Kolumni: Suunnitelmallisuus on turha sana Islannissa

 Satu Rämö
Antti Kyrö

Olen asunut Islannissa kymmenen vuotta, enkä vieläkään tiedä, mitä sanat suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys ovat islanniksi.

Niille ei ole ollut käyttöä, sillä tässä maassa on tapana saada idea ja toteuttaa se, ennen kuin idea ehtii edes kunnolla kirkastua. Islantilaiset rakastavat isoa pensseliä ja nopeita liikkeitä yhtä lujasti kuin suomalaiset saunaa, korvapuustia ja hiottuja opintosuunnitelmia.

Juttelin reykjavikilaisella jumppasalilla treenikaverini kanssa hänen uudesta työpaikastaan suuren konsulttifirman palveluksessa. Sain samalla kuulla koko uratarinan: Hän oli mennyt lukion jälkeen opiskelemaan espanjaa. Valmistumisen jälkeen löytyi talouspäällikön pesti eräästä seurakunnasta. Muutaman vuoden kuluttua hän lähti opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä. Nykyään kaverini koodaa.

Tuollainen urapolku on Islannissa hyvin tyypillinen. Lukion jälkeinen opiskelupaikka ei määrää mitään, vaan antaa pelkkiä mahdollisuuksia tulla ihan miksi tahansa. Työpaikassa kun on vain yksi varma asia, ja se on se, että työpaikan voi vaihtaa.

Tunnen pankkiirin, josta tuli lastentarhanopettaja, puusepän, josta tuli kahvilayrittäjä ja vaihtelunhaluisen kiinteistövälittäjän, joka meni töihin autovuokraamoon. Islantilaisille kaikki on mahdollista, jos vain taidot riittävät – ja nehän riittävät.

Pääasia on, että haluaa yrittää. Ikivanha paikallinen sanonta osuu totuuden ytimeen: Þeir fiska sem róa. Ne, ketkä soutavat, saavat myös kalaa.

Jos ei ole aivan varma, mitä haluaa tehdä, kannattaa silti tehdä jotain. Voi kokeilla vaikka ihan huvikseen.

Olen täällä asuessani oppinut sen, että kaikesta tehdystä ja koetusta on jossakin kohtaa elämää hyötyä. Jatko-opiskelupaikka tai pääaine ovat vain valintoja muiden valintojen joukossa. Ymmärrys lisääntyy ja verkosto kasvaa myös juhlia järjestäessä, kiinalaisia dekkareita lukiessa, roolipelejä harrastaessa – tai jumpatessa.

Treenikaverini laittoi muutaman päivän päästä tapaamisestamme sähköpostia ja kysyi, ehtisinkö toteuttaa hänen työnantajalleen pienen markkinatutkimuksen. Vastasin myöntävästi, vaikka toimiala oli minulle ihan vieras enkä ollut lainkaan varma, suoriutuisinko tehtävästä hyvin. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee.

 

Kolumnin kirjoittaja Satu Rämö opiskeli ekonomiksi, mutta ei ole tehnyt perinteisiä ekonomin töitä. Hän asuu Reykjavíkissa ja kirjoittaa työkseen kirjoja, lehtijuttuja, markkinointitekstejä ja Salamatkustaja-blogia.


Julkaistu 7.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2017 -lehdessä.

Jaa: