Kolumni: Neljä oivallusta auttoi vähentämään stressiä

 Kamilla Rajander
Antti Kyrö

Kokous, toinen kokous, deadline, esitelmä, iltakurssi, ainejärjestön tapahtuman pitäminen. Kun katson alkuvuoden täyttä kalenteriani, en voi kuin ihmetellä, miten olen ehtinyt kaiken.

Olen lukioajoista lähtien tykännyt olla monessa mukana ja nautin aidosti siitä, että on tekemistä. Tänäkin syksynä kalenterini täyttyi, mutta vihdoin 21-vuotiaana korkeakouluopiskelijana olen silti saanut vähennettyä stressiä.

Siihen on riittänyt pari pientä mutta merkittävää oivallusta:

1. Terveys ensin. Keväällä viisaudenhampaani oireili kurjasti. Muistan ajatelleeni, etten millään ehtisi ravata lääkärissä, jos kipu pahenisi. Syksylläkin mietin kahdesti, viitsinkö lähteä työharjoittelusta aiemmin kotiin kuumeen takia. Ymmärsin kuitenkin, että oma terveys on kaiken perusta. Mieluummin parantelen itseni kuntoon kuin työskentelen puolikuntoisena tehden huonoa jälkeä.

2. Yöunista ei tingitä. Ennen paha tapani oli valvoa esimerkiksi koulutehtävien parissa myöhään. Vasta nyt olen opetellut käymään nukkumaan niin, että saan riittävästi unta. Herätys puoli seitsemältä tarkoittaa pään painamista tyynyyn kello 22. Muuten pilaan päiväni väsymyksellä, nukun alkuillasta liian pitkät päikkärit enkä saa illalla unta. Koulujututkin sujuvat parhaiten pirteänä koulun jälkeen.

3. Ihmissuhteet arvoon. Mottoni on, että aina on aikaa kivoille tyypeille. Vaikeat hetket ovat saaneet huomaamaan, että minulla on paljon ystäviä, jotka välittävät minusta ja joista haluan pitää kiinni. Vaikka kalenteri olisi miten täynnä, pyrin järjestämään aikaa kuulumisten vaihtamiseen heidän kanssaan.

4. Aamupala on tärkeä. Kliseistä, mutta totta. Silti opin vasta tänä syksynä syömään aamiaista. Ennen minulla ei muka ollut aikaa kuin kahviin, ja vatsa alkoi kurnia nopeasti. Syksyn alussa otin tavakseni hakea lähes päivittäin aamiaissämpylän harjoittelupaikan kahvilasta. Kun aamupalarutiini oli näin syntynyt, aloin tehdä edellisenä iltana valmiiksi leivät, jotka mussutan aamun kahvitauolla.

Välillä tulee niitä päiviä, jolloin Netflix vie voiton kunnon yöunista tai jolloin aamupalan virkaa toimittaa pelkkä kahvi, eivätkä ne maailmaa kaada. Silti jonkinlaiset rutiinit ja omaan jaksamiseen panostaminen tuottavat ainakin minulla kaikista eniten hedelmää.

Olisinpa tajunnut tämän jo lukiossa.

 

Kolumnin kirjoittaja Kamilla Rajander on journalismin opiskelija Haaga-Heliassa ja vapaa toimittaja. Syksyllä hän oli viestintäharjoittelijana Maanpuolustuskorkeakoulussa.


Julkaistu 17.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2017 -lehdessä.

Jaa: