Vedä käteen, runkkari!

Ilmiöt ja yhteiskunta, Jutut

Itsetyydytys on tavallista, kivaa ja terveellistä, mutta silti siitä on jotenkin hankalaa puhua. Tämä artikkeli todistaa, että runkkaamisessa ei ole mitään häpeällistä.


Jose Riikonen
Nick Tulinen

Eletään alkuiltaa keskellä viikkoa Helsingin Kalliossa. Parikymppinen poika on tullut suihkusta. Hänellä on vain pyyhe vyötäisillään. Jostain syystä hän on vetänyt myös villasukat jalkaansa.

Penkki vingahtaa, kun hän istuu tietokoneen äärelle. Hän naputtelee selaimeen pornosivuston osoitteen.

Nyt runkataan.

Jotain on kuitenkin unohtunut. Poika ei muistanut lukita huoneensa ovea, ja soluasunnossa asuu muitakin.

Huoneen ovi alkaa rapista ja kahva kääntyy: joku pyrkii sisään.

Jumalauta!

 

Itsetyydytys. Runkkaaminen. Vemputus. Sooloseksi. Masturboiminen. Käteenvetäminen. Tumputus. Sormettaminen. Lirputtelu. Toosan värkkääminen. Onanointi.

Nimityksiä tälle suositulle harrastukselle riittää. Yli 90 prosenttia pojista ja yli 80 prosenttia tytöistä tyydyttää itseään. Silti masturboimisesta ei ole tapana keskustella, ainakaan ilman vitsailua. Pikemminkin sitä hävetään ja peitellään. Miksi luonnollinen, opettavainen, hauska, tyydyttävä ja rentouttava itsetyydytys on asia, josta pitäisi vaieta vielä vuonna 2015?

Historia valottaa asiaa jonkin verran. Itsetyydytystä on pidetty paheellisena. Esimerkiksi Raamatun tarinasta on johdettu yksi itsetyydytyksen synonyymeista: onanointi. Muuan Onan laski siemenensä maahan, ei naiseen. Tästä Jumala ei tykännyt, koska Onanin olisi pitänyt siittää veljensä leskelle jälkeläinen sen sijaan, että tyydyttelisi itsekeskeisesti omia himojaan.

Tosin moni uskonoppinut on sitä mieltä, että Raamattu ei suinkaan paheksu itsetyydytystä. Mutta itsetyydytys saa alkunsa himokkaista ajatuksista ja Raamattuhan sanoo, että himo on syntiä – suoraan Saatanasta.

Jopa Immanuel Kant, fiksu kaveri (ja maailman kuuluisimpiin kuuluva 1700-luvun filosofi) on sanonut, että itsetyydytyksen pauloissa ”ihminen luopuu persoonallisuudestaan, koska heittäytyy eläimellisen vietin valtaan käyttäen itseään vain himonsa tyydyttämiseen”.

Eikä ole montaa kymmentä vuotta, kun lääkärikirjoissa kerrottiin, että itsetyydytystä harrastava ihminen näyttää erilaiselta kuin siitä pidättyvä: runkkarin tunnistaa naamasta tai vaikkapa karvaisista kämmenistä.

Ei ihme, että masturbaation huono maine on juurtunut niin syvälle.

 

Nykyään itsetyydytykseen ei ainakaan virallisesti suhtauduta tuomitsevasti. Silti on monia perheitä, ystäväpiirejä ja muita sosiaalisia ympäristöjä, jotka eivät ole tietoisia itsetyydytyksen hyvistä puolista. He suhtautuvat siihen siten, että se olisi jollain tavalla noloa, syntistä ja likaista.

Tällainen mielipideilmasto vaikuttaa ihmiseen, sanoo seksuaalikasvattaja ja seksuaaliterapeutti Patricia Thesleff. Hän työskentelee seksuaalineuvontaa, -kasvatusta ja -terapiaa tarjoavassa Sexpo-säätiössä erityisesti nuorten ihmisten parissa.

”Toivoisin, että kaikki olisivat saaneet jo sen verran tietoa, että he tietäisivät itsetyydytyksen olevan hyvä asia. Mutta se riippuu täysin koulusta, vanhemmista, ympäristöstä ja siitä, millaista tietoa on saanut”, Thesleff sanoo.

Tiedottomasta ympäristöstä voi seurata tunne, että sitä himoa vastaan pitäisi taistella. Kun ei sitten pysty ja ”sortuu”, tulee paha mieli. Ei tarvitsisi.

 

Sexpon kysymyspalstalle tulee suurin piirtein saman verran kysymyksiä pojilta ja tytöiltä. Tämä on yllättävää, sillä tyttöjen itsetyydytys on suurempi tabu kuin poikien.

Tässä sukupuoliasiassakin on kyse vanhoista uskomuksista. Tytöt ja naiset nyt vaan ovat siveellisempiä kuin pojat – tai siis eivät ole, mutta niin on jostain syystä totuttu ajattelemaan.

Monien poikien kaveripiirissä tiedetään se, että kaikki runkkaavat. Silti runkkauskeskustelut käydään usein vitsin varjolla. Tytöillä tilanne on usein toinen, eikä itsetyydytyksestä edes vitsailla.

Vanhoista tavoista juontuu myös ero siihen, miten tyttöjä ja poikia kasvatetaan sukupuolielimiin liittyvissä asioissa.

”Jos pienellä pojalla on vaikkapa erektio saunassa, niin äiti sanoo vaan, että onpa hieno. Jos tyttö taas levittelee jalkojaan lauteilla, usein sanotaan, että jalat kiinni – tytöt eivät istu noin!”

Tällaiset asiat voivat jäädä elämään ihmisen päässä ja vaikuttamaan tulevaisuudessa siihen, miten itsetyydytykseen suhtautuu.

Lisäksi niin tytöillä kuin pojilla on tyttöjen itsetyydytyksestä usein epärealistinen kuva.

”Ajatellaan sitä, millaista se on pornossa. Että dildoja ja porkkanoita ja kurkkuja survotaan. Etenkin hyvin harva poika tietää, että tyttö saa orgasmin klitoriksen kautta”, Thesleff sanoo.

Eikä tarvitse mennä edes pornoon. Kaikki, jotka ovat katsoneet vaikkapa Sinkkuelämää-sarjaa, tietävät, että jokaisella kunnon naisella on vähintään kaksi surisevaa dildoa yöpöydän laatikossa.

Väännetään rautalangasta: se ei ole totta. Siitä kertoo Liisa.

 

Esimerkiksi Liisa oli hämmentynyt silloin, kun hän aloitteli itsetyydytystä. Hän uskoo, että poikien on helpompaa puhua asiasta, koska poikien itsetyydytyksen tapa on kaikille selvä.

Tytöille kukaan ei kerro, miten itsetyydytystä pitäisi harrastaa.

”Minäkin yritin nuorempana työnnellä sisääni jotain kurkkua, mutta se tuntui tosi tyhmältä. Ei se tunnu tarpeelliselta. Seksi on kokonaisvaltaisuudessaan ihan eri asia kuin itsetyydytys”, Liisa sanoo.

Tähän väliin on ehkä hyvä todeta, että myös poikien itsetyydytyksessä on eroja, vaikka suurin osa sitä harrastaakin sillä perinteisellä ”esinahkaa edes takaisin” -liikkeellä. Itsetyydytyksessä on se hyvä puoli, että sitä saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa.

[stag_icon icon=

Kun itsetyydytys on kerran niin tavallista, miksi siitä on niin vaikeaa puhua? Miksi siitä ei puhuta enemmän ja vapautuneemmin?

”Ei siitä tarvitsekaan puhua kaikkialla. Jokaisen seksuaalisuus on jokaisen oma asia. Sitä saa toteuttaa juuri niin kuin haluaa”, Thesleff sanoo.

Niin. Itsetyydytys on hyvin intiimi ja henkilökohtainen asia. Jos siitä puhuu, asettaa itsensä melkoisen paljaaksi. Se saattaa olla pelottavaa.

Ongelma ei ole niinkään se, ettei asiasta keskustella ruokapöydässä. Tärkeää olisi Thesleffin mukaan saada tarvittavat tiedot asiasta. Se estäisi mahdollisen ahdistumisen.

”Siitä ei tarvitse kertoa vanhemmilleen eikä kavereilleen eikä kumppanillekaan, jos ei halua. Seksuaalisuus on jokaisen yksityisasia”, hän jatkaa.

Siksikin asia on jotenkin nolon tuntuinen, että seksi ja seksuaalisuus ovat asioita, joiden parissa ihminen alkaa käyttäytyä viettiensä ja himojensa vietävänä – ja nimenomaan vietävänä.

”Siinä pitää pystyä päästämään irti. Ei orgasmia saa, jos miettii työasioita.”

Heittäytyminen on pelottavaa. Silloin ei olla opiskelijoita, insinöörejä tai muusikoita. Silloin ollaan ihmisiä paljaimmillaan.

Alun kyyryselkäinen nuorukainen pyyhe vyötäisillään ja villasukat jalassa ei totisesti ollut ensisijaisesti journalismin opiskelija, kitaristi tai joviaali seuramies.

 

Poika oli toimissaan pornon kera, mutta fantasiat ovat vielä yleisempi kiihotuksen lähde itsetyydytyksessä.

Esimerkiksi Liisalla oli ja on vaikka mitä fantasioita. Nuorempana hän ahdistui niistä.

”Muistan kerran, kun masturboin ja mietin jotain tosi ällöttävää. Kun olin lauennut, aloin itkeä. Tuntui niin pahalta ajatella sellaisia kauheita asioita. Mietin, mikä minussa on vikana ja olenko oikeasti näin oksettava tyyppi”, Liisa sanoo.

Jos Sigmund Freudiin on uskominen, jokainen mies haluaa syvällä sisimmässään tappaa isänsä ja naida äitinsä. Se on psykologiaa, joka kumpuaa syvältä mielen syövereissä. Sieltä, missä ihminen on pikemminkin eläin kuin pohdiskeleva filosofi. Sieltä samoilta alueelta kumpuavat jotkut pimeän oloiset fantasiat: väkivalta, raiskaus, insesti – onhan näitä.

Kuten Liisa, moni saattaa säikähtää fantasiaansa. Vaikka sitä, miksi itsetyydyttäessä miettii parasta kaveria. Tulee mieleen, olenko homo?

”Fantasiatasolla kaikki on mahdollista. Kaverin ajatteleminen fantasiatasolla voi olla kiihottavaa, mutta se ei tarkoita sitä, että sitä haluaisi tosimaailmassa. Parhaita fantasioita ei kannata edes kertoa muille, etteivät ne menetä tehoaan”, seksuaaliterapeutti Patricia Thesleff sanoo.

Hän ottaa esimerkin:

”Naisilla yksi yleisimpiä fantasioita on raiskausfantasia, mutta eivät ihmiset halua tulla oikeasti raiskatuiksi. Antaa niiden fantasioiden tulla. Ei niitä tarvitse tai kannatakaan analysoida. Silmät vaan kiinni ja siinä pyörii elokuva, jota pystyy itse ohjaamaan.”

Itsetyydytyksessä on sekin hyvä puoli, että silloin saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa ja opetella asioita, joista itse tykkää. Yhteisseksissä ei ole tätä mahdollisuutta: silloin pitää aina ottaa toinen huomioon.

Liisakin oppi hyväksymään fantasiansa. Enää ne eivät häiritse häntä ollenkaan.

 

Ovi rapisee Kalliossa soluasunnossa. Aika tuntuu hidastuvan. Poika menee shokkiin eikä pysty enää liikkumaan. Hän tuijottaa ovea. Se avautuu.

Ovesta kurkkaa – ei kämppis, vaan kämppiksen tyttöystävä. Tyttö jähmettyy ovelle.

He katsovat toisiaan muutaman sekunnin. Ne tuntuvat ikuisuudelta. Mitä poika voi tehdä? Tervehtiä? Pahoitella? Nauraa?

Tyttö vetää päänsä pois ovenraosta ja sulkee oven.

Naks.

Poika jää istumaan ja miettii, että ei tällaista tapahdu kuin teinikomedioissa. Pian oven takaa alkaa kuulua tirskahduksia. Tyttö kertoo poikaystävälleen, mitä tuli nähtyä.

Poikaa hävettää ja pelottaa: mitä tästä seuraa? Poika on samassa koulussa kuin tämän ovesta tulleen tytön poikaystävä. Mitä hänestä nyt puhutaan koulussa? Millaisen maineen hän oikein saa?

Aletaanko sitä poikaa nyt pitää jonain likaisena runkkarina?

 

 

Itsetyydytykseen liittyy jossain määrin edelleen stigma: kärjistäen itsetyydyttäjä on se säälittävä nörttirunkkari, joka ei saa.

Moni esimerkiksi luulee, että itsetyydytys loppuu kun kasvaa aikuiseksi ja viimeistään sitten, kun elää parisuhteessa. Se ei ole totta, sanoo Thesleff.

”Itsetyydytys on ihan paras tapa tasata haluja parisuhteessa. Suurin osa pariskunnista tulee terapiaan nimenomaan siksi, että halut eivät kohtaa.”

Kielenkäyttö vaikuttaa siihen, että itsetyydytys on jotenkin hankala asia käsitellä ja myöntää. Asiat saavat aivan erilaisen arvolatauksen riippuen siitä, millä sanoilla niistä puhutaan. Runkkarihan on haukkumasana.

Kokeillaan muitakin synonyymeja: hinttari – homoseksuaali. Jokinorsu – ylipainoinen. Neekeri – tummaihoinen.

Mitä enemmän käytetään negatiivisesti arvolatautuneita sanoja, sitä enemmän niiden viittauskohteet saavat kärsiä ennakkoluuloista. Jos negatiivisesti arvolatautuneita sanoja käytetään jatkuvasti, on hankalaa muuttaa mielipideilmastoa.

Siksi esimerkiksi Sexpon neuvojat ovat alkaneet käyttää sanaa sooloseksi. Se on neutraali sana, johon ei liity mitään likaista tai arvottavaa.

 

Mutta miten sooloseksiä soluasunnossaan harrastavan pojan sitten kävi?

Ei mitenkään. Hän selvisi koettelemuksistaan ilman traumoja. Hetken shokissa oltuaan häntä alkoi jo naurattaa. Sitten hän soitti ystävälleen ja kertoi, mitä oli käynyt. Molempia nauratti makeasti.

Koulussakaan kukaan ei tullut naureskelemaan hänelle.

Nyt se poika on jo aikuinen. Hän on itse asiassa iloinen, että hänelle kävi tällainen sattumus. Tarinasta on tullut mainio juttu kerrottavaksi. Ei se tunnu enää häpeälliseltä.

Nykyään laitan silti aina ennen sooloseksiä oven lukkoon.

 

Liisan nimi on muutettu.

[stag_icon icon=

 

”Ensimmäinen orgasmi oli ihana – ja jotenkin väärin”

Nainen:

”12-vuotiaana olimme perheeni ja kahden ystäväni kanssa kesämökillä. Olin viime aikoina tiedostanut, että toiselle ystävistäni oli alkanut tapahtua muutoksia vartalossa. Hänen rintansa olivat kasvaneet, ja kun menimme uimaan, hänen uimapukunsa oli liian pieni tämän takia. Huomasin ajattelevani häntä eri tavalla kuin ennen. Illalla, kun menin nukkumaan, ajattelin häntä taas. En edes muista tarkalleen, miten se tapahtui. En käyttänyt sormiani, vaan jotenkin hinkkasin itseäni peittoa vasten ja ajattelin ystävääni uimapuvussa. Sitten tuli todella mukava olo. Sellainen pehmeän miellyttävä olo. Tajusin aika äkkiä, että tämä on se orgasmi, mistä ihmiset ovat puhuneet. Tavallaan ajattelin, että olen jotenkin outo, kun ajattelin toimissani tyttöä. Ja olihan hän ystäväni, joten siinä oli sellainen tirkistelevä olo. Se tuntui jotenkin väärältä. Muistikuvani tuosta tapahtumasta ovat lopulta onnellisia. Siinä ei ollut mitään aggressiivista. En koskaan kertonut ystävälleni tuosta jutusta. Nykyäänkin tykkään myös tytöistä poikien lisäksi.”

”Tyttöystävä häiritsi”

Mies:

”Elin parisuhteessa naisen kanssa ja olin runkannut koko suhteemme ajan ihan säännöllisesti. En kuitenkaan halunnut jäädä hänelle kiinni siitä, joten eräänäkin päivänä otin tietokoneen varmuudeksi vessaan mukaan kun läksin runkkaamaan, vaikkei hän ollut edes kotona. Kesken runkkauksen tyttöystäväni paukkasi kotiin ja halusi tulla vessaan pesemään koirien tassut. Huusin ’mä olen paskalla!’. Keskeytti hyvän hetken, perhana. En aikonut jättää hommia kesken, vaan jatkoin. Tyttöystäväni kuitenkin jatkoi häirintää parin minuutin päästä: ’Mikä sulla oikein kestää siellä?’ Ärtyneenä huusin: ’Joo joo, mä oon PASKALLA!’ Hoidin hommat loppuun ja kävelin muina miehinä läppärini kanssa ulos vessasta. Tyttöystäväni kysyi, mitä tein läppärin kanssa vessassa. Sanoin, että katsoin uutisia. Emme puhuneet asiasta sen koommin.”

”Fantasioideni kohde oli viereisessä huoneessa”

Nainen:

”Runkkaan pari kertaa viikossa. Useimmiten katsoen pornoa ja vibraattoria apuna käyttäen. Tavoitteenani on orgasmi. Kerran kun olin tosi kiimainen, kotonamme oli vieraita. Menin makuuhuoneeseen ja aloin katsella netistä puolipukeisten ihmisten kuvia ja panetus vain yltyi. Jännän tilanteesta teki vielä se, että yksi kylässä ollut tyyppi oli sairaan kuuma ja olisin halunnut panna häntä. Aloin runkkaamaan kuvitellen tämän henkilön naimaan kanssani, joka siis oli koko ajan seinän takana viereisessä huoneessa. Oli pakko olla hiljaa ja olin vain mielikuvituksen varassa tällä kertaa, mikä toimi yllättävän hyvin. Runkkasin villisti kunnes sain tajuttoman orgasmin. Tämän jälkeen minut valtasi hämmentynyt olo, sillä olin juuri masturboinut viereisessä huoneessa olevalle ihmiselle ilman, että hän koskaan saa tietää siitä.”

”Kesken tylsän ajomatkan ryhdyin runkkaamaan”

Mies:

”Ajelin entisestä opiskelukaupungistani pohjoisesta Helsinkiin muuttokuorman kanssa. Ajomatka kesti monta tuntia ja minua alkoi tylsistyttää. Panettikin. Totesin, että tässä on nyt ryhdyttävä runkkaamaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Kaivoin munan käteen ja aloin vemputtaa. Ajaminen sujui ihan hyvin, mutta mietin silloin tällöin, että toivottavasti ei tule kolaria: olisi vähän noloa, jos ambulanssikuskit löytäisivät minut muna kädessä.”

Julkaistu 28.4. ilmestyneessä Improbatur 2/2015 -lehdessä.

Jaa: