisaation general manager

Lukiovuodet:
2003–2006

Opiskelumenestys:
Kirjoitti ylioppilaaksi yleisarvosanalla C.

Mistä tunnetaan:
33-vuotias Ojalainen on pitkän linjan e-urheilija, jonka pelinimi on Willkey. Hän siirtyi täysammattilaiseksi verrattain myöhäisessä iässä saksalaisorganisaatio Mousesportsin riveihin alkuvuodesta 2019. Ojalainen on tiimeineen voittanut muiden muassa Rainbow Six -pelin Pro-liigan ja ollut tiimeineen jokaisessa pelin LAN-turnauksessa finaalissa.

Julkaistu 2.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2020 -lehdessä Paluu lukioon -juttusarjassa, jossa tutut kasvot palaavat vanhaan opinahjoonsa.

Jaa: