Varuskuntaseikkailu

Kasarmeja tuntematon toimittaja lähti selvittämään, mistä asevelvollisuudessa on kyse.


Henna Hietamäki
Aleks Talve

KLO 06:10 Maastopukuinen nuori nainen astuu sisään bussiin numero 86. Hän kertoo olevansa sotilaspoliisi ja pyytää kaikkia matkustajia esittämään kulkulupansa. Vaikka sotilaspoliisin käytös ei ole erityisen uhkaavaa, tilanne tuntuu aamutuimaan hieman epämiellyttävältä. Nyt on syytä käyttäytyä kunnolla.

Saavumme Santahaminan saareen, Kaartin jääkärirykmenttiin. Tässä joukko-osastossa koulutetaan varusmiehiä pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan suojaksi.

Seuraamme palveluksensa tammikuussa aloittaneiden miesten − ja muutaman naisen − päivää aamuvarhaisesta iltamyöhään. Haluan selvittää, millaista armeijassa on vuonna 2015. Mitä hyviä ja huonoja puolia suomalaisten miesten asevelvollisuudessa on?

Aamun pimeyden peittämä saari näyttää tyhjine aukioineen ja siellä täällä seisovine vanhoine rakennuksineen autiolta kaupungilta.

Ei täällä kuitenkaan autioita ole. Saarelta löytyy muun muassa 676 varusmiestä, jotka ovat juuri ylentyneet alokkaista kaartinjääkäreiksi. Nyt menemme katsomaan paljonko unihiekkaa heillä on silmissään.

 

KLO 06:16 Yhdessä Santahaminan kolmesta joukkoyksiköstä on kova hälinä. Miehet kiskovat varusteita ylleen. Samalla he juoksevat käytävän ja omien tupiensa väliä.

Benjamin Rehnström, 19, on tupakavereineen jo käynyt aamupesulla ja pedannut petinsä tarkasti.

”On petauksessa vielä kuitenkin vielä hiomista. Alikersantit eivät ole aina tyytyväisiä”, Rehnström kertoo.

Petaamistaidon lisäksi täällä kehittyy peseytymistehokkuus. Suihkussa käyntiin on aikaa kolme minuuttia.

”Samassa ajassa täytyy käydä vessassa, joten siinä on pakko priorisoida”, Rehnström virnistää.

”Tuvassa jonoon järjesty! Ei enää maleksita siellä”, kuulutetaan kovaäänisistä.

Kaksitoista miestä järjestäytyy tuvan oven taakse jonoon. He odottavat asennossa, kunnes varusmiesjohtaja ohjaa heidät pihalle. Siellä mennään uuteen, isompaan muodostelmaan ja marssitaan ryhmä kerrallaan aamupalalle.

Ison ihmismäärän liikkuminen on tietysti helpompaa hoitaa porrastetusti, mutta mitä muita tarkoituksia jonoissa ja riveissä odottelulla on? Onko jatkuvan käskyttämisen tarkoitus valmistaa miehet toimimaan mahdollisessa kriisitilanteessa vai ottaa nuorilta luulot pois ja tehdä heistä tottelevaisia kansalaisia? Tästä voi olla montaa mieltä. Se on kuitenkin varmaa, että armeijassa opitaan kommunikoimaan käskemällä.

Samalla, kun varusmiehet tottuvat noudattamaan käskyjä mukisematta, alikersantit sekä muut varusmiehiä komentavat oppivat olemaan esimiesasemassa. Jonoon asettunut varusmies Rehnström kertoo, että häntä kiinnostaa saada armeijasta nimenomaan johtajakoulutusta. Se on monen muunkin toive.

”Siitä olisi tulevaisuuden kannalta hyötyä, joten toivon pääseväni aliupseerikurssille ja sieltä reservinupseeriksi”, armeijassa hyvin viihtynyt Rehnström kertoo.

Rehnström saa tietää ensi viikolla, miten hänen käy. Silloin kahdeksan viikon peruskoulutuskausi on ohi, ja tammikuussa aloittaneet saavat tietää miten he tulevat suorittamaan palveluksensa loppuajan. Moni haluaa pois puolessa vuodessa eikä siksi hakeudu erityistehtäviin. Toiset taas haluavat ylentyä ja hankkia erityistaitoja – silloin palvelus venyy yhdeksän kuukauden tai jopa vuoden mittaiseksi.

[stag_icon icon=

KLO 07:00 Ruokalassa varusmiehet latovat pitkiltä linjastoilta tarjottimilleen kasoittain aamupalaa: karjalanpiirakoita, kananmunia, puuroa, ruisleipää, mehua, kaakaota ja kahvia. Tämähän voittaa monet hotelliaamupalat!

Ravinto tulee tarpeeseen, sillä luvassa on pitkä päivä. Ohjelmassa on muun muassa ammuntaa sekä palavaan napalmiin ja kyynelkaasuun tutustumista maastossa. Pelkkä liikkuminenkin on raskasta, sillä täysistä varusteista saattaa tulla jopa 50 kiloa lisäpainoa.

Peruskoulutusjakson aikana ulkona ollaan noin kolmasosa ajasta. Silloin kun ei könytä metsissä ja kentillä, istutaan luennoilla tai opetellaan esimerkiksi aseen kokoamista.

Toisilla on tänään ohjelmassa jalkapallon pelaamista jäisellä kentällä. Jesse Paananen, 19, seisoo verkkareissa jäisen kentän laidalla vaihtomiehenä.

”Itsellä oli vielä puoli vuotta sitten tosi huono kunto, mutta laihdutin 10 kiloa inttiä varten. Täällä kunto on sitten reipastunut vielä huomattavasti”, hän kertoo.

Armeijan käyminen tuntui Paanasesta luontevalta, koska kaikki suvun muutkin miehet ovat sen käyneet. Hän vakuuttaa tehneensä päätöksen asevelvollisuuden suorittamisesta itse, mutta ei haluaisi viettää armeijassa puolta vuotta kauempaa. Yliopisto-opinnot kiinnostavat, etenkin psykologia tai filosofia. Jos hyvin käy, hän voisi olla syksyllä jo opiskelemassa.

”Yritän lukea pääsykokeisiin täällä ollessa, vaikka se tulee varmasti olemaan haastavaa”, Paananen toteaa.

Mitä mieltä varusmies Paananen mahtaa olla asevelvollisuudesta, noin filosofisesti ajatellen?

”No, filosofiselta kantilta miettien pakollisuus ei ole hyvä asia. Osa porukasta ei ole lainkaan motivoinut olemaan täällä. Ehkä pakollinen osuus voisi olla edes lyhyempi”, hän pohtii.

 

Niin, pakollisuus. Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, joissa miehillä on pakollinen asevelvollisuus. Euroopan unionin 28 jäsenvaltiosta asevelvollisuus on käytössä enää kuudessa maassa: Suomessa, Virossa, Tanskassa, Itävallassa, Kreikassa ja Kyproksella.

Käytännössä Tanskassa ja Itävallassa asevelvollisuutta ei kuitenkaan rauhan aikana ole pakko suorittaa, sillä kieltäytyjiä ei rangaista mitenkään.

Jos armeija ei kiinnosta, jää Suomessa vaihtoehdoiksi vuoden mittainen siviilipalvelus tai noin puolen vuoden vankeustuomio. Tästä järjestelmästä Suomi saa usein kansainvälistä kritiikkiä. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeuskomitean mielestä siviilipalvelus kestää Suomessa liian pitkään, mikä tekee siitä rangaistuksenomaisen. Tämä on YK:n mukaan Suomenkin vahvistamien yleisten ihmisoikeussopimusten vastaista.

Siviilipalveluksen valitsee vuosittain noin 2500 miestä eli seitsemän prosenttia ikäluokasta. Vankeusrangaistukseen tuomittavia totaalikieltäytyjiä on vuosittain noin neljäkymmentä. Yleensä heidän tavoitteenaan on tällä valinnalla protestoida asevelvollisuutta vastaan.

Vankeusrangaistuksen voi nykyään suorittaa kotoaan valvontapannan avulla. Valvontarangaistuksessa vanki saa käydä kodin ulkopuolella ennalta sovittuihin aikoihin esimerkiksi opiskelemassa tai töissä. Väärään aikaan ulkoilusta tai päihteiden käytöstä joutuu vankilaan. Tämä järjestelmä tuli käyttöön vuonna 2012. Puolustusvoimat vastusti uudistusta hanakasti: komentajakapteeni Jyrki Kivelä totesi Ylen haastattelussa, että näin totaalikieltäytyjät pääsevät liian helpolla.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on asiasta eri mieltä. Heidän näkemyksensä mukaan Suomen totaalikieltäytyjät ovat mielipidevankeja, eli heidät on vangittu mielipiteensä tai vakaumuksensa vuoksi. Tätä Amnesty pitää ihmisoikeuksien vastaisena.

Hämmentävän suuri osuus ikäluokasta vapautetaan palveluksesta kuitenkin kokonaan rauhan ajaksi. Lähes joka viides mies nimetään ”C-mieheksi”, eikä heidän tarvitse suorittaa minkäänlaista palvelusta. Yleisiä vapautuksen syitä ovat huono fyysinen kunto ja mielenterveysongelmat. Koska vapautuksen saa nykyään niin moni, voidaan C-papereita pitää epävirallisena takaporttina pois palveluksesta. On lääkäreiden harkinnan käsissä, keille palvelusaika on pakollinen ja keille ei.

[stag_icon icon=

KLO 09:10 Rivi miehiä makaa maassa kiväärit tanassa.

”Lipas kiinnitetään! Lataa ja varmista”, huutaa luutnantti.

Kuuluu kovia pamauksia ja tyhjien hylsyjen kilinää. Sitten on hiljaista. Ruuti tuoksuu ilmassa.

Miehet nousevat ja menevät luutnantin johdolla katsomaan taulusta, miten tarkkaan ammunta sujui. Jos tulos on kiitettävä, ampuja saa yhden ylimääräisen lomapäivän.

”Toisaalta kannattaa olla ampumatta liian hyvin, niin pääsee nopeammin pois täältä”, kommentoi nimettömänä pysyttelevä kaartinjääkäri maalitaulua paikatessaan.

Toisen kierroksen jälkeen syödään broilerikiusausta pakkasessa. Tänään ollaan melkein koko päivä ulkona, sillä lounaan jälkeen on aika tutustua omakohtaisesti palopommien valmistuksessakin käytettävään taistelukemikaali napalmiin ja kyynelkaasuun.

19-vuotiaat kaartinjääkärit Jaakko, Jesperi ja Jussi istuvat kivääriensä ja runsaiden varusteidensa kanssa metsän reunassa. Miehet eivät ole erityisen innostuneita palveluksesta. Heidän mielestään se on miessukupuolta yhdistävä taakka, joka on vain hoidettava alta pois.

”Olisi kiva päästä mahdollisimman pian takaisin käymään töissä ja näkemään tyttöystävää”, Jussi toteaa.

Auringossa istuskelu keskeytyy huutoon. Miehillä on kolme minuuttia aikaa vaihtaa ylleen suojeluvarustus, johon kuuluu myös kaasunaamari.

”Napalmin tarkoitus on vahingoittaa ihmistä. Se on edelleen täysin käyttökelpoinen taistelussa. Tätä ei halua olkkarinsa ikkunasta sisään”, toteaa harjoitusta ohjaava luutnantti.

Varusmiehet seuraavat, kun muutaman metrin pituinen, napalmilla valeltu rata sytytetään palamaan. Herkästi palava, hyytelömäinen napalmi koostuu muun muassa bensiinistä sekä nafteeni- ja palmitiinihapon alumiinisuoloista. Musta, paksu savu kiemurtelee kylmässä tuulessa.

Kolmen läpimenon jälkeen moni jääkäri vaikuttaa olevan innoissaan. Osan huppu on hiukan kärventynyt, toiset hihkuvat olkapäidensä olevan kuumia. Joku toteaa, että rata olisi voinut olla pidempi, että olisi saanut lämmiteltyä paremmin.

Napalm-radan jälkeen mennään suojavarusteissa konttiin, joka on täytetty miedolla kyynelkaasulla. Varusmiehet siirtyvät kontin sisälle siistissä jonossa ja istuvat alas pitkille penkeille. Sitten ovi suljetaan, ja miehet jäävät pimeyteen istumaan muutamaksi minuutiksi.

Harjoituksen päätyttyä rohkeimmat (tai hölmöimmät) saavat halutessaan mennä kokeilemaan, miltä kyynelkaasu tuntuu ilman suojanaamaria.

Kohta Jesse Hellsten, 19, ryntää muutaman muun miehen kanssa ulos kontista silmät punaisena, yskien ja syljeskellen. Ilmaan karannut kaasukiehkura tuntuu useamman metrinkin päässä ikävältä kurkussa.

”Ei ollut ehkä paras idea, mutta olipa ainakin kokemus”, Hellsten naureskelee.

 

KLO 14:58 Etsimme kasarmilta naisten tupia. Vaikka asevelvollisuus koskee Suomessa vain miehiä, vuosittain noin 400 naista suorittaa palveluksen vapaaehtoisesti.

Koska naiset ovat palveluksessa omasta tahdostaan, he ovat yleensä kiinnostuneita etenemään ylempiin tehtäviin. Tämä pätee myös Marika Poikolaiseen, 20, joka on yksi Santahaminan kahdeksastatoista tuoreesta naispuolisesta kaartinjääkäristä.

”Olen kiinnostunut armeijasta työpaikkana. Voisin mieluusti vaikka ryhtyä sopimussotilaaksi ja lähteä ulkomaankomennuksille”, Poikolainen toteaa huonesiivouksen lomassa.

Hän kertoo olleensa pienestä tytöstä asti kiinnostunut sodasta, helikoptereista hyppimisestä ja isoista aseista. Armeijassa Poikolainen on pystynyt hyvin muiden perässä, vaikka jotkut miehet liikkuvatkin pitkine jalkoineen häntä nopeammin.

”Tunnen kuuluvani joukkoon, mutta tämä ei sovi kaikille naisille. Toisilla hajoaa paikat, toisilla pää”, hän toteaa.

Muualla maailmassa kuitenkin ajatellaan, että armeija voi sopia yhtä hyvin niin naisille kuin miehillekin. Norjassa asevelvollisuus on muutettu vastikään sukupuolineutraaliksi, ja tästä vuodesta lähtien kaikki nuoret saavat kutsuntakirjeet. Kenenkään ei ole kuitenkaan pakko suorittaa armeijaa, sillä Norjassa luotetaan edelleen valikoivaan ja huomattavasti pienempään reserviin kuin Suomessa. Vapaaehtoisia on aina löytynyt riittävästi.

Norjan puolustusministeri Ine Eriksen Søreide totesi tuoreessa lausunnossaan asevelvollisuuden olleen viimeinen sukupuolten välisten erilaisten oikeuksien linnake, jonka Norja halusi poistaa. Suomessa sukupuolineutraalia asevelvollisuutta ja nykyistä pienemmän joukon valikoimista ovat ehdottaneet muun muassa vihreiden nais- ja miesliikkeet.

Ehdotukset asevelvollisuusjärjestelmän muuttamiseksi eivät ole kuitenkaan saaneet suurta kannatusta. Suomessa ollaan vahvasti nykyisen järjestelmän puolella: Puolustusvoimien vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan miesten yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa mallia kannatti 68 prosenttia suomalaisista.

Suomen tasa-arvovaltuutetun mukaan moni työnantaja suhtautuu epäasiallisesti nuoriin miehiin, joilla on asepalvelus suoritettavaan. Määräaikaisia työsuhteita ei jatketa tai muuteta vakinaisiksi edessä olevan palveluksen vuoksi. Asevelvollisuus asettaa miehet ja naiset epätasa-arvoiseen asemaan myös siinä, että miehille tulee lukion tai ammatillisten opintojen jälkeen pakotettu tauko opiskeluun.

[stag_icon icon=

Itse olen hyvin tyytyväinen siitä, että naisena sain vapaasti valita mitä lukion jälkeisinä vuosina tein. Mutta samalla en voi olla pohtimatta löytyykö naisten vapautukseen muita perusteluita kuin perinne?

Koulutuspäällikkö, eversti Hannu Hyppönen kertoo, että tällä hetkellä Suomen 230 000 sotilaan reservistä 6 000 on naisia.

”Koko naispuolisen ikäluokan kouluttamiseen ei ole sodan ajan tarvetta eikä tarvittavia resursseja”, eversti toteaa. Kaikkia kykeneviä miehiä kuitenkin sen sijaan kuulemma tarvitaan.

Puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund kirjoitti syksyllä 2014 julkaistussa kirjassaan Rauhan Utopia, että hän ryhtyy ”tasa-arvon nimissä heti kannattamaan naisten asevelvollisuutta, jos miehet tulevat raskaaksi tai edes imettävät vauvoja”.

Tämä iänikuinen peruste tuntuu naurettavalta: kaikkien naisten ei ole pakko synnyttää, eivätkä he joudu vankilaan, jos eivät näin tee.

 

KLO 15:45 Kasarmin käytävä on täyttynyt puheensorinasta. Varusmiehet istuvat lattialla ja putsaavat osiin purettuja kivääreitään. Aamulla tapaamamme kaartinjääkäri Rehnström kertoo, että tässä vaiheessa aseen purkaminen ja kasaaminen sujuu jo helposti, mutta putsaaminen on haastavampaa. Putkista löytyy kuulemma tarkistuksissa aina jotain likaa.

Viimein aseet lukitaan käytävällä olevaan asekaappiin ja miehet järjestyvät jonoon. Myös päivällinen nautitaan tänään ulkona.

Kane Waltsman, 21, ja Matias Wikström, 20, kyykkivät puun juurella ja syövät pastaa jauhelihakastikkeella metallisista muonalaatikoista. Suomalaissukuinen Waltsman on asunut koko elämänsä Coloradossa Yhdysvalloissa, eikä juuri puhu suomea. Hän muutti kaksi vuotta sitten Helsinkiin työskennelläkseen täällä graafisena suunnittelijana. Kutsu armeijaan tuli yllätyksenä.

”Tämä on mennyt paljon paremmin kuin pelkäsin. Ehkä olen saanut erityiskohtelua”, mies arvelee.

”Täällä joutuu olemaan tekemisissä kaikenlaisten tyyppien kanssa, myös ärsyttävien. Se on kasvattavaa”, Waltsman toteaa.

Vieressä istuva Wikström on samaa mieltä. On ollut mukavaa tutustua erilaisiin ihmisiin. Oman tilan puute tosin rasittaa ajoittain.

Kello tulee puoli kuusi ja varusmiehet konttaavat lattialla pyyhkien tupansa lattiaa rätillä. Siivous menee kuulemma harvoin läpi ensimmäisellä yrittämällä. Silloin koko kasarmi odottaa, että kaikkien tuvat ovat valmiit.

Tälläkään kertaa alikersantti ei ole tyytyväinen. Hän pyyhkii sormellaan lattiaa ja ovenkarmeja, ja toteaa niiden olevan vielä likaisia. Miehet hakevat väsyneen näköisinä rätit ja luutut uudestaan varastosta. Nyt ei jakseta enää vitsailla.

Usintasiivouksen jälkeen kovaäänisistä kuulutetaan, että komppania on vapautettu. Kaartinjääkäreillä on lähes kolme tuntia vapaa-aikaa, jonka aikana saa poistua kasarmilta.

Iltavapailla käydään joskus hampurilaisella tai parilla ”sotilaallisella” eli oluella. Aikaa ja energiaa ei tosin ole paljoa jäljellä. Moni jää saarelle ja käy vaikka sotilaskodissa syömässä munkin ja pelaamassa biljardia.

[stag_icon icon=

KLO 18:40 Mikko Merojala, 19, istuu tupakavereineen sotilaskodissa syömässä makkaraperunoita. Miesten pöydältä löytyy myös munkkeja ja sipsejä.

Merojalan mielestä armeijassa kivointa on ollut ampuminen ja napalmirata − sellaisia juttuja kun ei siviilissä pääse kokemaan. Ärsyttävintä on odottaminen ja käskyttäminen.

”Välillä hajottaa ihan huolella, välillä taas on ihan siistiä”, kaartinjääkäri Merojala kertoo.

Asevelvollisuudesta kysyttäessä hän toteaa, että siviilimiehiin perustuvassa järjestelmässä on puolensa. Armeija on lähellä kansaa ja vaikeammin korruptoitavissa. Vieressä istuva Jesse Tolvanen on samaa mieltä.

”Ehkä tämä on tapa maksaa valtiolle takaisin kaikesta, mitä on siltä saanut”, Tolvanen toteaa.

Kymmentä yli yhdeksän kaartinjääkärit ovat palanneet kasarmille ja seisovat asennossa petiensä vieressä. Alikersantti käy jokaisella ovella huutamassa nimet ja tarkistamassa, että päiväpeitto on viikattu jakkaralle siistiksi neliöksi. Sitten käydään iltapesulla.

 

KLO 22:00 alkaa hiljaisuus. Uni tulee tarpeeseen. Huomenna herätään taas kello 06:00.


Julkaistu 28.4. ilmestyneessä Improbatur 2/2015 -lehdessä.

Jaa: